Misi jotkut vanhemmat ei päästä lapsiaan naapurin pihalle eikä anna tulla omalle pihalle?
Olen ehkä ymmärtämätön, mutta mun mielestä ei ole normaalia se, että leikki-ikäiset kököttää omilla pihoillaan eikä saa ottaa mitään kontaktia naapurin lapsiin. Lapsuudessahan ne sosiaalisen elämän alkeet opitaan, ja ihmettelen vanhempia, jotka ei salli vastavuoroisia pihakyläilyitä vaan haluavat päästä helpommalla. Näin siis, vaikka lapset haluavat toisen pihalle. Kyseessä pääkaupunkiseudulla uusi omakotitaloalue, jossa useat lapsiperheet toimii näköjään näin, luojan kiitos ei kaikki, joten lapset voi leikkiä konkkaa ja kuurupiiloa vuoroin toistensa pihoilla. Avatkaa mulle tätä ajatusmaailmaa, haluaisin ymmärtää.
Kommentit (7)
että nämä vanhemmat on epävieraanvaraisia ja epäsosiaalisia itsekkin. Harvoin näkyy vieraita ja muita lapsiperheitä kylässä. Samaan malliin kasvattavat lapsetkin ja sit ihmettelevät että miksi jenna ja jimi ei saa kavereita.
Omasta lapsuudestani muistan parhaiten ne hetket, kun kirmasimme pihoilla isolla laumalla. Olimme ulkona aamusta iltaan, eikä ollut ongelmia liiallisen ruutuajan, liikkumattomuuden ja huonokuntoisuuden kanssa.
Minäminäminäminäminä, eikö voi ajatella lasten iloa? Sosiaalinen kasvatus on osa vanhempien työtä ja vaivannäköä lastensa puolesta
oleta naapurinkaan vahtivan minun pentujani.
Isommat lapset saa mennä ja tulla miten haluaa, mutta taaperot yritän pitää omalla reviirillä.
Mä en jaksa naapurin emännän naaman vääntelyitä ja silmien pyörittelyitä. Omalla pihalla on mukava olla rauhassa. Leikkipuistot (lähellä) ovat sitä varten, että siellä voi muiden lasten kanssa leikkiä.
Ei ole kyse siitä, että olisi epäsosiaalinen.
Pihan pitää pysyä järjestyksessä, ääntä ei saa kuulua ja äippä on aina suu viivana.