Kylläpä taas masentaa :(

Miehen kanssa on ollut on-off skismaa koko kevään ja töissä taas polkaistiin eilen yt-neuvottelut käyntiin. Takana raskas talvi töiden parissa, kun on koitettu keksiä pyörää uudelleen ja kustannussäästökohteita muualta kuin henkilöstöstä... Miehellä myös ollut kevättalvi ja kevät ihan ***vetin kiireistä töissä, tosin vähän toisenlaisista syistä, mutta silti tuo on välillä kireä kuin viulun kieli ja tuntuu, että kaikki mitä teen ja sanon ärsyttää häntä.



Minä olen tästä syystä joutunut käytännössä huolehtimaan yksin lapsista ja arjen pyörittämisestä koko talven ja kevään, mutta olen tehnyt sen tietoisesti ja yrittänyt olla nalkuttamatta miehelle siitä, että hänestä ei ole paljon mitään apua. Mutta nyt alkaa kyllä olla takki niin tyhjä ettei tosikaan. Olo on itkuinen ja pitää välistä tsempata itseään ihan tosissaan, että kyllä tämä tästä kohta helpottaa. Minä, peruspositiivinen ja elämän myönteisesti suhtautuva ihminen!



Kellään vinkkejä siihen miten tässä saisi kerättyä vähän voimia niin, että jaksaisi kesälomaan asti? Eniten energiaa syö kyllä tuo, että miehen kanssa ei synkkaa ja vaikka yritin viikonloppuna jutella asiasta hänen kanssaan, niin on vaikea keskustella sellaisen ihmisen kanssa joka ei suostu keskusteluun :(