Teenkö jotain väärin kun vauvan nukkumaaneno tuntuu venyvän aina vaan

Täältä tuntuu tosi moni saavan hyviä neuvoja vastaavanlaisiin ongelmiin joten josko joku osais minua vähän neuvoa :)



Eilen olin ihan silmät ristissä yli kaksitoista vauvan pinnasängyn yllä kun itkeskeli. En ole itseasiassa edes varma itkeskelikö unissaan vai oliko hereillä. Eli meillä iltarutiinit seuraavat, olisi mukava kuulla kommenttia :)



Eli ilta alkaa kuuden jälkeen, yritän ettei enää torkahtais sen jälkeen raukka pieni kun luomet lurpsahtaa. Selviämme sinne kahdeksaan saakka jolloin mennään kylpyyn. Kylvetään, laitetaan vaippa ja yöpuku päälle ja siirrytään olkkariin syömään. Syö siis vielä rintamaitoa pelkästään. Olkkarissa on toki televisio päällä mutta hiljaisella. Nykyään kun olen "estänyt" nukahtamasta kuuden jälkeen, vauva sammahtaa tuohon tissittelyyn heti. Siirrän hänet sänkyynsä, on vielä kuitenkin sen verran hereillä että mielestäni ymmärtää että nyt siirrytään sänkyyn.



Annan pusun ja toivotan hyvää yötä ja poistun huoneesta. Nukahtaa yleensä ihan rauhassa. Max 45 min eli siin yhdeksän kieppeillä herää, itkua tuhertaen. Menen huoneeseen ja vähän hieron masua josko rauhoittuis. Meinaa aina nukahtaa mutta säpsähtää hereille. Säpsähtäminen toistuu tosi monta kertaa kunnes herää ihan kunnolla ja sitten alkaa vikinä ja kitinä, johon ei enää auta hierominen. Otan hänet syliin josko rauhottuis mutta alkaa sylissä sitten nauramaan ja juttelemaan. Laulaminen aiheuttaa saman reaktion että sille sitten nauretaan eli mikään tuutulaulukaan ei tunnu toimivan.



Annan sitten vähän maitoa että josko huolisi ja syökin hyvällä ruokahalulla. On rauhallinen ja hieroo väsyksissään silmiään mutta jotenkin ei anna unelle periksi. Mies sitten siinä kymmenen maissa hermostuu ja käy nostamassa vauvan sängystä sanoen "ei sitä väsytä vielä tarpeeksi" kun ei jaksa kuunnella itkeskelyä. Itse yritän sanoa että kun se sinne petiin on laitettu niin ei nosteta sitä sieltä turhan päiten telkkua katsomaan, mutta en tiedä kumpi on oikeammassa tässä? :D



Kello sitten alkaa olee yksitoista ja se on ollut yleensä se raja että just tasan 23 niin tyttö nukahtaa. Niin nukahti eilenkin kun annoin vielä maitoa ja melkein nukahti olkkariin, kannoin hänet sitten sänkyyn. Mutta nyt menikin 45 min ja taas herättiin itkeskelyyn. Seisoin siinä pinniksen vieressä taas joku puol tuntia katsomassa sitä säpsähtelyä ja itkeskelyä ja laitoin tuttia suuhun aina kun se suusta pulpahti. Ja haluaa selkeästi nukkumaan kyljelleen mutta ei oikein pääse hyvään asentoon jossa pysyisi. En itse uskalla laittaa häntä kyljelleen kun siitä on sitten niin lyhyt matka mahalleen? Puol yks sitten lopullisesti nukahti ja päästiin miehen kanssa nukkumaan.



Eipä oo noin myöhään mennyt sitten ensimmäisten iltojen kun synnäriltä kotiin tultiin! :O Teenkö jonkun ratkaisevan virheen vai onko ihan turhaa yrittää rauhottaa 3,5 kk vanhaa vauvaa unten maille siinä kymmenen pintaan. Kello 23 on tosiaan ollut se aika jolloin hän on viimeistään ruvennut yöunille.



Häiritsee tosi paljon myös ne iltatorkahdukset, kun sitten et toista kauheesti viittis väkisinkään pitää hereillä ja eilenkin kun nukahti sen kylvyn ja maidon jälkeen niin LUULIN että nyt se nukkuu aamuyöhön asti, mutta ei.



Yöt sitten nukkuukin tosi hyvin, tänään heräsi kello 8 maidolle ja nukahti uudestaan ja nukkuu vieläkin :) Että sinänsä en haluaisi valittaa mutta rikkoinaisiahan noi illat on ja energiaa vie, varsinkin kun toi "nukutus" on mun hommaa, mies on tosi paljon iltoja töissä, ja kun ei ole töissä niin meillä on noita näkemyseroja että nukutaanko vai ei ja monelta.



Kapalointia olen kokeillut mutta ei näin kuumina öinä tunnu olevan mitään apua vaan hiki valuu vaikka kapalona olisi ohut lakana vaan.



Niin ja vauva nukkuu omassa huoneessaan, on nukkunut alusta asti, sitäkin olen miettinyt että tunteeko vauva turvattomuutta jo senkin takia että jos herää ja on yksin pimeässä, koska rauhoittuu huoamttavasti kun sinne huoneeseen menee joku seisomaan sängyn viereen>?