Lue keskustelun säännöt.
Vaille ratkaisua jäävät ihmissuhteet
18.05.2012 |
Tarkoitan sellaisia parisuhteen haikailutilanteita tai vastaavia, joissa jää epäselväksi toisen tunteet, ei saa kerrottua toiselle omiaan, toinen katoaa kuin tuhka tuuleen tms. ja olennaisinta on siis se, että tilanne ja tuo ihminen jää aivan hillittömästi vaivaamaan! Kuinka rasittavaa ja kuluttavaa!!!
Tällaista ihmistä voi miettiä jopa vuosikausia jos huonosti käy. Kuulostaako tutulta? Miten te olette selvinneet sellaisista? Entä onko jollain kokemusta onnellisista ratkaisuista? Kun vain saisi edes jonkinlaisen pisteen tilanteelle ja asiat puhuttua halki niin pääsisi asiasta yli.
Itselläni on tilanne päällä, ja koitan psyykata itseäni etten jäisi miettimään tyyppiä mutta kun niin harvoin tapaa ihmisen, jonka olemuksen hetkellinen näkeminenkin saa niin voimakkaita tunteita aikaan, se on vaikeaa.
Kommentit (7)
Suhde kesti aikansa ja sitten vain kummatkin hävittiin. Viidentoista vuoden päästä hän otti yhteyttä. Pari vuotta kavereina, avioerot ja nyt ollaan umpi rakastuneita.
En olisi koskaan uskonut näin käyvän, mutta kävi. Kumpikin oli miettinyt toista. Kiitos FB ja päädyimme yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä olet tavannut yhden niistä harvoista mahdollisesti sopivista. Ehkä aika auttaa. Varmaankin siihen on joku hyvä syy, että on mieleesi jäänyt (tai ehkä ei), kun aika alitajuisesti ja hetkessä me kai tunnistamme ne lojaalit "liittolaiset" (tyhmästi sanottu, en nyt muuta keksi) mutta siis ne omasta mielestäni kuitenkin elämänmittaisesti hyvin harvat yksilöt, joiden kanssa jotakin enemmän ja syvempää on tai olisi mahdollista. Mutta sitten kun ihmisillä on kellä mitkäkin omat rakennelmansa elämässä, niin joskus jää tietenkin vain haikailuksi. Mutta joskus ei, kun en mä ainakaan näe sitä niin että elämän lopussa joku palkinto odottaa, jos elää oppikirjan ja kaikkien sivullisten odotusten mukaisesti koko ainoan elämänsä, mutta sitten kuitenkin tunteidensa vastaisesti. En mä nyt tietenkään pettämistäkään ehdota, kunhan vaan pohdin.
Nyt olen päättänyt tehdä asialle jotain, seuraavan kerran kun tapaamme. Vielä mietin miten avaan keskustelun hänen kanssaan. Mutta en voi jättää asiaa tähän. Olen kauhea ihminen, kun olen naimisissa ja lapsiakin on, mutta pakko on saada asioihin selvyys.
jos se vaan yhtään on minuta kiinni. Eli saan kyllä kerrottua toiselle omat tunteeni ja kysyttyä toiselta mikä on homman nimi.
Toki jos toinen katoaa kuin tuhka tuuleen eikä enää vastaa niin ei sille sitten mitään voi. En minä kyllä jää noitakaan kauheasti märehtimään.
nämä varatut varattujen haaveilijat elävät v.punaiset lasit päällä.
Mieleen tulee että he ovat näitä erittäin huomionkipeitä naisia jotka pakenevat elämän todellisuutta,arkea,mikä tulee vastaan joka suhteessa ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ajattelen niin, että jos olisimme molemmat tarpeeksi palavasti halunneet olla yhdessä, me olisimme. Ne silloiset esteet olisi raivattu tieltä, jos tahtoa olisi ollut. Emme halunneet tarpeeksi ja siksi meillä molemmilla on nyt elämämme muualla. Minä ajattelen häntä joskus ja ehkä hänkin minua, mutta en haikaile hänen peräänsä.
Kuule, hyväksy nyt vain se tosiasia, että oikea elämä ei mene niin kuin leffoissa, joissa asioilla on alku, keskikohta ja loppu. Oikeassa elämässä asioita jää ilmaan: sanoja sanomatta, tunteita ilmaisematta.
Usein siihen tyyppiin, jonka kanssa asiat jäivät auki, kohdistaa vain omia toiveitaan ja odotuksiaan ja kuvittelee, että sen kanssa olisi ollut edessä matka tähtiin. Oikeasti se tyyppi olisi voinut olla ihan samanlainen kuin kaikki muutkin.