Olen viemässä 1v 8 kk lapsen elokuussa päiväkotiin, miten voin odottaa lapseni kärsivän?

Meillä ainakin lapsi oli iloinen päiväkotilainen ensi hetkestä asti. Ei parkunut perääni ja sai paljon uusia ystäviä. Ihme asennevamma päiväkotia kohtaan.

hoitoon 2vuotta sitten. Sopeutui loistavasti heti (tietty vajaa viikko itki kun lähdin, rauhoittui kun poistuin). Ei vois paremmin enää mennäkää.

Perhepäivähoitoon kaikki alle 3-vuotiaat, kodinomainen ympäristö ja yksilöllinen hoito! Päiväkoti karmea paikka noin pienelle...

Joo se päiväkoti onkin oikein helvetin esikartano jossa itse Lusifer toimii johtajana. Lapsesi ei toivu koskaan ei KOSKAAAAAN jos viet sen päiväkotiin. Etkö tiedä, että vain ja ainoastaan ne tuhoutuneet ihmisrauniot, jotka ovat joskus olleet pk:ssa on nykyään katatonisessa tilassa mielisairaalassa...

pölö!

Päihteidenkäyttäjillä on usein varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksia. Ihan vaan esimerkkinä.

Lapsella lyhyet päivät ja lyhyt viikko. Aamulla ulos, lounas, päiväunet ja sitten jo kotiin. En voi kuvitella että lapsi tuosta kärsisi mitenkään, tuon ikäinen saattaa tykätäkin!

normaalille lapselle päiväkoti on ihan hyvä paikka, ainakin jos päiväkodissa on edes vähän yritystä saada homma toimimaan. Itselläni on kolme lasta, jotka ovat kaikki aloittaneet PK:ssa 1 v 6 kk ikäisinä. Se oli tosi hyvä aika aloittaa ja kaikki sopeutuivat nopeasti, tykkäsivät olla siellä ja saivat kavereita. Lapset ovat nyt koululaisia, eikä mitään traumoja ole tullut pintaan tähän mennessä

tuon ikäinen pärjää jo. Jos kotona on asiat hyvin ja turvallista, ei päiväkoti romuta sitä! Suomessa päiväkodit on hyviä paikkoja, lapsia kunnioitetaan ja ajatellaan pedagogisesti. Monellakaan ei ole varaa olla kotona kolmevuotiaaksi saakka.

Omani aloittaa hoidon tasan kaksi vuotiaana. Jännittää, mutten todellakaan pelkää että lapseni saisi jotain kauaskantoisia traumoja hoitoonviennistä. Kotona meillä on kaikki hyvin ja rakastavat vanhemmat.

Älkää syyllistäkö siitä että lapsi on vietävä taloudellisista syistä päivähoitoon. Kotona olevat äidit onkin sitten eri asia..

En usko että tulee ongelmia. Kuopus aloitti samanikäisenä ja sopeutui tosi hyvin. Esikoinen oli 3,5-vuotias ja hänen kanssaan olikin hankalampaa.

Mukavan lyhyet päivät eikä lapsikaan ole enää mikään vauva.



Omani meni hoitoon 1 v 2 kk iässä ja viihtyi alusta asti. En usko, että on negatiivisia vaikutuksia. Kyllä lapsi jotenkin reagoisi, jos ei tykkäisi mennä hoitoon.



Itse pidin päiväkotia parempana vaihtoehtona kuin perhepäivähoitoa. Turvallinen ympäristö (kotona paljon enemmän vaaranpaikkoja), koulutettu henkilökunta, useampi kuin yksi hoitaja (olen miettinyt, miten se pph ehtii esim. ruokia laittaessaan samalla katsoa lasten perään), ei tarvitse viedä varahoitopaikkoihin vaan lapsi saa olla koko ajan hoidossa samassa paikassa, mukavia virikkeitä (lapsi todella nauttii mm. lauluista ja leikeistä) jne.



Toivottavasti teilläkin on kiva ja lapselle mieluinen päiväkoti. :)

Päivähoitohan on paikka, mihin lapset voi viedä siksi aikaa, kun vanhemmat töissä.

Ei se kotiloja kuitenkaan voita. Samaa syömistä ja ulkoilua se on äidinkin kanssa. Alle kolmevuotiashan ei edes leiki toisen lapsen kanssa vaan rinnalla.

Olen itse lapsena ollut perhepäivähoitajalla ja en viihtynyt. Kun on vain yksi hoitaja ei ole painetta toimia aina ammatillisesti. Jos hänellä oli huono päivä se todella näkyi. Pikkuveljellä oli r-vika ja hoitaja saattoi matkia tätä. Kerran antoi tukkapöllyä.



Olen nähnyt myös puistossa miten pari pph:ta juoruavat aina koko ajan ja lapset menevät omia menojaan. Pari haaveria olen todistanut kun alle 2-vuotias tippunut jostain jne. Ei vakuuta. Usein pph:t suunnittelevat myös tyyliin menevänsä shoppailemaan itselleen jotain tyyliin puutathajuttuja tai hulluille päiville lasten kanssa. Eivät oikein mene lasten ehdolla.



Ap

lapsellasi on hyvä rytmi jos päivät noin lyhyitä. Ison osan hoitoajasta tulee ulkoilun lisäksi nukkumaan eli n. 11.40-13.50 on varmasti untenmailla, pk-päivä rasittaa enemmän :)



Aamupäivällä ulkoilua ennen lounasta. Kyllä lapsesi sopeutuu. Tuskin on pitkällä tähtäimellä haittaa pk-hoidosta, mikäli perhe-elämänne tarjoaa kokonaisuudessaan perusturvaa, luottamusta, kiintymystä, läheisyyttä yms . Uskon, että lapsenne saa näitä kaikkea teiltä, kun olet huolestunut pk-aloituksesta ja olete järjestäneet lyhyet päivät.



Vapaapäivinä kiireetöntä yhdessäoloa niin siitä se arkisen aikataulutetut hoitopäivät tasoittuvat.



Älä huolehdi liikaa! Nauttikaa yhteisestä kesästänne!



T: Lto

Päiväkoti ei sovellu hoitopaikaksi alle 2-vuotiaille lapsille, väittää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen uudessa kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus (WSOY). Todisteeksi väitteelleen hän esittää ison joukon toisiaan tukevia tutkimuksia.



Keltikangas-Järvisen mukaan kyse ei ole päivähoidosta sinänsä vaan siitä, että tutkimusten mukaan liian varhaiset ryhmäkokemukset voivat vahingoittaa lapsen stressinsietokykyä. Asia on merkityksellinen siksi, että stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin.



Kirjan mukaan taidot, joilla selvitään suuressa ryhmässä, ovat usein enemmänkin hengissä selviämisen kuin vaativan sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Eikä kaksivuotiaalla tai vähän vanhemmallakaan ole vielä kykyä pitää puoliaan.



Puolensa pitäminen ei voi tarkoittaa muuta kuin viidakon lakia, Keltikangas-Järvinen toteaa.



Ryhmä lisää aggressiivisuutta

Ryhmässä oleminen lisää kirjan mukaan myös aggressiivisuuta. Pieni lapsi turvautuu aggressioon, kun hän joutuu tilanteeseen, jota hän ei vielä hallitse ja josta hän ei vielä selviä.



Keltikangas-Järvinen suositteleekin kirjassaan, ettei aivan pieniä lapsia pantaisi päiväkotiin. Lapsen kehitys tapahtuu asteittain. Kodin ja päiväkodin ryhmän välissä tulisi olla oppimisvaihe, jossa lasta hoidetaan muutaman lapsen ryhmässä. Tähän ratkaisu on perhepäivähoito. Tuolloin lasta hoitaa sama aikuinen ja ympärillä olevat lapset ovat tuttuja.



Perhepäivähoidon aloittamistakin professori lykkäisi siihen asti, kunnes lapsi parivuotias.



Lapsi alkaa kiinnostua muista lapsista vasta keskimäärin puolitoistavuotiaana, mutta silloinkaan yhteisleikki ei kestä monta minuuttia kerrallaan. Vasta kahden-kolmen ikävuoden välillä lapsi alkaa vähitellen leikkiä 1-2 lapsen kanssa yhdessä.



Professori Keltikangas-Järvisen kirja tulee kiinnostavaan saumaan. Eduskunta keskusteli viimeksi eilen kotihoidontuen mahdollisista leikkauksista. Leikkaus tarkoittaisi sitä, että yhä useampi vanhempi joutuisi aikaistamaan paluuta työelämään.

eli 1v8kk. Todella hyvä ikä aloittaa. Olen aina ihmetellyt,miten äidit raaskivat jättää sen itkevän lapsen päiväkotiin, minun ei ole koskaan tarvinnut. Tosin olen tietysti varannut aikaa sopeutumiseen, kuopukselle varasin kaksi viikkoa, mutta kolmessa päivässä oli jo niin sopeutunut, että nauraen vilkutti, että mene jo äiti, täällä on kivaa.



Ehkä 2-5 viikon jälkeen on tullut sellainen vähän hankalampi vaihe. Meillä lapset eivät ole itkeneet, mutta ovat saattaneet olla hyvin takertuvaisia ja tarkkoja siitä, että äiti ei häviä muuten mihinkään. Päiväkodista ja hoitajista ovat aina puhuneet todella innolla. Kuopuksen kanssa piti aluksi käydä viikonloppunakin päiväkodin pihalla leikkimässä, kun tuli niin ikävä.



Esikoinen oli hoidossa 5-6 tuntia päivittäin, kuopus taas 7 tuntia mutta 4 päivää viikossa. Lisäksi heillä on pitkä kesäloma (2kk) ja myös esim. viime talvena pidimme sykysllä yhden viikon lomaa, jouluna yhden viikon lomaa ja helmikuussa yhden viikon lomaa. Tämän lisäksi marraskuussa oli pitkä viikonloppu matkan takia (poissa ma ja ti) ja nyt huhtikuun lopussa oli pitkä viikonloppu matkan takia (poissa pe, ma ja ti). Jaamme lomia ja otamme palkatonta.

iässä hoitoon. Ei sopeutunut helposti. Itki päiväkauisia siellä, ei suostunut syömään. Ja kun ei syönyt niin lasta istutettiin pöydässä kunnes hoitajan mielestä oli syönyt tarpeeksi... Sairasteli jatkuvasti koko ensimmäisen vuoden.

Isompi aloitti hoitouransa yli 5 v ja sujahti joukkoon tuosta vaan. Ei mitään ongelmia eikä ole sairastanut yhtään enempää kuin kotona ollessa.



Päiväkoti ei ole mielestäni ihan pienen lapsen paikka.

Hoitajat kertoo, että päivä meni hyvin jos lapsi itkee vain vähän eikä roiku heidän jaloissaan koko ajan. Myös se on hyvin menemistä että lapsi viettää päivän yksin jossain nurkassa...

Oma lapseni osasi onneksi puhua hoitoon mennessään. Se helpottaa asioiden käsittelyä. Kuitenkin vastusti koko ekan vuoden tarhaan menoa.

Voi tulla masennusta myöhemmin. Traumoja hylkäämiskokemuksesta, stressinsiedon alentumista, jatkuvaa sairastelua. Vaikutukset voivat olla hyvinkin kauaskantoisia...