Päiväkodin kevätjuhlassa, menikö hukkaan?
Tänä aamuna oli lapseni päiväkodinkevätjuhla. Juhla oli mukavasti järjestetty, mutta: Oma lapseni ei esiintynyt lainkaan, tuli vain luokseni syliin. Jotenkin jäi tyhjä olo, menikö koko juhlat hukkaan? Hänen olisi siis kuulunut eiintyä, muut lapset esiintyivät.
Mitä mieltä?
Illalla lapsi on sitten laulellut niitä lauluja.
Kommentit (20)
lapsesi sai myös paljon juhlasta irti katselemalla sitä sinun sylissäsi,kuten voisi luulla että sinäkin.
Tuliko ramppikuume ennen esitystä, vai eikö ollut lainkaan tarkoitus ottaa tyttöä mukaan esitykseen?
että näkee, kun se oma lapsi esiintyy.
Tuliko ramppikuume ennen esitystä, vai eikö ollut lainkaan tarkoitus ottaa tyttöä mukaan esitykseen?
Miten niin tyttöä?
Lapselle oli varmasti tärkeä, että äitinä olit läsnä. Ehkä petyit itse, kun lapsi ei esiintynytkään?
Olisi ollut kiva ottaa kuvia reippaasta pienestä esiintyjästä. Lapsen siis olisi pitänyt esiintyä, mutta ei. Syliin tuli.
Olisi ollut kiva ottaa kuvia reippaasta pienestä esiintyjästä. Lapsen siis olisi pitänyt esiintyä, mutta ei. Syliin tuli.
mutta jotkut (pienet) lapset nyt vaan on tuollaisia.
Onneksi omat 2,5- ja 5-vuotiaani esiityivät molemmat reippaasti.
Lapsi marssi esiintymisasu päällä suoraan katsomoon ja vanhempien syliin. Tänä vuonna esiintyminen meni puolestaan reippaasti ja innokkaasti.
viisivuotiaana. Seuraavana vuonna sitten olikin koko juhlan kuuluttaja.
Joten "jotkut ovat tuollaisia" on aika mustavalkoinen ajattelutapa. Yhtenä vuonna voi olla noin, toisena toisin päin. Samainen lapsi muuten tänäkin vuonna näyttelee koulunsa kevätjuhlassa pääroolin.
Ihana, että et pakottanut lasta tai raahautunut hänen kanssaan esiintymään mitä jotkut vanhemmat tekee. Ei se mennyt hukkaan, sinä olit lapselle tuki turva ja syli.
"kuuluttaja", "päärooli"!
Pikkulapsia arvotetaan sen perusteella, kenen lapsi on ollut pääosissa jollain tavalla jossain kissanristiäisissä. Aivan kuin aremmalla lapsella ei olisi mitään arvoa ja esiintyminen, mieluusti pääesiintyjänä, on ainoa oikea tapa olla.
En käsitä, mikseivät lapset saa olla sellaisia kuin ovat. Kuka meistä aikuisista haluaisi olla kaikkien pällisteltävänä? Mutta sen lapsen pitäisi olla "reipas", "esiintymiskykyinen" ja "sosiaalinen"!
Lapsiparat vaativine luuserivanhempineen.
Pojalle iski ujous ja ei halunnut osallistua. Musta oli ihan mukavaa katsella esitystä oma poika sylissä. Olin itsekin ujo lapsi, ymmärrän ihan täysin että aina ei vain halua esiintyä. Silti uskon että poikani oli iloinen että olimme yhdessä siellä juhlassa. Oman lapsen esityksen sijaan meillä on paljon kivoja kuvia meistä kun katselemme esitystä ja sitten toki muiden esityksestä.
Illalla saimme sitten yksityisesityksen kotona kun poika uskaltautui laulamaan laulut :)
Melkein joka juhlissa on ollut joku lapsi joka ei ole halunnutkaan esiintyä. Ei siinä mitään pahaa ole. Joskus vaan pieniä voi ujostuttaa.
Oma lapsi oli viime vuonna kevätjuhlissa melkein koko ajan selin yleisöön ja pääasiassa katseli yhtä isää, joka ystävällisesti säesti lauluja kitaralla. Yksi pienistä esiintyjistä häippäsi kesken esityksen isän ja äidin luo. Mua vaan nauratti kun tämä kaikki oli niin lutuista.
Tänäkään vuonna en usko, että tulee mitään kovin kaksista "showta", muttei se minua haittaa. Tulee joskus, jos on tullakseen.
esiintynyt, ei ole mikään pakko. kysyin tulevasta juhlasta eikä kuulemma esiinny.
Enkä kyllä jättäisi mistään hinnasata juhlia pois, eli mennään vaan vaikka kökötettäisiin sylikkäin.
"kuuluttaja", "päärooli"!
Pikkulapsia arvotetaan sen perusteella, kenen lapsi on ollut pääosissa jollain tavalla jossain kissanristiäisissä. Aivan kuin aremmalla lapsella ei olisi mitään arvoa ja esiintyminen, mieluusti pääesiintyjänä, on ainoa oikea tapa olla.
En käsitä, mikseivät lapset saa olla sellaisia kuin ovat. Kuka meistä aikuisista haluaisi olla kaikkien pällisteltävänä? Mutta sen lapsen pitäisi olla "reipas", "esiintymiskykyinen" ja "sosiaalinen"!
Lapsiparat vaativine luuserivanhempineen.
Tätä rivien välistä lukua:D
Ei tarvitse olla! Saa olla arka, mutta siitäkin voi reipastua ja mennä innolla mukaan esiintymään. Mikä on kivaa sekin:)
Viime vuonna tyttö asteli reippaasti eteen, otti mikrofonin käteen ja katseli lattiaan piiiiitkään. Niiasi ja lähti pois. Oli ilmoittautunut, että ei halua osallistua yhteislauluun, vaan haluaa laulaa yksin...
Tänä vuonna sama, tädit kyselivät, että laulausiko se nyt oikeasti, kun niin kovasti haluaa. Mistä ihmeestä minä sen olisin tiennyt.
No, tyttö meni keskelle, otti mikrofonin käteen ja arvannette fiilikseni, kun alkoi se lattiaan tuijottelu. Mutta, sitten tyttö kohotti päänsä ylös ja lauloi aivan ihanasti, muutkin kuin minä pyyhki silmäkulmiaan.
niinpä, onneksi sun lapset on täydellisiä, 9 .
oikeesti voiko elämä olla tällaisesta kiinni ? TYHJÄ OLO ? on teilläki helppoo...
oli myös sylissäni esityksensä ajan :) ei se minusta hukkaan mennyt juhla, lapsi lauloi sylissä ja sitten kotona niitä lauluja :)
Hienoa, ettei lasta yritetty taivutella tai pakottaa esiintymään. Omista lapsistani yksi oli samanlainen siinä, ettei halunnut pienenä ujoutensa vuoksi esiintyä. En painostanut, ja lapsi on ajan myötä rohkaistunut niin, että selviää hienosti esim. koulun esitelmistä ja juhlaesiintymisistä. Itse en myöskään opettajan työssäni koskaan pakota ketään esiintymään.
Lapsesi ei siis halunnut esiintyä? Joka tapauksessa oli hänelle tärkeä tilaisuus, ei se mitenkään hukkaan mennyt.