Pärjäisittekö elämässä ilman autoa?

Mulla ei edes ole ajokorttia (liian pahoja hahmotusongelmia). Miehellä vaan on iso koira, joka pelkää kaikkea niin paljon, ettei sitä voisi ikinä viedä bussiin tai junaan. Lisäksi miehen vanhemmat asuu niin syrjässä, että ilman autoa sinne olisi vaikea päästä.

pärjättiin ihan hyvin, mut sitten saimme perintönä auton ja meistä tuli avuttomia ja laiskoja käyttämään mitään muuta kulkuneuvoa.



Meidän elämäntyyliin auto vaikutti tosi paljon. Ensinnäkin pyöräily ja kävely jäi lähes kokonaan pois (ennen mies pyöräili 30km/arkipäivä, nyt meille on mainitsemisen arvoinen asia käydä kahden kilometrin päässä kotoa jätskillä. Minä kävelin kaikki alle viiden kilometrin matkat jos ei ollut kiire, nyt en muista milloin oisin kävellyt kuin parin kilometriä, ja sekin on mulle rehvakkaasit "iltalenkki" ;).

Toisekseen meillä on nykyään vapaapäivien huvina ajaa autolla jonnekin ihan vaan katselemaan ja shoppailemaan. Koska ennen oli työläämpää kuljettaa monia asioita, ei niitä tullut ostettua jos ei oikeasti tarvinnut. Nyt, kun voi vaan ostaa jotain ja kantaa sen autoon, niin usein sitä miettii vasta kotona, että oliko järkevää.Jos ei mennä shoppailemaan, etsitään naapurikunnasta joku puuhamaa lapsille.



Just yksi päivä mietin, kun ajelin pois automarketista,että ilman autoa en ois ostanut läheskään kaikkia tuotteita mitä nyt ostin. Kun ostokset piti kantaa käsin, tuntui tympeältä kantaa esimerkiksi raskaita juomia. Me ei ennen juotu limsoja ja mehuja, ihan vaan koska ne oli helpointa jättää kauppaan.



Autosta en luopuisi mistään hinnasta enää, mut en oikeasti koe että se ois mitenkään parantanut meidän elämänlaatua tai tehnyt elämää edes helpommaksi.

Tarvittaessa vuokrataan tai otetaan taksi.

Mutta nyt ei kyllä ole mitään hinkua pärjätä, kun mulla on reuma ja lähimmälle bussipysäkille on kilometri matkaa. Mä en pysty kävelemään sinne asti. Taksilla pitäisi sitten kulkea, ja sehän on sitten jo kyseenalaista, että onko se enää ilman autoa pärjäämistä.