Kun oma äiti ahdistaa aikuista tytärtä

eli nyt tulen äitini kanssa toimeen paremmin kuin koskaan.pidän aika neutraalia linjaa,siis en kerro syvimpiä tuntojani.molemmat arvostaa toisia ja keskittyy omaan elämään.napanuorani on katkennut muutamia vuosia sitten ja oma ikäni on siis 36.:)

Ap:n kannattaa ottaa etäisyyttä sen verran kuin voi.



Mä ottaisin mielelläni enemmän etäisyyttä omaan äitiini, mutta hän sairastaa vakavaa kuolemaan johtavaa sairautta, jonka vuoksi joudun käymään hänen luonaan keskimäärin kerran viikossa tai useammin. Hän saa kyllä muualta enemmän käytännön apua, mutta tarvitsee silti minultakin apua ja myös läsnäoloa.



Mieluiten viettäisin aikaa oman perheeni ja itseäni kiinnostavien rientojen parissa. Äiti on siinä kunnossa, ettei hänen kanssaan voi enää mennä teatteriinkaan eikä mihinkään reissuun. Olen aika uupunut tähän tilanteeseen, joka on jatkunut jo vuosia ja jonka päättymisestä ei ole tietoa. Toisaalta, jos en käytä äitiin aikaa, tulee huono omatunto.



Mutta mieluummin siis viettäisin aikani muualla, vaikka oman perheeni kanssa.

mutta, tiedän miltä tuntuu kun ahdistaa... olen ottanut etäisyyttä, mutta olen luopunut siitä last4en takia, on kuitenkin jo vanha ja ainoa mummi joka lapsilla on. minä puren kieltä yhteen ja otan sen siltä kantilta, että saan omaa aikaa ja mennä sinne minne norm. lasten kanss en voi mennä. lue kirja kiltteydestä kipeät - luultavasti tämä on ongelmasi ?+

Äitini on syntynyt 50-luvulla.

Minun äitisuhde on aina ollut ahdistava. Koen äitini jyräksi, joka sivuuttaa mielipiteeni mennen tullen. Oma itsensä ei saa olla. Koko ajan hänen seurassaan epämielyttävä olo.

Äitini käyttäytyi myös lapsuudessani niin pelottavalla tavalla että lopulta se johti minun romahtamiseen ja 5 vuoden terapiaan.

Kolme vuotta sitten koin äidin määräysvallan niin ahdistavaksi että kokosin kaiken rohkeuteni ja kirjoitin hänelle kirjeen miltä minusta tuntuu.

Vastaus tähän kirjeeseen oli nyt 3 vuotta kestänyt hiljaisuus. En siis ole nähnyt häntä kolmeen vuoteen. Lapsenlapsia vie joskus hampurilaiselle, mutta minua ei halua nähdä.

Äitini on kykenemätön selvittämään asioita. Minä olisin valmis sopuun mutta mitään ei tapahdu.

Ikää minulla on 43 vuotta. Toisaalta olen helpottunut että sain napanuoran poikki mutta toisaalta surettaa tilanne. Minkäs teet.

Kamalaa lukea moista tekstiä. Itse olen s.c. Teiniäiti jostain seitkytluvulta, Kekkosen "siunaama", vieläkin yhdes 41v. Nyt mulla löyty syöpä tytär ymmärtää, mut on "riidois", nuoremman veljens kans.

So so so Sorry for anybody who beliewe that thay know everything adwanted.

My daughter find a perfect huspand in foreing.

Her huspand is perfect, my son is Perfect. Me isovanhemmat ollaan :-P hukassa. Maailna oikeesti Muuttuu !

Sama juttu mullakin. Ratkaisu on etäisyyden ottaminen.

Mulla helpotti kun en ollut missään tekemisissä. Mun elämä. En halunnut olla kiusattavana.

Pysyn etäällä vaikka soitellaan. Jotkut pelkäävät myös isäänsä joka kuollut.

Minua ahdisti omat vanhemmat kun he kokoajan hoputtivat omaan asuntoon ja töihin. Koti oli minulle kuitenkin se turvallinen tila. n25