Narsistisia piirteitä ihmisessä. Minä aloitan:

Kuuntelin juuri eilen radiosta persoonallisuushäiriöistä. Siellä puhuttiin myös vaikean ihmisen ja luonnehäiriöisen ihmisen eroista ja siitä, kuinka helposti ihmisillä on tapana leimata vaikea ihminen luonnevikaiseksi, koska se on se helpoin "tie"; ei tarvitse kohdata aidosti tuota ihmistä. Ei tarvitse myöskään kohdata itsessään niitä asioita, jotka toinen tuo esille tai jotka toisessa ihmisessä saavat aikaan ärsytyksen. Tämän ärsytyksen voi joskus myös saada aikaan kateus. Olen itsekin pohtinut paljon, missä menee raja itsekeskeisen/vaikean ihmisen ja luonnehäiriöisen kanssa. Joku jo laittoikin tässä viestiketjussa ne viralliset diagnoosikohdat, jotka muuten tulee olla ammattilaisen toteamat hoitosuhteessa, joka on kestänyt vähintään kaksi vuotta.



Mielestäni on hyvä tehdä ero terveen itsekkyyden ja hyväksikäyttävän itsekkyyden välillä. Jokaisella on oikeus priorisoida elämänsä. Ainakin itselleni tärkeimmät asiat elämässä ja asiat, joille annan eniten aikaa ovat Jumala, oma lapsuuden perhe, opinnot/työt/projektit, seurustelusuhde ja ystävät/kaverit tulevat vasta niiden jälkeen ja he tietävät sen. Kaverisuhteissakin on eroja ja aikaa antaa luonnollisesti niille, joita näkee/näki koulussa/töissä/harrastuksissa ja niitä, jotka kokee kaikkein tärkeimmiksi ja rakentaviksi. Suon tämän priorisoinnin myös muille. Tavata voi kavereita silloin, kun molempien aikataulut menevät yhteen, olipa seuraavasta tapaamisesta vierähtänyt kuinka kauan tahansa.

Mielestäni ylpeän, itsekeskeisen tai narsistisen ihmisen erottaa siitä, ettei hän katso toisia samalta tasolta ja tunnusta samaa ihmisarvoa muille. Tämä ei vielä tarkoita narsististia mutta vääristyneen itsekeskeistä ihmistä kylläkin. Olen miettinyt, mihin kategoriaan esim. ns. prinsessasyndroomaiset kuuluvat, ehkä johonkin välimaastoon. Myös toisten ihmisten hyväksikäyttö omia itsekkäitä tarkoitusperiä varten on vääristyneen itsekkyyden ja narsismin piirteitä. Itse ajattelen niin, että normaalissa ihmissuhteessa toinen hakeutuu seuraani minun itseni vuoksi eikä minkään muun; ei saadakseen minun kautta materiaa/ihmissuhteita/päästäkseen minun siivellä johonkin/jonnekin/udellakseen kateuttaan asioitani, vaikka tietysti vastavuoroiset palvelukset kuuluvat ihmissuhteisiin. Usein myös hyväksikäyttäjät häipyvät, kun he eivät saa enää haluamaansa, olipa se sitten materiaa, palveluksia, ihmissuhteita tai tietoa. Kolmas asia, joka tulee mieleen on toisten vähättely, joka voi olla merkki vähättelijän kateudesta ja/tai narsismista ja/tai epävarmuudesta/huonosta itsetunnosta tai kaikesta noista. Tarkoitan siis sitä, että vähättelijä ei aidosti halua nähdä tai tunnustaa vähättelemäänsä ja tämän persoonaa ja lahjoja. Vähättelyyn saattaa liittyä myös jatkuva kilpailu tätä vähäteltyä kohtaan. Olemme kuitenkin kaikki keskeneräisiä ja epätäydellisiä. Varmasti jokainen joutuu kamppailemaan ja tasapainoilemaan välillä terveen itsekkyyden ja itsekkyyden kanssa. Siinä kannattaa olla itselleen ja muille armollinen.

haukkuu kaikkia muita, on uhri joka teki vain parhaansa ja sai vaan paskaa niskaan, kaikissa muissa on vika, kaikki muut ovat sairaita, puuttuu joka ikiseen sanaan tai asiaan jos vaan löytää siitä jotain mitä lyödä/millä lyödä, jyrää ylitse, sivuuttaa kaiken mikä ei sovi hänen maailmaansa, toisen pienikin viittaus johonkin asiaan koituu järjettömän suureksi narsistin päässä jos se kolahtaa hänen egoonsa ja hän käy kimppuusi kuin yleinen syyttäjä kaivaen sinusta vikoja. Mitä tahansa sanot, hän kääntää sen päälaelleen ja sinä olet aina se jossa on vika, joka on väärässä.

Aluksi ovat hyvätapaisia, kohteliaita ja suorastaan imartelevat mutta kelkka kääntyy hyvin äkkiä. Heillä on tarve omistaa toinen ihminen koska tarvitsevat jonkun jota vasten itseään pönkittävät.

Ja tiedän montakin ihmistä, jotka eivät vastaa sukulaisten ja tuttavien puheluihin, koska siihen täytyy aina varata aikaa tuntikaupalla, tai soittaja loukkaantuu puhelun nopeasta lopetuksesta...