äitini ei ole koskaan järjestänyt yo juhlia
eikä rippijuhlia, tai osallistunut niihin mitenkään muuten kuin olemalla paikalla/vieraana. edes keksipakettia ei ole ostanut.
meitä on kolme aikuista lasta.
mitä ajatuksia tämä herättää muissa? itse tajusin tän vasta tänään ja on jotenkin tosi pettynyt äitiini.
Kommentit (9)
Asuitteko jo omillanne kun kirjoititte? Vai kotona, ja äiti jätti kaikki järjestelyt teille? Kylmältähän tuo kuulostaa, mutta toisaalta ei yksittäisenä asiana välttämättä kerro mitään. Voihan olla hyväkin, että nuoret oppivat ottamaan vastuuta järjestelyistä.
Mutta jos äitinne kaikessa muussakin jätti teidät omillenne, niin ikävää, ei-aidillistä toimintaa.
Juhlien järjestämättömyys voi liittyä äärimmäiseen eristäytymisen tarpeeseen, häpeään, valtavaan ahdistukseen joka liittyy juhlien valmisteluun, esillä olemiseen, siihen että vieraita tulee omaan kotiin.
On tuo aika surullista ja sitä voikin olla pettynyt ja surullinen. Sitten siitä pääsee yli ja voi itse elää toisella tavalla. Juhlat ovat tärkeitä merkkipäiviä.
äitini on eronnut sekä isästäni että veljeni isästä meidän kaikkien ollessa noin 11 vuotiaita. tästä syystä hän on "ulkoistanut" juhlien järjestämisen. tietääkseni ei ole koskaan halunnutkaa järjestää mitään näistä. tai tarjoutunut auttamaan millään tavoin.
yököttää oma äiti. :(
ap
Ihan ok, tulee mieleen ystäväni, jonka äiti ei myöskään järjestänyt mitään juhlia ikinä. Hän siis ei juhlinut mitenkään myöskään ylioppilasjuhliaan, rippijuhlat taisi mummo järjestää väkipakolla "kun pitäähän ne olla".
Kaikista tuntemistani ihmisistä tällä naisella on äitiinsä ollut aina kaikista lämpimimmät välit.
Itsekin ajattelin skipata nuo juhlat. Ellei lasten isä halua järjestää tai lapset sitten täysin itse (mitä tuskin tulee tapahtumaan), jääkööt järjestämättä kokonaan. Toki oon valmis ihan perhepiirissä juhlimaan vaikka käymällä jossain syömässä, ilman vieraita, ja tietysti lastani muistaisin lahjoin.
Juhlien järjestäminen ja hyvä vanhemmuus eivät mielestäni korreloi keskenään. Tietty varmaan aika iso osa juhlia järjestämättömistä voi jättää ne järjestämättä muiden ongelmiensa ja välinpitämättömyytensä takia, jolloin juhlien järjestämättömyys on vain yksi esimerkki huonosta vanhemmuudesta.
Mut harva niitä juhlia oikeasti järjestää niissä perheissä missä juhlitaan aidosti lapselleen, vaan yleisestä paineesta vaan sukulaisille. Lapsen toivetta harvoin edes kuunnellaan, jos se on ristiriidassa minkään normaalin tavan tai sukulaisten odotusten kanssa (esim. lihattomat juhlatarjoilut tai ei juhlavaatteita). Eli eipä se lapsen huomiointi ja muistaminen koko juhlissa ole kuin vasta jossain sijalla 99 kaikkien muodollisuuksien jälkeen.
Ja erittäin, erittäin monessa perheessä juhlat järjestetään ja lapsi pakotetaan niihin osallistumaan täysin vasten omaa tahtoaan. Mielestäni tämmöinen on jo todella törkeää välinpitämättömyyttä lasta kohtaan.
Ihan ok, tulee mieleen ystäväni, jonka äiti ei myöskään järjestänyt mitään juhlia ikinä. Hän siis ei juhlinut mitenkään myöskään ylioppilasjuhliaan, rippijuhlat taisi mummo järjestää väkipakolla "kun pitäähän ne olla". Kaikista tuntemistani ihmisistä tällä naisella on äitiinsä ollut aina kaikista lämpimimmät välit. Itsekin ajattelin skipata nuo juhlat. Ellei lasten isä halua järjestää tai lapset sitten täysin itse (mitä tuskin tulee tapahtumaan), jääkööt järjestämättä kokonaan. Toki oon valmis ihan perhepiirissä juhlimaan vaikka käymällä jossain syömässä, ilman vieraita, ja tietysti lastani muistaisin lahjoin. Juhlien järjestäminen ja hyvä vanhemmuus eivät mielestäni korreloi keskenään. Tietty varmaan aika iso osa juhlia järjestämättömistä voi jättää ne järjestämättä muiden ongelmiensa ja välinpitämättömyytensä takia, jolloin juhlien järjestämättömyys on vain yksi esimerkki huonosta vanhemmuudesta. Mut harva niitä juhlia oikeasti järjestää niissä perheissä missä juhlitaan aidosti lapselleen, vaan yleisestä paineesta vaan sukulaisille. Lapsen toivetta harvoin edes kuunnellaan, jos se on ristiriidassa minkään normaalin tavan tai sukulaisten odotusten kanssa (esim. lihattomat juhlatarjoilut tai ei juhlavaatteita). Eli eipä se lapsen huomiointi ja muistaminen koko juhlissa ole kuin vasta jossain sijalla 99 kaikkien muodollisuuksien jälkeen. Ja erittäin, erittäin monessa perheessä juhlat järjestetään ja lapsi pakotetaan niihin osallistumaan täysin vasten omaa tahtoaan. Mielestäni tämmöinen on jo todella törkeää välinpitämättömyyttä lasta kohtaan.
jos miehesi järjestäisi lapsillesi yo juhlat (koska et itse pidä niitä tärkeinä), niin osallistuisitko niihin kuitenkin?
ap
ja myönnän että usein juhlia järjestetään sukulaisille, mutta olis kyllä paha jos ylioppilasta ei mitenkään juhlittaisi. :(
konkreettisesti järjestyivät teille, ap?
Ja mielestäni on kyllä karu viesti nuorelle, jos juhlia ei järjestetä ollenkaan, jos nuori ei ehdottomasti ole niitä vastaan. Moni nuori voi myös suhtautua "näön vuoksi" vastahakoisesti juhliin, mutta toivoo kuitenkin salaa, että vanhemmat näkisivät vaivaa hänen vuokseen. Tuo on vielä niin herkkä ikä, kun koulu loppuu ja muutto kotoa häämöttää. Ei nuori välttämättä ymmärrä mikä osa juhlien järkkäämisestä on tapoja ja sukulaisille näyttämisen halua. Toki jotkut ylioppilaat eivät aidosti juhlia halua ja sitä toivetta pitäisi tietysti kunnioittaa.
äitini on eronnut sekä isästäni että veljeni isästä meidän kaikkien ollessa noin 11 vuotiaita. tästä syystä hän on "ulkoistanut" juhlien järjestämisen. tietääkseni ei ole koskaan halunnutkaa järjestää mitään näistä. tai tarjoutunut auttamaan millään tavoin.
yököttää oma äiti. :(
ap
jos miehesi järjestäisi lapsillesi yo juhlat (koska et itse pidä niitä tärkeinä), niin osallistuisitko niihin kuitenkin?
apja myönnän että usein juhlia järjestetään sukulaisille, mutta olis kyllä paha jos ylioppilasta ei mitenkään juhlittaisi. :(
Tottakai osallistuisin, ja juhlisin myös ylioppilasta (kuten peruskoulunsa tai ammattikoulunsa päättänyttä) jollain muulla tavalla kuin järjestämällä juhlat. Käytettäisiin vaikka se raha siihen, että lähdetään yhdessä jonnekin pieneen reissuun.
Sinullakin taitaa tässä painaa muutkin asiat taustalla äitisi käytöksessä, kuin juhlien järjestämättä jättäminen?
Ehkä siitä syystä en juhlinut maisteriksi valmistumistakaan. En kuitenkaan ole katkera, sillä en erityisesti välitä olla huomion keskipisteenä. Meidän lapsuudenkotiin en myöskään olisi halunut ketään ulkopuolisia kutsua, oli se meno vähän sellaista. Jos minulla olisi omia lapsia, niin varmasti järjestäisin heille säälliset juhlat.
juhlien järjestelyn jollekin muulle?