Mua naurattaa joskus päätöspäivänä, kun joku oppilas tulee stipendin saatuaan mulle

opiskelijoiden joukkoon valikoituu niitä "ei niin parhaita"- asenteeltaan oleviakin. Meillä annetaan kolmelle parhaalle ihan keskiarvon mukaan ja yhdelle, joka ansioituu muulla tavoin. ap

vaikka en mitään stipendejä ole koskaan saanut.



Rehtori oli sanonut äidilleni, että minusta (ja muutamasta muusta luokkakaveristani) ei ikinä tule mitään, hyvä jos peruskoulusta selviämme jotenkin läpi. Sen vuoksi kai menin oman koulun lukioon (jonne oli korkea keskiarvo), jotta rehtori näkisi, että ainakin peruskoulusta selvisin, ja ylioppilaaksikin pääsin.



Nyt kun olen valmistunut yliopistosta, näen joskus unia, jossa olen vanhassa koulussani etsien rehtorin kansliaa, jollain tavalla tahtosin näyttää sille, että olen pärjännyt vaikkei hän sitä olisi ikinä uskonut.



Mutta oikeasti tiedän, ettei rehtori silloin kouluaikana edes tuntenut minua, hän puhui samat asiat kaikkien meidän teini-angstien vanhemmille, jotka oli kutsuttu kouluun ongelmien vuoksi. Tuskin rehtori edes muisti nimeäni, iso koulu eikä rehtori edes opettanut minua.



Mutta lapset ottaa aina kaiken niin itseensä.