Miten paljon miehenne osallistuvat lastenhoitoon?
Meillä mies ei juurikaan....Minulla kaksi jo kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta ja niiden kanssa nykyinen mieheni kyllä leikkii ja urheilee jonkun verran mutta oman lapsenne kanssa ei vietä aikaa juuri yhtään. No, pienin on vasta puolivuotias mutta mies on ollut kahdestaan vauvan kanssa pari kertaa kun olen pikaisesti ruokakaupassa käynyt. Hän itse menee kavereilleen milloin huvittaa ja ilmoittaa vaan että on nyt siellä ja tulee myöhään. Minulla ei ole omaa aikaa ollenkaan. Olen sitä pyytänyt ja aina lupaa mutta käytännössä ei kuitenkaanole vauvan kanssa. Eilen vein isommat apset kavereilleen ja jätin vauvan isän kanssa kotiin. Mies huusi ovelta että älä viivy kauaa. Minulla kesti yht 15 min. Nyt mieheni ilmoitti viestillä että meni töistä kaverilleen ja sieltä suoraan treeneihin ja tulee yhdentoista jälkeen illalla. Ottaa päähän olla aina yksin vastuussa vauvasta ja aina yksin lasten kanssa. Enhän minä voi vaan ilmoittaa etten tule kotiin.
Kommentit (13)
Perinteiseen avaukseen perinteinen vastaus. Eli kenties olisi kannattanut keskustella asiasta hieman aikaisemmin.
Osa iseistä osallistuu erittäin paljon vauvan hoitamiseen ja osa kuten miehesi. Sitä saa mitä tilaa, sori hani.
Vauva tarvitsee äitiä ja kun kasvaa, isän osuus hoidossa lisääntyy.
Mun mies kyllä aina kotosalla jos ei töissä. Meillä viisi yhteistä lasta ja mielellään jää hoitamaan kaikkia muita paitsi vauvaa.
Mä en käsitä miten te teette tollasten miesten kanssa lapsia tai edes aloitatte mitään parisuhdetta tollasten miesten kanssa, joille ei mikään ole tärkeämpää kuin oma napa ja kaverit.
Selittäisitkö ap miksi?
Meillä mies ei "osallistu" jollain prosenttimäärällä tai "auta" minua kodin- ja lastenhoidossa vaan ne on ihan yhteisiä hommia. Tietysti.
Ei se nyt ihan tasan mee, mutta melkeen. Ja voin toki laittaa viestiä, että menen treeneihin tai vaikka kavereiden kanssa lasilliselle. t. aikuinen nainen, joka arvostaa itseään
Ei kai sitä aina voi etukäteen tietää miten mies vauvan tuloon suhtautuu. Eihän kaikki äiditkään heti onnistu vauvan kanssa. Tiesittekös että miehelle voi myös tulla "synnytyksen jälkeistä" masennusta johtuen omista lapsuuden kokemuksista. Näin kävi meillä, mies halusi kovasti lasta, mutta tunsikin yllättäen vauvan hoidon liian vaativaksi. Syyksi paljastui omat varhaiset kokemukset tunnevammaisen äidin vauvana. Kävi läpi omaa lapsuuttaan vuoden verran ja alkaa nyt olla sellainen isä niin kuin pitääkin. Raskasta mutta minkäs teet, ihmisiä me vaan ollaan. Ihanaa että pystyy olemaan isä nyt, kun lapsi alkaa häntä enemmän tarvitsemaan :) Muutenkin olen kuullut monelta isältä, että ensimmäisen vuen aikana ei vaan oikein osaa. Kyllä se siitä toivon mukaan. Puhukaa asioista.
Ihan osallistuu päivittäiseen arkeen, esim. en ole itse kertaakaan vaihtanut 1,5kk lapseMME vaipaa, tai kylvettänyt häntä ja hän lukee pääsääntöisesti 2veelle iltasadun ja syövät yhteisen iltapalan jne.
"Enhän minä voi vaan ilmoittaa etten tule kotiin". Kuka sinut on typistänyt lapsen tasolle?! Viaton uhriko olet?! Kuka sinut on rajoittanut vankilaan?! Ryhdistäydy nainen!
Oisko ettei viitsi harjotella? Jättäkää nyt hyvät äidit ne vauvat joskus sille isälle, tai olette tossa samassa tilanteesa ikuisesti!
Meidän lapset ovat vaille 4- ja vaille 2-vuotiaat. Aina on hoitanut kylvetykset, nukuttaa iltaisin toisen lapsista ja hoitaa lasten aamupuurot ennen töihin lähtöä, se on jäänne vauva-ajoilta, jolloin tietysti minä imetin yölläkin, niin sain sitten nukkua aamulla kauemmin kunnes hän lähti töihin. Mies hoitaa myös iltapuurot ja iltapesut.
Joka päivä mies leikkii lasten kanssa sisällä tai ulkona, askartelee tai lukee heille, että ehdin tehdä muutakin. Mulle jää siis lasten pyykkihuolto, ruuanlaitto ja hoito- ja leikitys pitkälti päivisin (teen vuorotyötä osittaisella hoitovapaalla).
Meidän lapset ovat vaille 4- ja vaille 2-vuotiaat. Aina on hoitanut kylvetykset, nukuttaa iltaisin toisen lapsista ja hoitaa lasten aamupuurot ennen töihin lähtöä, se on jäänne vauva-ajoilta, jolloin tietysti minä imetin yölläkin, niin sain sitten nukkua aamulla kauemmin kunnes hän lähti töihin. Mies hoitaa myös iltapuurot ja iltapesut.
Joka päivä mies leikkii lasten kanssa sisällä tai ulkona, askartelee tai lukee heille, että ehdin tehdä muutakin. Mulle jää siis lasten pyykkihuolto, ruuanlaitto ja hoito- ja leikitys pitkälti päivisin (teen vuorotyötä osittaisella hoitovapaalla).
Turhaa kai sellaista enää miettiä. On miehessä paljon hyvääkin.Enhän voinut etukäteen tietää millainen hän on kun vauva syntyy. Ja hän on suhteellisen paljon minun isompien lasten kanssa kuitenkin. Ja toki ymmärrän ettei hän voi vauvaa samalla tavalla hoitaa kun minä koska imetän mutta se että ei sitten tarvitsisi olla ollenkaan kotona on ikävää.
Osallistuu todella paljon. Meillä on kaksi ihanaa tyttöä ja molempien hoitoon on osallintunut yhtä paljon.
Ja nyt jopa käy pienemmön kanssa neuvolassakin yksinään, isomman kohdalla ei ollut mahdollista olla edes mukana kun silloinen työ rajoitti mutta nyt kun tilanne on toinen niin neuvolakäynnitkin hoitaa isäntä :)
Enhän voinut etukäteen tietää millainen hän on kun vauva syntyy. se että ei sitten tarvitsisi olla ollenkaan kotona on ikävää.
Jos puolison tuntee hyvin, tietää kyllä minkälainen isä hänestä tulee. Jos kotonaolo on pakkopullaa, se lienee sellaista jo ennen lapsiakin. Keskustelemalla ja tarkkailemalla saa paljon tietoa ihmisestä jo ennen lasten tekoa.
Ja pakko sen naisenkin on vaan osata ja jaksaa, vaikka miten vaikeaa olisikin. Samaa vaadin lapsen toiseltakin vanhemmalta. Imetys on ainoa mihin se ei pysty, mutta kaikkeen muuhun kyllä.
Ne on sen lapsia ihan yhtälailla kuin mun. Kun ollaan kotona molemmat, ollaan lasten kanssa ja tehdään niiden kanssa jutut ihan samalla tavalla. Molemmilla on kodin ulkopuolisia harrastuksia ja silloin toinen on automaattisesti lasten kanssa. Miten ne lapset ei muka kuulu isälle ihan tasapuolisesti? Miksei se halua olla omien lastensa kanssa?
Ja kyllä sinäkin voit ilmoittaa tekstarilla että menet joksikin aikaa muualle.