Muita äitejä, jotka ei enää muista minkä ikäisenä lapsi/lapset oppi mitäkin taitoja vauvana?

Kun toinen syntyi, meni koko pakka sekaisin. Nyt en muista kummastakaan läheskään kaikkea. Esikoisesta muistan enemmän.

Vanhin lapsi on jo täysikäinen. Onneksi on ne "kun olin pieni" kirjat olemassa ja vielä täytettynä sekä neuvolakortit.



Juuri yks päivä esikoinen kysyi mikä oli sen ensimmäinen sana. Mä muistin ihan väärin. Oli kiva yhdessä lukea sitä kirjaa :)



En mä kyllä muista kahden muunkaan lapsen kaikkia juttuja.

tekemistä kuin vertailla lastaan muihin, joten pakostakin jää joka ikinen päivämäärä ja pituuskäyrä mieleen. Toinen lapsi usein tarkoittaa vähän enemmän muutakin tekemistä, joten tarpeelliset informaatiot kirjataan neuvolan kortteihin, korkeintaan lasten päiväkirjoihin.



Kolmas lapsi ja siitä eteenpäin - ei ole enää mitään järkeäkään vaivata päätään turhilla päivämäärillä. Ehkä on kuitenkin hyvä pitää itsensä jonkinlaisella kehityskartalla, jotta osaa huolestua, jos 2v ei kävele.



Itselläni 7 lasta. Kirjoitin esikoisesta päiväkirjaa ja ylipäätäänkin muistin muiden äitien kanssa keskustellessa milloin mikäkin kehityksen virstanpylväs oli saavutettu. Nyt nuorin on 10kk ja tiedän, ettei se vielä kävele. Kun se oppii, en ehkä jälkeenpäin enää muista, milloin oppi.

Minulla kaksi lasta. Muistan kyllä, minkä ikäiset ovat just nyt, mutta mitään muuta numero-ja nippelitietoa en muista. :) Vähän noloa, kun kaveri kysyi kuinka pitkiä mun lapset on (yksivuotias ja kolmevuotias) enkä mä osannut sanoa, vaikka vastahan noi on mitattu kuukausi sitten. Ei ne vaan ole mun mielestä tärkeitä tietoja, kun kerran käyrissä ei ole mitään poikkeamia ja lapset on terveitä ja suurinpiirtein osaavat sen mitä kuuluu osata.



Mun mielestä on ihanan vapauttavaa, kun voi sillä tavalla elää hetkessä lasten kanssa, ettei tarvitse vertailla muihin tai kytätä ja mitata näitä lapsia, ei toisiinsa eikä muiden lapsiin.

Meillä on kaksi lasta. Ensin muistin kyllä, mutta olen mennyt sekaisin. Onnekseni mieheni löysi kirjahyllyn uumenista jotkut vauvakirjat yms.

on enkä siitkään mitään muista.

Tai siis muistan sen, ettei lapsi nukkunut yhtään yötä ennen kuin 2½ -vuotiaana ja päivälläkin vain pieniä pätkiä. Nuo 2½ vuotta meni sellaisessa harmaassa sumussa jatkuvan univelan takia, että ei ole ihme etten muista niistä mitään. Hyvä ollaan hengissä koko sakki. Hyvin tuo on kuitenkin kaiken tarvittavan oppinut ja pojasta on kasvanut reipas ja fiksu koululainen.

En edes mielestäni ollut hirveän väsynyt, mutta silti muistan vain välähdyksiä sieltä täältä siitä ajasta. Nekin päivämäärät, jotka muistan, taitavat olla sellaisia, joista on otettu kuvia tai muuten kirjoitettu jonnekin muistiin.