Minä en naisena ymmärrä naisia joilla on väkivaltainen mies.

sunnuntain hesarissa oli mielipidekirjoitus jonkun auttavan puhelimen tarpeellisuudesta (tarvitaan mun mielestäni, ei liity tähän). Mutta siinä yksi nainen tilitti sietämätöntä tilannettaan parisuhteessa, kun väkivaltaa on jatkunut jo 30v ja lapsiakaan ei ole voinut tilanteelta säästää. En voinut kuin olla suu auki hämmennyksestä.

kun et ole sitä kokenut.



Mutta valitettavasti väkivaltaisesta suhteesta on erittäin vaikeaa ja raskasta irrottautua plus sitten alistaminen joka johtaa itsetunnon huonontumiseen yms.

hanki ensin vähän tietoa, aiheesta on kirjoitettu paljon ja tutkimuksiakin tehty. ´vähän´ lapsellinen tuo sinun aloituksesi ilman mitään tietämystä asiasta.

sunnuntain hesarissa oli mielipidekirjoitus jonkun auttavan puhelimen tarpeellisuudesta (tarvitaan mun mielestäni, ei liity tähän). Mutta siinä yksi nainen tilitti sietämätöntä tilannettaan parisuhteessa, kun väkivaltaa on jatkunut jo 30v ja lapsiakaan ei ole voinut tilanteelta säästää. En voinut kuin olla suu auki hämmennyksestä.

Ihmettelin myös sitä kirjoitusta. Ei pysty ymmärtämään.

Ystäväni isä pahoinpiteli vaimoaan, ystäväni äitiä, koko ystäväni lapsuuden ja vielä senkin jälkeen kun ystäväni ja tämän sisko muuttivat pois kotoa. Ystävä usein ihmetteli miten äitinsä jaksaa. Kehoitti äitiä usein lähtemään. Ei lähtenyt. Ovat varmasn edelleen yhdessä, alkoholisti-isä ja äiti. Käsittämätöntä ja todella säälittävää. Lähtisi edes lasten takia!

Olen itsekin elänyt väkivaltaisessa lapsuudessa, isäni pahoinpiteli naisystäväänsä. Kyllä on tyhmiä naiset.

Ei siinä ole järkiajattelulla juuri sijaa, kun tietää ettei voisi ikinä rakastaa ketää niin paljoa kuin sitä henkilöä, joka on juuri lyönyt poskiluun murteille.



Valitettavaa, kyllä. Monet naiset sanovat, että lyövää äijää eivät ikinä katselisi - mutta sitten kun mies useamman vuoden jälkeen lyö sen ensimmäisen kerran... Yllättävän harva lähtee. Ei tilannetta voi ymmärtää kukaan muu kuin siinä ollut.

Sitten joku kukkakeppi sivari joka ei ees pysty puolustaa sua ja lapsii jos joku hyökkää???

Kerro se minulle.



ap

osapuoli ja mies alistuu. Kyseessä on aina sairas parisuhde, jonkinlainen riippuvuus toisesta ja ei osaa olla yksin ja pitää sitä väkivaltaista kumppania parempana vaihtoehtona kuin yksinäisyyttä.



Eipä alistumista väkivallalle voi todellakaan ymmärtää, ei myöskään alkoholistin puolisona elämistä. Tervejärkinen ei anna kohdella itseään huonosti, hän ei myöskään satuta toisia millään tavoilla.

Yhtä kaikki,



ap

Miksei aloitus ikinä ole tällainen? Aina syyllistetään lyövää miestä. Mies on aina syyllinen, huono puoliso, väkivaltainen suomalainen juoppo.



Eihän se niin mene. Varsinkin nuorien parisuhteissa nainen on useammin väkivaltainen. Nämä miehet eivät ole kikkihiiriä, mutta koska yhteiskunnan asenne väkivallan uhan alla elävään mieheen on mikä on (Otatsä muijalta pataan? Terveisin hätäkeskus pari vuotta sitten.), on hyvin vaikea kertoa asiasta.

Mies ei ollut väkivaltainen kun tavattiin, tosin näin jälkiviisaana merkkejä oli ilmassa. Lapsia meillä on yksi.

Väkivalta alkoi pikkuhiljaa ja ensin henkisenä, minun itsetuntoni alistettiin "huomaamatta".

Kun ensimmäisen kerran sain turpaani oli helppo syyllistää itseään kun itsetunto oli pohjilla jo valmiiksi. Ehkä mä sanoin jotain väärin, pukeuduin väärin, käyttäydyin väärin...

Ja samalla se häpeän tunne. En uskaltanut puhua asiasta koska jos se vika kuitenkin on minussa..



Me erottiin 9vuoden jälkeen kun lapsi oli vajaa 2vuotias. Mut hakattiin sairaalakuntoon ja meidän koti hajotettiin. Pakenin lapsen kanssa turvakotiin, jota kautta sain tarvitsemaani apua.



Nyt exän kanssa ihan asialliset välit.

Näiden tapahtumien jälkeen sairastuin masennukseen, mut terapialla on selvitty. Nyt elämässä kaikki ok. Mies ja perhe ja ihan olen tasapainoinen nainen, äiti ja vaimo :)



Pitkä tarina, mutta eipä sitä varmaan voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut.. Ja toivottavasti ei joutuisi kukaan kokemaankaan.

enkä ihmisenä ylipäätään ymmärrä väkivaltaisia miehiä.

Mikä miehesi muutti väkivaltaiseksi? Oliko hänen vanhempansa väkivaltaisia? Oliko mitään ennusmerkkejä?



Miten koit muutoksen? tapahtuiko se vähitellen vai yhtäkkiä?



Onneksi lähdit pois. Kaikkea hyvää sinulle.

Mikä miehesi muutti väkivaltaiseksi? Oliko hänen vanhempansa väkivaltaisia? Oliko mitään ennusmerkkejä?

Miten koit muutoksen? tapahtuiko se vähitellen vai yhtäkkiä?

Onneksi lähdit pois. Kaikkea hyvää sinulle.

En tiedä miksi miehestä tuli väkivaltainen, mut oli näin jälkikäteen mietittynä merkkejä. Oli äkkipikainen luonne.. Vanhemmat eivät olleet väkivaltaisia.

Se muutos että erosin tästä miehestä oli pitkä ja vaikea.

Miksei aloitus ikinä ole tällainen? Aina syyllistetään lyövää miestä. Mies on aina syyllinen, huono puoliso, väkivaltainen suomalainen juoppo.

Eihän se niin mene. Varsinkin nuorien parisuhteissa nainen on useammin väkivaltainen. Nämä miehet eivät ole kikkihiiriä, mutta koska yhteiskunnan asenne väkivallan uhan alla elävään mieheen on mikä on (Otatsä muijalta pataan? Terveisin hätäkeskus pari vuotta sitten.), on hyvin vaikea kertoa asiasta.

Itse olen naisena lyönyt parisuhteessa. Useamman kerran, humalassa tosin. Mieheni päätyi kerran polille, kun oikein ratkesin riehumaan. En ole asiasta ylpeä, mutta yhteiskunta ei tuomitse tekemisiäni samalla lailla kuin jos mieheni löisi minua.

Lyömiseni eivät tosiaan ole "vähän avarilla kasvoihin" vaan olen lyönyt miestäni nyrkillä, saksilla, paistinpannulla. Silti ne, joille olen asiasta kertoneet, ovat todenneet "mutta oishan se kamalaa jos sun mies tekis sulle noin!"

Mieheni ei ole ainakaan tietääkseni hakenut apua. Epäilen, että kyse on nimenomaan tuosta yhteiskunnan asenteesta. Mieheni ei tosiaan ole mikään kynäniska tai muuten säälittävä, mutta hänen on vaikea myöntää edes itselleen että nainen lyö häntä. Olen yrittänyt lopettaa, en itsekään ymmärrä miksi mies jaksaa suhdetta. Kunpa ihmisten asenne lyötyjä miehiä kohtaan muuttuisi niin, että he uskaltaisivat rehellisesti myöntää olevansa parisuhdeväkivallan uhreja.