Onko small talk taito vai falskiutta?

osaa small talkia.

Ajattelen, että suomalaiset ovat niin lähellä metsiä vielä, että täällä small talk on nimenomaan kohteliaisuutta muita kohtaan. Emme osaa piilottautua sen taakse, onneksi!

osa sosiaalisia taitoja, että osaa keskustella hauskasti toisen ihmisen kanssa ilman, että ottaa esille potentiaalisia riidanaiheita.



Kysehän ei ole teeskentelystä tai valehtelusta, vaan hyvästä käytöksestä ja siitä, että yrittää muodostaa miellyttävän ilmapiirin ja tutustua ventovieraaseen ihmiseen.



Sydänystävän kanssa ei small talkia harrasteta juurikaan, se on sellainen kevyt tutustumisen metodi, jolla kartoitetaan samalla toisen puhetapa, mielenkiinnon kohteita ja argumentteja.



Kaikille sen taitaminen on varmasti joskus eduksi, mutta joissain ammateissa se on suorastaan pakollinen taito - jos joutuu olemaan kanssakäymisissä paljon ventovieraiden ihmisten kanssa.



Itse asiassa smalla talkia sekin on, jos hymyilet lihatiskin myyjälle ja vaihdat muutaman kommentin säätilasta ja siitä, että asiakkaat taitavat olla kotona katsomassa lätkän finaalia, kun kaupassa on niin väljää... (esimerkki ei niin kauan aikaa sitten ;-))

small talkia usein, en ole koskaan miettinyt, onko itselläni taitoa siihen tai sillä toisella osapuolella. Minusta taas Suomessa ei ajatella, että small talkin on pysyttävä tyhjänpäiväisissä aiheissa (vrt. tuon linkin kirjoitus). Minusta siis small talkina voidaan puhua myös syvällisemmistä aiheista, small talk vaan rajoittuu siihen, että keskustellaan hetki jonkun tuntemattoman kanssa kohteliaasti yrittäen tehdä keskustelua ja pitää sitä yllä.

Tämä kirjoitus oli mainio:

http://www.helsinkitimes.fi/htimes2/expat-view/16532-no-small-talk-plea…



Tietysti myyjänä on tottunut myös siihen, että small talk on tietyistä aiheista, kuten säästä tai päivän tapahtumista. Mutta ei ole kummallista, jos asiakas yhtäkkiä sanoo lööpin nähdessään, että "tästäpä tulee mieleen äitini kuolema", jotkut vaan osaavat kannatella tuollaistakin keskustelua.:)

Niitä, jotka kykenevät esimerkiksi juhlissa tai muissa taåahtumissa juttelemaan vieraillekin niitä näitä ja näin saamaan heidätkin tuntemaan olonsa tervetulleiksi. Minä en ikinä keksi mitään sanottavaa.

näennäisyydelle ja falskiudelle. Sitä jos käsillä olevaa puheenaihetta ei vaan oteta puheeksi vaan kierrellään ja kaarrellaan.



Sen sijaan rakastan kyllä tuommoista höpöttämistä ventovieraidenkin kanssa, kuten sinun herkullinen lihatiskiesimerkkisi. Minusta taas se ei ole näennäistä tai feilua, vaan reilua :)

Ehkä se pointti ei ole siinä, mistä puhutaan, vaan miten aidosti siinä keskustelussa (koskipa se sitten säätä-lihalajikkeita-traumoja-aatteita) voi olla omana itsenään, ilman miellyttämisen painetta joka jotenkin käskisi kieltämään itsensä.



Kohteliaisuus on kumminkin eri kuin itsensä vääristely.

kun aikansa ulkomailla asuu niin sen oppii ja siitä jopa tykkää. Suomalainen jurous tuntuu kammottavalta.



terkuin Keski-Euroopasta

Kuolema on kumminkin aihe, joka aiheuttaa tuollaisessa tilanteessa kiusaantumista. Pitäisikö ottaa osaa, miten tohdin kommentoida, jos tämä onkin tuolle puhujalle vielä kovin tuore ja arka asia...



Small talk on määritelmällisesti kevyttä keskustelua aiheista, jotka ovat yleisiä, eivätkä potentiaalisesti aiheuta kiusallisia hetkiä tai riitaa.



-4-

Kohteliaisuus on kumminkin eri kuin itsensä vääristely.

tai lipevyys. Vaan sellainen arkinen kohteliaisuus ja hienotunteisuus, ettei paukauteta pöytään jotain kiusallista, esim. möläytetä jotain hurjan rasistista tai sovinistista. Ei siis loukata toisen poliittista/uskonnollista vakaamusta - jota ei ventovieraasta voi tietääkään vielä, ja SEN takia pysytään vähän yleisemmissä aiheissa.

-4-

Kuolema on kumminkin aihe, joka aiheuttaa tuollaisessa tilanteessa kiusaantumista. Pitäisikö ottaa osaa, miten tohdin kommentoida, jos tämä onkin tuolle puhujalle vielä kovin tuore ja arka asia...

Small talk on määritelmällisesti kevyttä keskustelua aiheista, jotka ovat yleisiä, eivätkä potentiaalisesti aiheuta kiusallisia hetkiä tai riitaa.

-4-

Kerroin, että small talk ei ole minusta välttämättä niin tarkasti aiheiltaan rajattu, etteikö voisi sanoa jotakin merkitsevämpää tai syvällisempää. Tuo siis oli esimerkki. Ja tarkoitin myös, että tilanne on sellainen, että toinen henkilö voi siis esittää jotakin odottamatonta mutta tavalla, joka ei silti saa toista osapuolta kiusaantuneeksi eli ei kuitenkaan ylitä tuota mukavuusrajaa. Tässä tapauksessa en siis usko, että lausetta voisi esittää tilanteessa, jossa kuolema olisi tuore ja kipeä asia. Eli pointtina se, että small talkin ei ole pakko olla täyttä tyhjänpäiväistä lässytystä aiheittensa puolesta.

Mutta siihen voinkin lisätä heti sen, että yleensä puhun kyllä säästä erittäin mielelläni ja täydellä mielenkiinnolla, aivan yhtä suurella kuin mistä tahansa muustakin kiinnostavasta aiheesta.:)

5

että jokin keskustelu onkin muuttunut "big talkiksi" siis syvälliseksi, avoimeksi.



Onko siinä ero puheenaiheella, puhuttavalla teemalla, vai esimerkiksi tunteiden ilmaisulla?

Kuolema on kumminkin aihe, joka aiheuttaa tuollaisessa tilanteessa kiusaantumista. Pitäisikö ottaa osaa, miten tohdin kommentoida, jos tämä onkin tuolle puhujalle vielä kovin tuore ja arka asia... Small talk on määritelmällisesti kevyttä keskustelua aiheista, jotka ovat yleisiä, eivätkä potentiaalisesti aiheuta kiusallisia hetkiä tai riitaa. -4-

Kerroin, että small talk ei ole minusta välttämättä niin tarkasti aiheiltaan rajattu, etteikö voisi sanoa jotakin merkitsevämpää tai syvällisempää. Tuo siis oli esimerkki. Ja tarkoitin myös, että tilanne on sellainen, että toinen henkilö voi siis esittää jotakin odottamatonta mutta tavalla, joka ei silti saa toista osapuolta kiusaantuneeksi eli ei kuitenkaan ylitä tuota mukavuusrajaa. Tässä tapauksessa en siis usko, että lausetta voisi esittää tilanteessa, jossa kuolema olisi tuore ja kipeä asia. Eli pointtina se, että small talkin ei ole pakko olla täyttä tyhjänpäiväistä lässytystä aiheittensa puolesta. Mutta siihen voinkin lisätä heti sen, että yleensä puhun kyllä säästä erittäin mielelläni ja täydellä mielenkiinnolla, aivan yhtä suurella kuin mistä tahansa muustakin kiinnostavasta aiheesta.:) 5

siitä aika todennäköisesti tulee toiselle hiukan vaivautunut olo.

Kyllä, kyllä oikeastikin ihmiset saattavat puhua ihan outoja. Kaupassa nyt varsinkin voi osua kohdalle hyvinkin mieleltään sairaita asiakkaita, jotka alkavat esim. ladella törkeyksiä tuosta vaan.

Toki, jos sen toisen kommenti liittyy selkeästi johonkin muuhun kuin suruun ja kuolemiseen, sitä voi pitää ns. small talkina, mutta noin muuten MÄÄRITELMÄLLISESTI small talk ei pui syntyjä syviä.

Minä puhun mielelläni melkein mistä tahansa hartaasti ja pitkään, myös kuolemasta - mutta se ei silti ole small talkia.

Ei se small talk sinänsä ole tyhjänpäiväistä lässytystä, välttämättä. Se vain pysyttelee yleisissä aiheissa, jotka eivät ole ristiriitaisia tai potentiaalisesti vaivaannuttavia.

-4-

Eräänlainen improvisointitaitohan se kai on. En osaa sanoa. Olen järjettömän huono small talkissa, mutta amatöörimuusikko olen ja osaan kyllä improta blues/rock/metallisooloja.

sitten me ymmärrämme small talkin eri tavalla.

5

että jokin keskustelu onkin muuttunut "big talkiksi" siis syvälliseksi, avoimeksi. Onko siinä ero puheenaiheella, puhuttavalla teemalla, vai esimerkiksi tunteiden ilmaisulla?

toki se raja on liukuva... mutta kun sinun ei enää tarvitse miettiä, mitä toinen kenties ajattelee kannoistasi ja puheenaihestasi, silloin et enää puhu small talkia...

-4-

Itse asiassa smalla talkia sekin on, jos hymyilet lihatiskin myyjälle ja vaihdat muutaman kommentin säätilasta ja siitä, että asiakkaat taitavat olla kotona katsomassa lätkän finaalia, kun kaupassa on niin väljää... (esimerkki ei niin kauan aikaa sitten ;-))

Ei se lihanmyyjä jaksa innostua sun typeristä jutuista jos se on kuullut samat fraasit jo sata kertaa edellisisltä asiakkailta. Anna myyjän tehdä työtään rauhassa äläkä kysele tyhmiä.

mutta tuon small talkin mielestäni hoidan hyvin,esim puolituntemattomien kanssa sukujuhlissa ym.

sitten me ymmärrämme small talkin eri tavalla. 5

jos sinusta mikä tahansa aihe käy.

Tässä muuten yleinen selitys termille. Kuten sana small viittaa, aihepiirit ovat small talkissa harmittomia ja yleisiä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Small_talk

-4-

Ja sitä voi käyttää monella lailla, monin aikein.

Itse asiassa smalla talkia sekin on, jos hymyilet lihatiskin myyjälle ja vaihdat muutaman kommentin säätilasta ja siitä, että asiakkaat taitavat olla kotona katsomassa lätkän finaalia, kun kaupassa on niin väljää... (esimerkki ei niin kauan aikaa sitten ;-))

Ei se lihanmyyjä jaksa innostua sun typeristä jutuista jos se on kuullut samat fraasit jo sata kertaa edellisisltä asiakkailta. Anna myyjän tehdä työtään rauhassa äläkä kysele tyhmiä.

siinä jopa se myyjä on aloitteellinen ;-)

-4-