Mies myönsi tenttaamisen jälkeen, että on kanssani vain lasten, kodinhoidon ja pillun takia.

ei toi oo mitään elämää :(

tilanne suuressa osassa suhteita. Me naiset vaan ollaan niin tunteellisia hölmöjä, että kuvitellaan olevamme miehillemme jotain ihan erityistä.

Ihan oikeasti naiset: mitä me sillä tenttaamisella oikein haemme?

Sitä, että mies sanoisi juuri noin kuin sinun miehesi? Tuskin.

Tenttaamme, koska toivoisimme miehen sanovan että hän jumaloi meitä ja ei voi elää ilman meitä ja plaa plaa.

Miestä itseään alkaa moinen vituttaa. Ei hän halua olla kuulustelun kohteena joten hän ratkaisee tilanteen ainoalla järkeväksi kokemallaan tavalla: vastaamalla niin kuin hän kuvittelee meidän haluavan hänen vastaavan.



Kokeilepa ap joskus puhua kauniisti miehellesi. Kerro, että rakastat häntä, arvostat häntä isänä ja miehenä. Kehu hänen ulkonäköään.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan : )

Juuri noin olisin itsekin vastannut *high5*

Mihin te sitten olette luulleet miehen naisia tarvitsevan?



Tuossa on jo kolme hyvää syytä. Viisaana miehenä mies mainitsee nuo, jotta saa parempaa palvelua kaikilla kolmella osa-alueella, kun muuten nainen pelkää menettävänsä miehen.

Sinisten silmienkö takia sitten pitäisi olla? Minusta suhtaudut asiaan vähän turhan vaativasti.

Mihin te sitten olette luulleet miehen naisia tarvitsevan?

Tuossa on jo kolme hyvää syytä. Viisaana miehenä mies mainitsee nuo, jotta saa parempaa palvelua kaikilla kolmella osa-alueella, kun muuten nainen pelkää menettävänsä miehen.

Sinkkuna ei tarvitse palvella loista.

Mies myönsi tenttaamisen jälkeen, että on kanssani vain lasten, kodinhoidon ja pillun takia. Kuulema lähtis heti jos joku muu huolis.

Älkää hyvät naiset ottako ketä tahansa!

Minä ainakin näyttäisin ovea, jos olisi noin idiootti mies.

niin vakuuttuu kummasti siitä ettei miehistä ole kuin riesaa. Onneksi ei ole pakko elää parisuhteessa.

Ap ei sitten ole miestään ottanut huomioon, jos noin on päässyt käymään.

tuota asiaa ja hän sanoi: läheisyys ja pillu. Kotitöitä teemme molemmat ja yhteisiä lapsia ei ole. Sekään ei kuulemma haittaa että mies joutuu keskustelemaan paljon kanssani.

Olen mieheni kanssa vain koska meillä on yhteinen talo, lapsi ja en millään viiti etsiä uutta miestä koska entinen on ihan ahkera ja kunnollinen, kikkeliäkin saan siltä aina kun haluan. :) Voin siis keskittyä muihin asioihin. Avioliitto voi toimia vaikkei ole niin yltiöpäisen rakastunut kumppaniinsa, alkuhuuma menee kaikilla ohi.

missä itkuinen ämmä rääkyy että mikset säää rakasta mua, sano nyt sitten ettet oikeesti välitä myäää...

jos olisin mies, niin en jaksaisi kuunnella tenttaamista ja olisin just niin kuin toi sun ukkos on ollut

Sori nyt mutta vaikuttaa tosi white trash -meiningiltä toi teidän suhde. Vinkki: ensin hankitaan itsetunto ja sen jälkeen mennään kunnon miehen kanssa naimisiin. Vaikuttaa siltä, että sä et ole tehnyt kumpaakaan