Voiko se rakkaus oikeasti palata?

vielä jos jollain olisi mielipiteitä.



Onko mahdollista kokea sitä suurta rakkautta vielä esim. parinkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, vai onko se vain unelmaa?



Vaihdanko siis miestä siinä toivossa, että jonkun toisen kanssa voisin sen vielä kokea? Vai pysynkö tässä samassa suhteessa ja tyydyn kohtalooni.



Ap

ja rehellisesti voin sanoa että 17 vuotta oli aika kamalaa. Oltiin yhdessä mutta tunteet oli hävinneet. Oltiin vähän kuin kämppikset. Tänä keväänä sitten nostimme kissa pöydälle ja puhuimme vakavasti siitä, että lähtisimmekö eri suuntiin vai löytyisikö se kipinä jostakin?



Yksi konkreettinen päätös ennen mahdollista eroa oli se, että alamme kohdella toista niin kuin olisimme vasta tavanneet ja rakastuneet, vaikka siltä ei tuntuisikaan. Näin teimme ja kappas vaan, ei mennyt kauaan niitn alkoi tuntua siltä että olemme vastarakastuneita! Huomaavaisuus tuo huomaavaisuutta ja rakkaus rakkautta. Seksiinkin otimme kumpikin ihan uuden lähestymistavan ja sekin on paljon parempaa nykyään.



Uskon, että rakkaus löytyy vielä, mutta se vaatii työtä ja uskoa.

että 20:sta vuodesta 17 oli kamalaa? Nostan hattua sinulle pitkäjännitteisyydestäsi.

vastauksesta. Hienoa kuulla että toivoa on. Tuossa tulee taas selvästi ilmi se, että mitä se työn tekeminen suhteen eteen tekee.



Mutta minusta tuntuu, että on vaikea motivoida itsensä siihen työn tekemiseen suhteen eteen, koska tunteita ja arvostusta ei ole?



Ap

itseltäsi, mitä haluat?

Haluatko kaverin vai rakkauden?

Kaverin kanssa voi asua eri osotteissa, rakkaan kanssa mieluusti samassa.



Jos haluat muuttaa kaveruuden/tottumuksen toiseen rakkaudeksi ja kiihkoksi, sinun on alettava tekemään töitä. Mikään ei tapahdu itsestään.

Tunne voi löytyä uudelleen. Meilläkin yli 20 v yhteistä taivalta ja viimeisin vuosi on ollut yhtä juhlaa. Olemme kuin vastarakastuneet. Sitä ennen oli suhde lähes kuollut muutaman vuoden ajan.

Monen monta kertaa mietin että tätäkö tämä sitten on ja että miksi ollaan yhdessä jne. Mutta kun mikään ei ollut perustavasti huonosti, niin aika vaan meni eteenpäin, puuduttavasti ja arkisesti, kunnes alkoi ns. kuppi tulla täyteen ja ero tai radikaali muutos oli pakko ottaa harkintaan.

osoittaa hellyyttä ja sanoa kauniita sanoja ja huomioida toista tavalla, jota ei ollut ollut 17 vuoteen. Välillä tuntui että paras olis heittää hanskat tiskiin. Mutta kun sitkeästi vain jatkoin vaikka välillä ei olis yhtään huvittanut, niin jossain vaiheessa tunteet alkoivat tuntui oikeilta ja aidoilta.

teillä muilla mennyt myös arvostus miestä kohtaan? Vaiko vaan rakkaus vähentynyt?



Minä en enää arvosta miestäni. Hänen ammattinsa, käytöksensä, ulkonäkönsä ym. ällöttää minua. Onko tästä enää paluuta?



Tilannetta/rakkaudettomuutta kestänyt jo kolme vuotta.



Ap

Jokainen pari on uniikki, mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella.



Arvostuksen menetys on aika paha, itse en pystynyt enää jatkamaan ja minulle tulikin selkeä välinpitämättömyyden tunne noin vuodessa, jonka jälkeen tiesin, että lähden suhteesta. En ollut enää vihainen, en rakastanut, halusin vain pois koska mitään tunteita ei ollut.