Pientä avautumista

Nyt on sellainen fiilis, että pakko purkautua edes tänne! Argh.



Ollaan seurusteltu joku vajaat neljä vuotta miehen kanssa ja nyt on alkanut mennä homma pahasti alamäkeen. Nähdään nykyään enää satunnaisesti ja silloinkin ihan nopsaan kun miehellä on taas kiire lähteä. Ei meillä suhteen alussakaan mitään turhan tiivistä yhteydenpito ja näkeminen ole ollut, olosuhteiden takia on mennyt joskus 6-7 viikkoa ilman näkemistä.



Eniten tässä häiritsee se, ettei miehen kanssa voi sopia mitään etukäteen! Jos soittelen aamulla, lähtiskö hän illalla syömään kanssani, ei herra voi vastata kun ei tiedä vielä mitä tekee. Toisin sanoen, se näkee mua vissiin vain silloin kun ei ole muuta seuraa ja tekemistä tarjolla. Koitin tästä puhua, mutta asia ei kuulemma ole näin. Hänen mielestään tämä on ihan normaalia parisuhteessa..



Olen koittanut selittää, että kaipaan ihmistä, jolta saan läheisyyttä ja jonka kanssa jaan arjen. Miehen vastaus on tähän, että ehtii sitä sitten myöhemminkin. Nyt mä surkuttelen yksinäisyydessä kotona ja odotan aina milloin miehelle sopis nähdä. Toki minulla ystäviä on, mutta ei se korvaa sitä miehen puuttumista arjesta.. Mulle riittäis tällä hetkellä sekin, että sais sovittua edes 1-2 päivää kuukaudessa yhteiseen ajanviettoon. Ei voida sopia, kun ei mies voi tietää mitä tekee, missä ja kenen kanssa plaplaplaa..



Haluaisinkin kysyä, onko muilla tullut tällaista tilannetta suhteessa vastaan? Mun mielestä tää on hemmetin kaukana normaalista, toisin kuin mies väittää. Mä en enää tiedä kannattaako mun odottaa tän tilanteen menevän ohi ja suhteen palautuvan lähemmäs aikaisempaa.. On vaan ihan helvetin paska olo, jotenkin tosi hyväkskäytetty olo jne. Tahtoisin takaisin sen miehen ja arjen, jota meillä oli ;S