Soittotuntien aloittaminen ja into soittaa

Mitä soitinta se ihmelapsi soittaa kun voi "soittaa mitä tahansa" ilman opetusta?

Soittoläksyissä on ollut tyttärellemme aivan tarpeeksi haastetta. Soitonopettaja antaa sopivaa vaikeusastetta olevia läksyjä.

että persoonakin vaikuttaa jonkin verran. Mieheni ei ikinä ole ollut yhdelläkään soittotunnilla ja soittaa pianolla kevyttä musiikkia loistavasti. Hän on sanonut, että ei varmasti olisi ikinä oppinut soittamaan, jos hänen olisi pitänyt käydä tunneilla.



Minä taas soitan klassista ja olen käynyt soittotunneilla (tosin vasta seiskaluokasta eteenpäin, mutta kuitenkin). Ensimmäinen opettajani soitatti minulla juuri kevyttä musiikkia, popkappaleita ja sen semmoista. En ikinä oikein pitänyt niistä. Sitten vaihdoin opettajaa, ja hän alkoi tarjota minulle klassisia kappaleita. Silloin innostuin todella soittamisesta, se oli mahtavaa! Klassisissa kappaleissa on ihan eri tavalla haastetta kuin kevyessä musiikissa.



On hassua, että mieheni ja minä soitamme kumpikin pianoa, mutta kumpikaan ei osaa soittaa niin kuin toinen. Minä en osaa heittäytyä enkä soveltaa, mies ei ole hyvä tekniikassa tai nuotinluvussa. Mutta tapansa kullakin, ja hyvä näin :)



On todella tärkeää, että opettaja näkee mikä oppilasta kiinnostaa. Vihasin asteikkojen opettelemista, mutta se oli tärkeä asia opittavaksi. Uskon, että miehenikin olisi soittotunneilta jotain oppinut, jos vain opettaja olisi ollut sopivalla aaltopituudella hänen kanssaan.

sai harrastuksen alkuun shokin, kun ei osannutkaan soittaa heti. Välillä sitten itkettiin ja soitettiin, koitin vakuuttaa että pikkuhiljaa taidot karttuu ja sitä myötä hommasta tulee hauskempaa.



Ensimmäinen vuosi nyt soittoa takana, into on palannut. Soittoharrastus oli siis lapsen oma idea.

sai harrastuksen alkuun shokin, kun ei osannutkaan soittaa heti. Välillä sitten itkettiin ja soitettiin, koitin vakuuttaa että pikkuhiljaa taidot karttuu ja sitä myötä hommasta tulee hauskempaa.

Ensimmäinen vuosi nyt soittoa takana, into on palannut. Soittoharrastus oli siis lapsen oma idea.

Kuinka nopeasti kouluikäinen lapsi oppii yleensä soittamaan "kunnolla"? Sillä tavalla että laulun tunnistaa ja pystyy soittamaan nuoteista.

Riippuu varmasti soittimestakin, kuinka nopeasti oppii. Meidän tytöllä on jousisoitin, joten alussa soiteltiin kappaleita vapailla kielillä. Kappaleita tavallaan nekin, mutta käytössä oli vaan neljä säveltä. Jousisoittimessa kuitenkin se oikean äänen löytäminen vireessä vaatii vähän harjoitusta, joten kovin monimutkaisia melodioita ei ihan alkuun voi soittaa. Piano varmasti on helpompi siinä mielessä, että nappulat ne pysyy paikoillaan, sen kun tiedät mitä painat. Syksyllä tyttö siis aloitti ja meillä soitettiin ennen joulua Tuiki, tuiki tähtöstä, Maijal oli karitsaa ym. perushelppoja kappaleita. Eli ei siinä montaa kuukautta mennyt. Toisaalta, voisin kuvitella että jossain puhallinsoittimessa voi kestää kauemmin jo siinä että ylipäätään saa jonkun äänen ulos.

Meillä tuo nuottien opettelu on tullut jotenkin automaattisesti. Opettaja on opettanut soittotunneilla nuotteja, nyt ekan vuoden jälkeen osaa nuottikestot kahdeksasosasta kokonuottiin ja melko hyvin ne oikeat säveletkin löytyy viivastolta. Lapsi yllätti minut yksi päivä tuomalla nuottivihkonsa, johon oli kirjoittanut "oman kappaleen" ja käski minun laulaa. Siinä oli nuottiavain ja oikeilla korkeuksilla nuotit ja sormimerkinnät (eli siis 0,1,2,3,4 sen mukaan, millä sormella se ääni soitetaan, niin kuin noilla pikkujousisoittajilla nuotteihin merkitään). Silloin ymmärsin, että kyllä se jotain on oppinut.

Nyt kun lapsi menee kouluun aloittaa myös musiikin perusteiden opiskelun, eli teoriatunnit musaopistossa.

Kansalaisopistossa soittamisen opiskelu on paljon vapaampaa kuin musaopistossa. Kansalaisopiston puolella HYVÄ opettaja ottaa huomioon opiskelijan toiveet ja nykyisen tason. (Musaopiston puolella mennään kurssitutkintojen mukaan). Juurikin se soittamisen ilon ylläpitäminen on hirmuisen tärkeä asia. Mutta mitä soitto harrastukseen tulee, ei se aina ole mukavaa - niin kuin ei varmaan mikään muukaan harrastus aina. Hyvä ope osaa kuitenkin taktikoida, ja tuoda oppilaalle erilaisia kipaleita - niitä, jotka kehittävät tekniikkaa ja kappaleita, joita oppilas itse kuuntelee (iso motivaatio tekijä, että saa soittaa idoleidensa biisejä), ja parhaassa tapauksessa molemmat yhdistyy samassa kappaleessa :) Ja hyv ope osaa myös 'laajentaa' oppilaan musa/soittomakua oikeissa kohdissa... Eli itse ole törmännyt oppilaisiin, jotka ekalla tunnilla ilmoittavat, että eivät sitte ikinä soita mitään klassista -ok. Mennään oppilaan ehdoilla jonkun aikaa, vuosi esim. Sitten pikku hiljaa ujutan ohjelmistoon 'tunnettuja' klassisa kipaleita, esim. mainoksista tuttuja ja ihan ohimenne sit vaan mainitsen et tää on muuten Beethovenia... Ja murkut on ihan myytyjä :) Lopputulemana 'kakarat' osaa sekä klassisia biisejä nuoteista, että soittaa vapaata säestystä. Molemmat hyvä asia.

sai harrastuksen alkuun shokin, kun ei osannutkaan soittaa heti. Välillä sitten itkettiin ja soitettiin, koitin vakuuttaa että pikkuhiljaa taidot karttuu ja sitä myötä hommasta tulee hauskempaa.

Ensimmäinen vuosi nyt soittoa takana, into on palannut. Soittoharrastus oli siis lapsen oma idea.

Kuinka nopeasti kouluikäinen lapsi oppii yleensä soittamaan "kunnolla"? Sillä tavalla että laulun tunnistaa ja pystyy soittamaan nuoteista.

Jos ihminen ei rakastu musiikin soittamiseen heti soittimen käsiinsä saatuaan kyseessä on tunnevammainen sosiopaattinen narsisti.

että persoonakin vaikuttaa jonkin verran. Mieheni ei ikinä ole ollut yhdelläkään soittotunnilla ja soittaa pianolla kevyttä musiikkia loistavasti. Hän on sanonut, että ei varmasti olisi ikinä oppinut soittamaan, jos hänen olisi pitänyt käydä tunneilla.

Jos ihminen oppii soittamaan ilman soittotunteja tarkoittaako tämä kuitenkin että häntä on opetettu soittamaan. Onko ap:kin opettanut lastaan soittamaan? Voiko muka oppia ilman opettamista?

Vrt. joku "oppii lukemaan ihan itsestään" ja silti vanhemmat ovat opettaneet kirjaimet ja hokeneet sanoja.

12

t.edellinen

Lapsi ilmeisen musikaalinen mutta koska omakokemus aiheesta 0 niin siksi tyhmä kysymys.

olen löytänyt lapselleni tosi hyvän piano-opettajan. Kävi hyvä tuuri, soitin mainoksen perusteella yksityiseen pianokouluun, jonne oli tullut juuri uusi opettaja ja sain sopivan ajan. Tuolla pianokoulussa oli mahdollisuus myös soittaa aluksi vain 1kk, ja sitten päättää että jatkaako vai ei.



opettaja oli loistava! osasi tosin hyvin ottaa lapsen persoonan huomioon. lapsi sai valita soitettavat kappaleet, opella oli omia nuotteja mukana, ei siis pelkästään pianovihkosta soitettu. Lisäksi oli tosi tehokas opettaja, teoriat, sormiharjoitukset, kappaleet, läksyt.. kaikki käytiin tehokkaasti ja hauskasti läpi ja lapsi oppi älyttömän tehokkaasti.



Ope huomasi heti, että mitkä asiat on lapselle vaikeita, mitkä mieluisia jne.. usein on läksynä sekä hankalia että mieluisia asioita.. siinä ne tulee samalla soitettua.. mummikin on mukana ja pyytää toivekonsertissa usein jotain lapselle hieman haastavampaa ja nopeasti muuttuvat sitten jo tosi helpoiksi.



lapseni suurimpia huveja on soittaa niitä entisiä "inhokkeja" ja pohtia, että hehee.. täähän on tosi helppo, miten mulla oli voinut olla joku ongelma tämän kanssa. Ja siis ope soittelee eri kappaleita ja lapsi valitsee mieluisimman harjoituskappaleeksi. välillä se sitten ei sujukaan niin helposti..



hankaluutena tuollaisella korvakuulolta soittelijalta on se, että lapsi kuulee heti, jos ei mene ihan oikein. hyvähän se tietenkin on, mutta pienelle lapselle täydellisyyteen pyrkiminen voi välillä käydä taisteluksi

sitä kannattaa miettiä kun on laittamassa lasta soittotunnille. Jos mielii klassisen musiikin taitajaksi, on pianokouluja hyvä soittaa kartuttaakseen klassisen musiikin tuntemusta. On sanomattakin selvää, että klassisen koulutuksen saanut piano-ope ei välttämättä kykene edes opettamaan kevyttä musiikkia ja niinkuin jo sanoin, tämä asia ei ole pelkästään opettajien päätäntävallassa. Opettajat joutuvat ottamaan opetuksessaan huomioon opetussuunnitelman.



Mikään harrastus tuskin on aina kivaa ja varsinkin klassisen musiikin opiskelu on aika harvoin kivaa. Töitä joutuu tekemään paljon esim tekniikan eteen eikä pelkästään musiikillinen lahjakkuus riitä.



Toivoo se pianotantta

Lapsemme menee kansalaisopiston piano-opelle, jolla opiskelujen suhteen klassinen tausta, mutta harrastaa myös popimpaa puolta (=soittaa bändissä toista soitinta tosin).



Musiikkiopistoon pyrkimistä emme edes tosissamme harkinneet omien muistojeni vuoksi (oli aivan liian rankkaa eikä lainkaan hauskaa).



Kansalaisopistossa on muutaman vuoden opiskelujen jälkeen mahdollista hakea popjazz-puolelle (jos siinä vaiheessa vielä lasta kiinnostaa). Tai tietenkin jos lapsi innostuu soittamisesta "tosissaan", niin voi sitä musiikkiopistoa ajatella.



Minusta on niin ihanaa nähdä omassa lapsessa se soittamisen ilo, jonka itse löysin oikeastaan vasta aikuisena. Se, että voi soittaa ja laulaa mitä vaan tulee mieleen. Ei tarvitse hioa täydellistä suoritusta, vaan joku väärä nuotti ei haittaa mitään. Kukaan muu ei sano että nyt pitää harjoitella vaan voi vaan soitella.



Toisaalta onhan se kiva osata soittaa nuoteista, joten se puoli vaatii harjoittelua. Itse en halua tuota lapselle opettaa.



t. ap, joka taitaa hermoilla paljon enemmän kuin lapsi, joka mielellään oppii uutta ja erilaista

Minä ainakin olen oppinut soittamaan pianoa ilman ainuttakaan soittotuntia tai vanhempien apua. Eivät vanhempani edes tiedä musiikista tai soittamisesta mitään. Toki olen itse lukemalla selvittänyt asioita kuitenkin.

osaa opettaa esim nuottien lukemista vaikkapa niiden hittien kautta. Tottakai on selvää, että kun soittoharrastus aloitetaan, se vaatii työtä ja pitkäjänteisyyttä. Esim musiikkiopistoissa on tietyt opetussuunnitelmat joiden mukaan mennään. Lapsen kehitystä seurataan tasosuoritusten ym avulla.



toivoo, piano-ope

osaa opettaa esim nuottien lukemista vaikkapa niiden hittien kautta.

Tuntuu että soittoharrastuksen aloittaminen tarkoittaa nyt, kuten 30 v sittenkin sitä, että hommataan soitonopetuksen perusteos (esim. joku pianokoulu-kirja) ja siitä sitten aloitetaan soittamaan lauluja järjestyksessä. Se peukalomarssi ei aiheuttanut itsessäni riemunkiljahduksia, kuten ei tyttäressänikään. Hittikappaleita oli turha toivoa.