Aina ajattelin ennen koiran hankintaa, että

ajattelin, että nukkuvat omassa paikassa mieluummin, mutta kyhnäävät vieressä/jaloissa. Yllätyksenä tuli myös se, kuinka herkästi reagoivat omiin mielialoihini ja käytökseeni.

Että koira innostaa meikän juoksemaan lenkkipoluilla lintujen livertäessä. Koira juoksee edelläni vapaana ja katselee valppaasti missä kuljen. VÄÄRIN. Tässä mä edelleenki sohvaperunana olen. Toki taluttelen koiraa joka päivä ympäri kylää ja lenkkipolkua, mutta en läheskään niin urheilullisesti kuin kuvittelin. Koirani ei myöskään pysy lähellä vapaana. Se ottaa ritolat eikä suostu tulemaan takasin autoon kun lähdemme metsästä kotiin.

mulla oli sellainen käsitys, että koirani olisi emäntäänsä alati palvova, ihana karvaturri, joka kulkisi sievästi vierelläni ehkäpä jopa ilman hihnaa. Viikonloppuisin tekisin sen kanssa pitkiä retkiä, ja olisin ilman muuta huippuhyvä koiranomistaja.



Ihan noin ei mennyt. Sain koiraksen jästipäisen ja herkän yksilön, joka ei ole tainnut metriäkään jolkotella vierelläni minua palvoen, jos mulla ei ole taskut täynnä makkaraa. Ja siitä huolimatta, että kävin sen kanssa kaksi kertaa viikossa tokossa kaksi vuotta, sillä on edelleen tosi vähän halua miellyttää. Eikä toi tottelemispuolikaan ole enää nykyään kovin hyvä.



Viikonloppujen retket on olleet suuri pettymys. Ekat 3 vuotta koira jaksoi nauttia niistä. Sitten se tajusi, että reittimme varrella on laavu, jossa sukulaiseni viettävät usein kauniita päiviä paistamalla makkaraa. Nykyään retket menevät niin, että heti kun päästän koiran ulos autosta, se ottaa vainun käristemakkarasta ja häviää kuin pieru Saharaan. Kohta soi puhelin ja kysytään, että saako tälle antaa makkaraa, ja mites vehnäpullan kans, saisko sitä antaa myös? Minä olen viimeiset neljä vuotta retkeillyt ihan yksin, sillä aikaa kun ylensyönyt koirani kuorsaa kuono täristen jonkun sukulaisen kainalossa. Joskus se on niin ähkyssä, että mun on pitänyt auttaa se takaisin autoon kun ei se jaksa hypätä. :)



Ja itse en tietenkään ole ollut mikään mahtava koiranomistaja. Olen oppinut, että olen epälooginen, välillä liian ankara, välillä liian lepsu jne. Peiliin on saanut katsoa tosi monesti.

kuulisin näitä mielelläni lisää



t. koiraton

kuvittelin että kaikki ne huonosti käyttäytyvät remmiriehujien omistajat ei vain osaa kouluttaa koiriaan... nyt mä en saa tota meidän 1 vuotiasta remmiriehujaa aina kuriin.



Edellinen koirani oli rauhallinen ja helpostikoulutettava... ainakin tähän nykyiseen verrattuna

Ja ei todellakaan yhdistänyt, tai no nyt riidellään kivasti samasta asiasta; koirasta.



P.S. Miten muuten remmiriehujan saa kuriin?? Toi on meidän suurin ongelma, muuten kyllä pärjätään.