Olen paljon valoisampi ja tasapainoisempi ihminen nyt kun palasin töihin
Pakko myöntää. Hoitovapaalla lasten kanssa olin jatkuvasti räjähdyspisteessä, en pystynyt nauttimaan juuri mistään. Tuntui, että pyykki- ja tiskivuori kaatuvat päälle ja että juoksen vain ympyrää huushollissa palvelemassa muita.
PÄÄSIN töihin ja huh helpotus, olen jälleen oma itseni! Pyykki- ja tiskivuoret ovat meillä edelleen, mutta ihanaa kun ei tarvitse kokea, että ne ovat vain minun ongelmiani! Ihanaa kun ei tarvitse katsella tätä sotkua aamusta iltaan. Lasten kanssakin on nyt mukavaa, kun ne eivät tunnu vain kotitöiden tekemisen esteiltä. Olen alkanut jälleen ajatella seksiäkin, enkä ole enää perusvihainen kaikille.
Se on todella iso harmi, etten ole pystynyt nauttimaan äitiyslomistani. En oikein tiedä, miten se olisi onnistunut. Muutun aivan kuin toiseksi ihmiseksi, kuin olisin lukittuna johonkin aitaukseen.
Toivoisin vain, että voisin tehdä vähän lyhyempää päivää tai työviikkoa. Joko 6 tuntia päivässä tai 4 päivää viikossa. Silloin elämä olisi aika hyvin tasapainossa.
Kommentit (2)
Olen aina ajatellut, että meillä on n. 80 vuotta tätä ainutlaatuista aikaa ja se pitäisi pystyä elämään niin, että kuolinvuoteellaan olisi tyytyväinen.
Itse en ole koskaan ollut työorientoitunut ihminen. En siis sillä tavalla, että kokisin palkan edestä tehtävän työnantajan työn itselleni elämänsisällöksi. Toki olen kulkenut töissä ikäni. Kesätöissä 13 vuotiaasta ja heti lukion jälkeen välivuoden olin töissä ja valmistumisen jälkeen sain heti vakituisen paikan.
Mutta se elämänsisältö on ollut ihan jossain muualla. Ne tärkeimmät jutut minun elämässäni. Koti on ollut aina tärkeä paikka ja ihmiset siellä kotona. En pidä kotitöistä, mutta minulla on paljon muuta puuhattavaa ja tekemistä. Joskus tuntuu, etten ehtisi millään kulkea töissä.
Jos minulla olisi tarpeeksi rahaa, en tekisi päivääkään töitä. Elämässä on niiiiiin paljon enemmän kaikkea muuta tekemistä, mitä voisi tehdä jos työ ei veisi aikaa.
Itse nautin aikoinaan kotonaolosta lasten kanssa juuri siksi, että silloin minulla oli aikaa tehdä juuri niitä juttuja, mitä ei ehdi tehdä kun on töissä. Oli mahtavaa suunnitella päivänsä itse ja kulkea lasten kanssa. Koti oli kyllä välillä kuin pommin jäljiltä, mutta mitä sitten.
Elämä on kuitenkin juuri tässä ja nyt. Ja jokainen päivä on sellainen, että sitä ei takaisin saa. Siksi on tärkeää, että yrittää löytää sellaisen elämäntyylin, että on onnellinen. Olet ap löytänyt itsellesi nyt sen, mikä tekee sinut onnelliseksi, joten nauti siitä. Muista, että se, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
Mulla on kestänyt yli kolme vuotta oppia laittamaan lapset kotitöiden edelle. Suorastaan surettaa, kuinka mä olen koko tän ajan, kun lapset on olleet ihan pieniä, vaan kiikuttanut niitä harrastuksesta ja kerhosta toiseen ja kotona tehnyt kotitöitä, ettei ole tarvinnut olla läsnä niille, leikkiä niiden kanssa tai pitää sylissä. Ja ensisijaisesti juuri tästä syystä, tuntui että silloin vaan oli helpompi hengittää kun lapset ei olleet siinä lähellä. Mut musta tuntui, etten pysty antamaan enempää hellyyttä, kun olen näissä kiinni koko ajan muutenkin.
Töihin paluu edessä, saa nähdä mitkä on fiilikset sitten.