Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte aina vain vääntää jostain ammattikoulusta ja lukiosta????
19.05.2012 |
Tai siitä kumpi on parempi ja arvostetumpi?
Eikö kuitenkin ole pääasia että lapsi itse tuntee olevansa omalla alallaan ja on motivoitunut opiskeluun? Vai ihan tosissaanko te pakotatte lapsen siihen kouluun ja ammattiin joka teidän mielestänne on lapselle soveliain piittaamatta lainkaan nuoren itsensä mielipiteestä ja taipumuksista?
Olen itse akateemisesta suvusta ja meillä on ylioppilaita jonnekin 1800-luvulle asti, mummoni äiti oli Suomen ensimmäisiä yliopistossa opiskelleita naisia. Ja jep, olisin kyllä mielelläni nähnyt esikoiseni lukiossa (jos olisi mennyt, niin kirjoittaisi nyt), mutta kun ei niin ei. Hän ei pärjännyt yläasteella kovin hyvin vaikka kuinka kannustimme ja komppasimme, eikä olisi pärjännyt kielissä. On aivan toivoton niissä. Tahtoi itse väen vängällä ammattiopistoon sähköpuolelle ja valmistuu nyt sähköasentajaksi.
On ehdottomasti parempi, että nuori itse on motivoitunut alaansa kuin että opiskelisi pakosta vanhempiensa valitsemaa alaa. Omasta pojastani kuoriutui amiksessa reipas nuori mies ja yksi linjansa priimuksista mikä selvästi kasvatti hänen itsetuntoaan ja opiskeluintoaan, mistä olen suuresti iloinen. Poika ei aio jatkaa opintojaan, sillä hän menee armeijaan ja aloittaa (kiitos muuten ammattiopintojensa!) lennostossa, johon oli toivonutkin pääsevänsä. Se on mahdollista nimenomaan sen vuoksi, että opiskellut sähköalaa ja minusta oli mukavaa, että poika sai heti huomata että opinnoista oli hyötyä.
Toivottavasti teidän kaikkien lapset aikanaan pääsevät opiskelemaan alalle, jonka tuntevat omakseen!
t. poikansa puolesta onnellinen äiti
Kommentit (10)
Meidän poju pärjäsi yläasteella hyvin (ka 8,9), mutta koki amiksen kiinnostavammaksi. Jatkaa nyt heti ammattikorkeaan samaa alaa ja saanut varmasti paremmat perustaidot kuin istumalla lukion penkillä.
Eivät lapset elä meidän elämäänsä vaan omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on pääasia, että nuoret ylipäänsä jatkavat opiskeluja ja alalla, mikä miellyttää.
on niin paljon niitä, joita ei mikään kiinnosta iekä huvita, jäädään loisimaan kotiin jollain työkkärirahalla. Onhan se kivempaa kuin opiskelu ja töiden tekeminen, mutta näille ei tule mieleen se, että jonain päivän kun töiden teko alkaa kiinnostamaan, kukaan ei ota töihin kaksvitosta, joka ei ole ikinä tehnyt yhtään mitään järkevää.
Pitäisi vaan päästä tekee kaikkee kivaa ilman mitään omaa panostusta asiaan.
Minusta on pääasia, että nuoret ylipäänsä jatkavat opiskeluja ja alalla, mikä miellyttää.
tätä(kään) vastakkainasettelua. Molemmat on hyviä vaihtoehtoja, huono vaihtoehto on ainoastaan se ettei mene mihinkään kouluun. Monet jotka käyvät lukion hyvälläkin menestyksellä eivät olisi pärjänneet amiksessa ja toisinpäin.
Meillä esikoinen joutuu ensi talvena päättämään minne menee, koulussa menee hyvin ja itse suunnittelee menevänsä lukioon. Toisaalta taipumukset viittaavat niin selvästi eräälle alalle, jonne pääsisi amiksen kautta ja tie olisi sen jälkeen avoinna alan jatko-opiskelulle, mutta ammatin saisi jo kolmessa vuodessa. Ja tämä on se ala joka kiinnostaa ja jota hän on harrastanut jo vuosia. Melkein tekisi mieli kannustaa amikseen, mutta tietysti nuori sen itse päättää.
Nuorempi lapsi on selvästi hyvin teoreettinen ja menee aikanaan varmasti lukioon ja se on hänelle varmaan ihan oikea paikka. Hänellä kun on loistava muisti, ei tarvitse päntätä, kaikki jää mieleen tuosta vaan, olipa asia kiinnostava tai ei. Hän tuskin pärjäisi missään ammattiopinnoissa tai ainakin se olisi todella tervanjuontia.
Itse kun aikanaan mietin, että minne hakisin 9. luokan jälkeen eivät vanhempani sanoneet asiaan juuta eikä jaata. Tuumasivat vain, että pääasia on se että viihdyn ja koen tulevan kouluni kiinnostavaksi. Opinto-ohjaajani sanoi minulle suoraan yläasteella etten lukiossa pärjäisi vaikka keskiarvoni oli tuolloin 8,7.
Lähdin ammattikouluun taloushallinnon puolelle ja samalla aloitin myös kaksoistutkinnon teon. Eli sain myös ylioppilastodistuksen. Kumpikin todistuksistani oli hyviä, tosin kauppiksen todistus oli erinomainen. Aloitin työt viime marraskuussa kotikaupunkini palveluksessa sihteerin tehtävissä.
Jostain kumman syystä valkolakkiani arvostettiin enemmän kuin ammattiani. Työelämässä ammatillisesta koulutuksestani on ollut enemmän hyötyä.
Eli sanoisin, että ammattitutkinnolle pitäisi antaa enemmän arvostusta. Mikään ei toimi ilman "perusduunareita" ei edes siivous!
T. violettinauhainen valkolakki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne on pääsykokeet, joissa amikset ei pääsääntöisesti kaksisesti pärjää ainakaan tilastojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi kannustin lapsia lukioon ja edelleen yliopistoon. Se reitti sopii niille, joille abtrakti ajattelu on helppoa eikä ksäitteiden kanssa puljaaminen ole ongelma.
Siksi kannustin lapsia lukioon ja edelleen yliopistoon. Se reitti sopii niille, joille abtrakti ajattelu on helppoa eikä ksäitteiden kanssa puljaaminen ole ongelma.
siitä, että amiksiin menevillä ei ole älylliset resurssit ja lahjakkuus samaa tasoa kuin lukioon menevillä... ei siitä mihinkään pääse, vaikka kuinka yrittää asiaa pyöritellä ja tasoitella tilannetta ettei amislaisten mammoille tulis paha mieli
Täällä av:lla nyt vaan tietyt provoaiheet toimii aina.
amis - lukio
wt - akataamisuus
siteet -tamponi/kuukuppi
isot tissit - pienet tissit
posliini - majava
kaupunkilaisuus - maalaisuus
Ne on näitä elämän suuria kysymyksiä ja vastakkainasetteluja, jotka monen av-mamman sielua kovertavat.