Pienet pojat on niin ihania.

pidä paikkaansa. Murrosikäinen tyttö on paljon murrosikäistä poikaa parempi. ( kun muistaa antaa kaiken periksi ja muistaa muutenkin hemmotella joka päivä.

täällä on taas mielenterveysongelmaisten kokoontumisajot....

mielipiteet.



Kaikki lapset ovat varmasti, ainakin jollain tasolla ja johonkin ikään asti, ihania. Kaikista nuorista ja aikuisista ei enää valitettavasti voi sanoa samaa. Ja se ei todellakaan ole sukupuolikysymys. Minun isäni, mieheni, teini-ikäinen kummipoikani sekä lukuisat muut tuntemani nuoret ja aikuiset miehet osaavat kyllä olla aika ihania, hyväkäytöksisisiä, fiksuja ja vastuuntuntoisia ja mahtavia persoonia. Joten ei sen ihanuuden tarvitse lapsuuteen loppua. Samaten idiootteja löytyy sitten pilvin pimein naisistakin.



Pakkoko on valita "riesakseen" typerystä. Minä valitsin hyvän, niin eipähän tarvitse valittaa.

mulla on kaksi. Isompi on jo kohta murrosiässä, mutta ihana ja suloinen on edelleen. Siellä se sama äidin vauva tirkistelee liian pitkän tukan ja lippalakin alta... ja se toinen, kohta tokaluokkalainen: mikä huumorintaju, joka päivä saa nauraa sen ilopillerin jutuille



voi että mä niitä rakastan, ja voi kunpa murrosikä menisi ilman pahoja vaikeuksia. Tiedän että heistä tulee kunnon miehiä kun ovat niin hyviä tyyppejä

Makuja on monia.

Pienet pojat ovat riehuvia mölyapinoita.



Sitten heistä kasvaa ykskaks pitkiä, kohteliaita, hyvinkäyttäytyviä nuoria miehiä. Ainakin kun noita meidän tyttöjen kavereita katsoo. Hämmästyttävää. :)

Joka osaa olla maailman suloisin ja hauskin tapaus. Mutta osaa olla myös raisu ja äärimmäisen rasittavakin ;)



Löytyy myös 9v tyttö joka hänkin parhaimmillaan ihana, äidin paras shoppailukaveri mm. ja kiltti tyttö mutta myös rasittava kitisijä ja teko-itkijä kun sille tuulelle sattuu.



Eiköhän sekä tytöt että pojat ole sekä ihania että rasittavia välillä! Olen onnellinen että meiltä löytyy molemmat, en jaksa näitä "tytöt parempia/pojat parempia- väittelyitä..

tyttö ja poika, molemmat yhtä ihania ja rakkaita!



mä en tuomitse yhtään lasta oli se sitten villi, empaattinen tai agressiivinen tms... siinä on vielä monta vuotta aikaa kasvaa ja oppia, toivottavasti hyvien vanhempien opastuksella!

paitsi oma tietty oli syötävän suloinen ja ihana :)



Yleensä pidän enemmän pienistä tytöistä jostain syystä. Ehkä juuri se liiallinen vilkkaus ja riehunta ei iske minuun? Tytöt yleensä ovat rauhallisempia ja siten herttaisempia...eivät tapa ötököitä vaan yrittävät pelastaa ne toisin kuin pojat!

joku aikuinen ihminen voi inhota lapsia vain sukupuolen takia? Kai te myös julistatte, että keski-ikäiset naiset ovat inhottavia ja uroskoirat oksettavia? Luonteesta viis?



Minulla on kaksi poikaa, joista toinen on villi viikari, mutta myös hellä ja empaattinen. Ei varmasti revi ötököiltä jalkoja ja heitä sammakkoa kivillä. Toinen taas on herkkä poika, joka katselee mielellään vähän syrjemmältä. Oikein sylipoika :)



Minusta tuntuu, että sovin selvästi paremmin poikien äidiksi, mutta kyllä varmasti rakastaisin myös ihania pieniä tyttöjä :)

kuin empatiakykyisiä söpöliinejä valitettavasti.



Liian moni heistä meille kylään tullessaan riehuvat ihan päättömästi eivät usko sanaa, hajottavat ja paiskovat. En inhoa ketään mutta en ihan hirveesti ihastelekaan niin se vaan on.

Lapsi on lapsi, sukupuolesta riippumatta. Jotkut kiltimpiä, jotkut riehakkaampia, mutta kukaan lapsi ei ole 24/7 ihana ja rauhallinen vaan jokainen muksu käy joskus aikuisen hermoon. Ja oli sitten tyttö tai poika, lapsi on aina lahja ja on hyvin pitkälle vanhemmista kiinni, mitä siitä lapsesta kasvaa. Murrosikäinen tyttökään ei käyttäydy aivottomasti, jos vanhemmat ovat onnistuneet kasvatustyössään. Toki jokainen koettaa rajojaan joskus, mutta sekin maltilla jos vanhemmilla on yhtään ollut otetta lapseen. Hävetkää te, jotka haukutte lapsia sukupuolen takia tai murrosikäisiä tyttöLAPSIA huoriksi!!!! Te olette oksettavia, eikä ne lapset!

Itsellä ei ole poikia.



Monesti miettinyt vähän samaa, mutta onneksi kaikista ei tule riesoja. AInakin mun mies on ihana! Anoppi kasvattanut hyvin poikansa.

Vakka kantensa valitsee vai miten se menee?

ja iso sellainen! En tiedä mitään karmeampaa kuin teini-ikäinen tytär.

Yhdyn kaksi tytärtä kasvattaneena ja yhden pojan. Vieläkin kauhulla muistelen ikäväliä 12-20 :(, joka taasen pojan kohdalla oli tosi villiä menoa sekin, mutta henkisesti paljon helpompaa. Pikkupojat on kyllä ihania etenkin 4 vuotiaana, ne on kuin jotain pehmoleluja, uhmat ei niin kivoja

ei mitään verrattavissa tyttöihin



ehkä surullista, mutta totta

Mun poika 5v ja ei kyllä ole mitään ihanampaa. Joka ilta tulee sohvalle syliin tai kainaloon ja sanoo, että mä tykkään susta äiti, oot maailman paras äiti, mutta älä sano tätä salaisuutta kenellekkään.

ja mutkattomuus. Tytöt alkavat jo hyvin pieninä flirttailemaan ja kiukuttelemaan saadakseen tahtomansa.

en olisi tätä ikinä arvannut, ennen kuin nyt kun olen näihinkin tutustunut. Minulla nelivuotias poika. Ihanaa, kun hän lompsottelee viereen ja sanoo "otetaan äiti pienet halit". :) Huumorintaju on pienillä pojilla myös jotenkin tosi hauskaa.