Hyvä ystävä lopetti yhteydenpidon, kun sairastuin syöpään.

tässä kyllä näkee ketkä ovat aidosti ystäviä ,itse olen söyvän sairastanut eipä ystävät paljon kuulumisia kysele .

mulla taas on ystävä joka on nyt parantunut ,ystäväksi kyllä kelpasin silloin kun hänellä oli vaikeaa ja tarvitsi apua nyt hyvä että tervehtii (jos uusiutuu niin turha soitella pyytäköön apunsa heiltä joita nyt terveenä pitää ystävinään)

Ehkä ystäväsi otti asian niin raskaasti ettei uskalla kohdata sinua, koska se on helpoin tapa saada sinut mielestäsi, mikäli et selviäisi? En kyllä ymmärrä tuollaista. Itse olisin ystävä viimeiseen hetkeen asti...

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 19:52"]

Ehkä ystäväsi otti asian niin raskaasti ettei uskalla kohdata sinua, koska se on helpoin tapa saada sinut mielestäsi, mikäli et selviäisi? En kyllä ymmärrä tuollaista. Itse olisin ystävä viimeiseen hetkeen asti...

[/quote]

mielestäsi = mielestänsä

On ikävää, että noin käy usein. Tiedän, koska äitini sairasti syöpää (ja menehtyikin siihen). Monet lakkasivat tyystin pitämästä yhteyttä. Todella kurjaa.

Omasta kokemuksesta tiedän, että myös avioero voi vaikuttaa samoin. Kai ihmiset pelkäävät senkin tarttuvan. Itse menetin avioeron yhteydessä suuren osan ystäväpiiristänikin.

Ei kykene käsittelemään omia vaikeita tunteitaan ja kieltää sairautesi ja sinut. Kun asiaa ei ole,sitä ei tarvitse käsitellä.

Syöpä ei tartu jumalauta...

Ne ei tiedä kuinka suhtautua. Soittele sä ja ole ihan tavallinen oma itsesi.

Muistuta häntä ettet ole spitaalinen vaan syöpäpotilas, ja että sairautesi ei tartu häneen eikä kummityttöösi. Ja että on todella kurjasti tehty jos hän kääntää selkänsä sinulle sen takia että olet sairastunut.

Olen soittanut hänelle useamman kerran viimeisen parin kuukauden aikana. Hän ei vastaa soittoihini tai katkaisee puhelun. Olen lähettänyt hänelle myös pari tekstiviestiä, sähköpostin ja Facebook-viestin. Puhuin jopa kahdesti hänen miehensä kanssa, joka kummasteli tilannetta.



Olen terroristi! :))

Ja niin loukkaavaa. Kyllä syöpä erottelee jyvät akanoista. Omalla kohdalla ystävyyssuhde on joidenkin kanssa syventynyt ja toisten kanssa on oikeastaan välit katkenneet kokonaan. Se on hirveää, kun kerää ensin rohkeutensa kertoakseen syövästä ja sitten toinen vaan lopettaa kaiken yhteydenpidon.



Yhden kaverin kohdalla olen ajatellut, että hän on aina elänyt niin suojattua ja "helppoa" elämää, ei ole koskaan joutunut tekemisiin minkään sairauksien, epäonnistumisten tai onnettomuuksien kanssa, että hän ei pysty käsittelemään eikä käsittämään tätä minun sairauttani. Pidämme yhteyttä kuten ennenkin mutta hän selvästi suhtautuu etenkin sairauteeni (ja sitä kautta myös minuun) tosi välttelevästi. Ja ollaan tosiaan oltu kaverit ekaluokalta lähtien ja hän on minun lapseni kummi.



Onneksi sitten on niitä empatiakyvykkäitä jotka tukevat.

Oudointa tilanteessa on se, että en olisi koskaan odottanut tällaista käytöstä ystävältäni. Etenkin, kun minulla on erittäin huono ennuste. Odotan pääsyä kantasolusiirtoon.



Syöpä on sairaus muiden joukossa. Se ei tartu tapaamalla. Toivottavasti olet mahdollisimman hyvässä kunnossa ja saat parasta mahdollista hoitoa. :)

joista eristäytyminen johtuu. Sanon vain, että sekin on mahdollista...

Siksi puhuin hänen miehensä kanssa, joka vastasi perheen lankanumeroon. Hän oli hämmästynyt tilanteesta. Lupasi kuitenkin kertoa, että soitin.

Ystäväni ei ole soittanut minulle.



Facebook-viesti on viimeinen yhteydenottoyritykseni. Sen jälkeen asia saa olla.

Toivottavasti kantasoluhoitosi menee hyvin ja saat siitä avun.



Mulla on kans huonoennusteinen syöpä mutta voin tällä hetkellä tosi hyvin ja käyn töissä. Tiedän kuitenkin, että syöpäni lopulta leviää eikä sille sitten enää voida tehdä mitään. Sen ajatteleminen on ihan kauheaa, mutta pitää vain keskittyä tähän päivään. Ja olen onnellinen siitä, että olen selvinnyt näinkin pitkälle, vuosi sitten luulin, etten enää näe seuraavaa joulua.



Ystäväsi on varmaan sokissa. Toivottavasti hän siitä toivuttuaan ottaa yhteyttä ja yrittää käsitellä omaa kriisiään (sillä kyllähän sinun sairautesi koskettaa häntäkin ja on kriisi hänellekin) ja jaksaa sitten olla sinulle tukena. Toivon niin, mutta eihän sitä tiedä. Yksi mun ystävä tosiaan katkaisi välit viime kesänä kerrottuani. En jotenkin osaa edes surra ystävän menettämistä kun ajattelen, että olipa paska ja kaksinaamainen kaveri, miten koskaan saatoinkaan pitää häntä ystävänäni?



On tää kovaa. Syöpään sairastuminen tarkoittaa monesti mm. sitä, että joutuu lohduttelemaan läheisiään ympärillään kun itsekin tarvitsisi lohtua. Nykytilanteessani joudun miettimään sitä kun näennäisesti olen "terve" (eikä kaikki tiedä surkeasta ennusteestani), että nyt ne haluaa kuulla vain iloisia asioita multa, että jaksan tosi hyvin töissä ja olen lihonut jne ja sitten yritän säästellä niitä tosiasioilta ja kertoa niille mitä ne haluaa kuulla.



5

joista eristäytyminen johtuu. Sanon vain, että sekin on mahdollista...

Ystävällä voi itsellään olla pahoja ongelmia, eikä hän tiedä miten kohtaisi ongelmineen sinut, joka et ole ansainnut syöpää. Hän ei tiedä mitä sanoa, koska ei halua tuoda omia mokiaan sinun murheeksesi, koska olet vakavasti sairastunut.

että koko ystävyytenne vain valahtaa sinun syövästäsi puhumiseksi eikä muuta. Jos hänellä on takanaan joku tuollainen kokemus? Tai sitten hän ajattelee, että kanssasi tekemisissä oleminen on kuin sairastuvalla käymistä.

Tai ehkä hän ei vain todella pysty käsittelemään asiaa ja haluaa sulkea sen ulos.

Olen kanssa hyvin pahoillani ap:n puolesta.

Tavallaan ymmärrän ystävääsi, sillä saattaisin reagoida samalla tavalla, jos joku ystävistäni sairastuisi nyt syöpään. Syy on se, että olen menettänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana isäni, parhaan ystäväni sekä tätini syövälle. He kaikki kuolivat aivan liian nuorena, pitkän ja kivuliaan sairauden jälkeen. Jos ajattelen itsekkäästi omaa jaksamista, niin tuntuu että ei ole enää resursseja jäljellä, en jaksaisi tukea, kuunnella, enkä myötäelää.

Muistan esimerkiksi tilanteen kun oma vauvamme oli sairaalassa ja emme tienneet, selviääkö hengissä. Yksi kaveri soitti ja valitti kun hänen lapsellaan silmä karsastaa ja kuinka elämä on pilalla ja miksi juuri heille kävi näin. Toisen elämä oli romahtaa kun mies ei halunnut viikonloppuisin käydä ystävien luona kahvittelemassa vaan halusi viettää kotona aikaa.

Jos jollain näillä ystävillä olisi syöpä, en vastaisi puhelimeen. Ei olisi voimavaroja hoitaa heitä ja heidän psyykettään. Joskus on omiakin ongelmia, eikä aina jaksa olla se, joka tukee ja nostaa ja auttaa ja myötäelää.

Tavallaan ymmärrän ystävääsi, sillä saattaisin reagoida samalla tavalla, jos joku ystävistäni sairastuisi nyt syöpään. Syy on se, että olen menettänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana isäni, parhaan ystäväni sekä tätini syövälle. He kaikki kuolivat aivan liian nuorena, pitkän ja kivuliaan sairauden jälkeen. Jos ajattelen itsekkäästi omaa jaksamista, niin tuntuu että ei ole enää resursseja jäljellä, en jaksaisi tukea, kuunnella, enkä myötäelää.

ensinnäkin toivotan sulle paljon voimia ja iloisia kesäpäiviä!



Koin että monet ikätoverit ahdistuivat liikaa sairastumisestani, eivät osanneet käsitellä sitä eivätkä tienneet mitä sanoa. Tämä on sikäli ihan ymmärrettävää, että sairastuin aika nuorena jolloin ihmisillä on vähemmän elämänkokemusta. Sain kuitenkin tukea monista vanhemmista sukulaisista ja muista seuraavan sukupolven edustajista. Heille asia oli jo jotenkin tutumpi ja kuolevaisuuden kanssa ollaan enemmän sinut.



Toisaalta se on kiinni ihmisestä. Jotkut lähettivät todella ihania viestejä tai auttoivat eri tavoin vaikkei edes oltu niin kovin tuttuja. Jotkut läheiset taas ottivat etäisyyttä, eivät pystyneet kohtaamaan sairastumistani. Muita en olisi kyllä kamalasti jaksanutkaan tukea tai terapioida, omassa taakassa oli sillä hetkellä tarpeeksi kantamista.



Jotkut hyvät kaverit sanoivat ihan suoraan että tuntuu vaikealta puhua mistään, koska syöpä oli niin iso juttu. Sen rinnalla tuntuu pinnalliselta puhua viikonlopun juhlimisesta tai lasten talvihaalareiden väreistä. Sanoinkin joillekin että on kiva puhua ihan tavallisistakin asioista, ne on hyvää vastapainoa kaikelle sille isolle ja raskaalle mitä tapahtui omassa elämässä.



Toivottavasti asia järjestyy ja saat rakkautta ja tukea muissa ihmissuhteissasi!