Missä ja millainen on ollut elämäsi ihanin ruokailu/syömiskokemus?

menimme isolla porukalla taksilla pois turistialueelta paikallisten ravintolaan. Syötiin kolmen ruokalajin illallinen, joka oli taivallisen hyvää. Seurakin oli loistavaa, ruokailu kestikin melkoisen kauan. Ja kaiken lisäksi lähes ilmainen; n. 10€/hlö juomineen päivineen.

ei siihen mikään gourmetkokki yllä.

5-7 ruokalajia viineineen tehdään yhdessä ja nautitaan.

Minulla oli illalliset keittiössäni, johon mahtui vain pieni pöytä. Olin kutsunut vieraita, osa tuli muuten vain. Ruoka oli äärettömän yksinkertaista, tunnelma pelasti illan. Olin iloisesti yllättynyt viimeiseksi saapuneesta vieraasta, joka tuli täysin odottamatta. Keskustelukin jäi mieleen, ei voi unohtaa.

Oli niin taivaallisen hyvää, että muistan vielä vuosien päästäkin.. Harmi, etten muista mikä ravintola oli kyseessä, tuskin enää ikinä saan samanlaista kokemusta.

joten mulla näitä elämyksiä on tosi paljon. Yksi parhaiten mieleen jäänyt kerta oli, kun miehen vanhemmat ihan yllättäen toivat meille, silloisille köyhille opiskelijoille, ison köntän naudan sisäfilettä. Maustettiin kevyesti, paistettiin ja hotkittiin sen siliän tien, ilman perunoita tai muita lisukkeita, ihan pelkiltään. Makaroniin ja tonnikalaan tottuneille se on taivaallista!



Lapsuudesta mieleen on jäänyt isän grillaamat broilerinkoivet, jotka sai syödä pelkkiin uikkareihin pukeutuneena pihalla sormin :)



Aika korkealle listalla yltää myös Viking Linen buffetissa nautittu mustikkapiirakka. Muistan, että siinä oli pohjan ja täytteen välissä kerros jotain mantelimassan tapaista ja se oli niiiiiin namia! Jos joku tietäisi reseptin, niin saa kertoa... ;)

...olin harjoittelemassa eräässä helsinkiläisessä teatterissa. Siellä vieraili eurooppalainen teatteriryhmä. Heilastelin hiukan tuon ryhmän muusikon kanssa. Yksi päivä hän oli ollut luonani yötä, lähdin sitten käymään teatterilla palaverissa yms. Hän sanoi menevänsä ostoksille ja laittavansa ruokaa.



Kun tulin kotiin, minua odotti ihmeellinen kasvisruoka-ateria. Ruokalajit olivat minulle eksoottisia, niissä kun näkyi toisen ruokakulttuurin tyyli ja oli vielä kyse kasvisruoasta joka oli minulle siihen aikaan aika tuntematon valinta.



Tähän kun vielä lisäsi tämän lyhyen romanssin tuoman jännityksen ja kihelmöinnin sekä sen, ettei minulle ollut 10 vuoteen kukaan mies laittanut ateriaa. Ah!

...(jos ykkönen oli tuo 90-luvun muisto), tulee nykyisen puolisoni minulle valmistama perunamuusi ja soijaleikkeet sen jälkeen kuopuksemme, ensimmäinen yhteinen lapsemme, oli syntynyt. Hän oli etukäteen sanonut, että tekee tätä arkiruoista minulle mieluisinta. Takana oli ajatus, että emme ainakaan sen takia jäisi sairaalaan hetkeksikään jos ei ole pakko, että siellä (kuten minä sanoin) "saa ruoat suoraan eteen!". Puoliso ei pidä sairaaloista.



Nopeasti kotiuduimmekin, ja tuo ateria oli jotenkin niin rakkauden täyttämä, siinä tiivistyi monen kuukauden odotus ja ihme.