Lue keskustelun säännöt.
mitä tekisitte tilanteessani?
29.05.2012 |
Olen 2 lapsen äiti 34v. Sairastanut vaikean masennuksen 2 kertaa ja toipunut töihin siitä. Käyn töissä 6h päiviä lasten takia. Lapset alakouluikäisiä. Mies on uusmedialalla ja tekee pitkiä päiviä ja lisäksi käy pitkiä työmatkoja. Asumme mukavasti. Mies kuluttaa suurimman osan rahojamme autoonsa ja bensaan. Ei kulje julkisilla koska se kestäisi liian kauan. Mies tienaa vähän alle keskitulon. Vie lapsia aamulla kouluun/tarhaan ja minä haen heidät. Siivoaa aamuisin keittiötä ja muutenkin. Itse olen iltaan asti lasten kanssa ja teen ruuan. Vk-loppuisin mies nukkuu myöhään iltapäivään. Myös saattaa viikolla lastenviemisen jälkeen mennä nukkumaan takaisin kotiin vielä.
Olemme olleet nuoresta iästä yhdessä ja on eka seurustelusuhteeni. Mies ei pidä kunnostaan huolta tai itsestään huolta. Meillä äärimmäisen harvoin seksiä. Nukumme eri sängyissä kuorsaamisen takia.
Mies purkaa työstressiään minuun. Minun pitäisi tietää milloin rahaongelmia tai stressiä töissä. Ei kerro näistä kuin parin päivän kiukuttelun jälkeen. Mies on sosiaalisesti erittäin kömpelö ja ahdistuu sosiaalisista tilanteista. Olen hoitanut yksin kaikki tarha-koulujutut. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Vaan tyytyä tähän ja katkeroitua tai etsiä onnea tästä vai erota ja olla lasten kanssa yksin pienellä palkalla huonolla seudulla/asunnossa ja toivoa että vielä kelpaa kunnon miehelle. Olen itsestäni huolta pitävä mutta paino noussut hieman lääkityksen takia ja nätti muuten ja aikaani seuraava koulutettu nainen.
Kommentit (4)
mikä tilanteestani tekee sinusta hyvän suhteessa jatkamiselle ettei katkeroidu?
t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa puheeksi, etten tunne itseäni onnelliseksi tässä avioliitossa. Se, mitä siitä sitten seruaa, riippuu teistä - mutta esim. parisuhdeterapia usein auttaa näkemään tilanteita uudella tavalla ja saa ehkä kummankin tekemään jotain sen etten, että olisitte molemmat onnellisempia liitossanne. Jos mies, tai sinä, ette ole valmiita tekemään työtä liittonne eteen, niin olisi hyvä sanoa se sitten ääneen, ja sitten miettiä uudestaan, olisiko syytä erota vai ei.
Tärkeinä on kuitenkin muistaa, että kukaan mies ei voi tuoda sinulle onnea, sinun täytyy löytää se itsestäsi. Toki onnettomasta liitosta kannattaa erota, ja hyvässä liitossa on helpoomi olla onnellinen, mutta jos ei osaa olla onnellinen yksin, ei voi olla sitä parisuhteessakaan kuin ehkä väliaikaisesti, eikä sekään ole ihan oikeaa onnea, sellaista, että on onnellinen ollessaan se ja sellainen kun on....
Nykymenolla katkeroidut etkä asioiden paranemiseen nykysuhteessa usko niin eiköhän sinun kannata lähteä.
Itse voisin hyvinkin jäädä tuollaiseen suhteeseen enkä uskoisi katkeroituvani, mutta ihmisiä on erilaisia.