Lue keskustelun säännöt.
BMI 50 en laihduta koska tulos ei ole pysyvä.
Kommentit (6)
Ja ilman sitä en edes viitsi hommaa yrittää, koska ruoka yksinkertaisesti on vaan niin hyvää ja ihanaa.
Vaikka laihtuisin 50kg, ilman pakkokeinoja lihon takaisin alle vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen laihduttanut/yrittänyt niitä "lopullisia elämäntaparemontteja" aivan tosissani ja "viimeistä kertaa" jo niin monta kertaa, etten enää jaksa uskoa onnistuvani enkä näin ollen pidä yrittämistä enää edes vaivan arvoisena.
Siis onnistun kyllä laihtumaan, hitaasti ja terveellisesti(kin) mutta paino on joka hemmetin kerta tullut takaisin.
En oikeasti viihdy tämän kokoisena kuin nyt olen, ja haaveilen melkein joka päivä siitä, että olisin normaalipainoinen/hoikka.
Mutta sitten en enää siis kuitenkaan jaksa edes yrittää, sillä kun sitä on tosissaan jo yrittänyt yli puolet elämästään, mutta epäonnistunut joka kerta, ei enää riitä usko siihen että tällä kertaa oikeasti onnistuisi. NIin monta kertaa on yritetty, ja onnistuttu -hetkeksi- mutta sitten se on taas levähtänyt käsiin.
Mä rakastan kans ihan liikaa ruokaa ja syömistä. Syöminen on kuin huumetta mulle. Terveelliset annokset 5 x päivässä ilman naposteluja ei vaan riitä mulle, ei sitten millään. Ruoka ja syöminen pyörii koko ajan mielessä, vaikka juuri olisi lopettanut aterioinnin ja vatsa olisi täynnä.
jojoilua hän kaikkein vähiten kaipaa terveytensä eteen.
Silti suosittelisin laihdutusleikkaukseen hakeutumista. Ehkä jaksat vielä kantaa kilosi, mutta entä kymmenen vuoden kuluttua? Mitä sanoo nivelesi? Keuhkosi? Sydämesi? Maksasi?
Rakasta ruokaa liikaa.
Tuolla bmillä ei toisaankaan kannata "laihduttaaa", pysyvä elämäntapamuutos on ainoa vaihtoehto. Eikä se rajaa hyvää ruokaa pois??
Itse olen aina ollut normaalipainoinen mutta toki joudun tarkkailemaan syömisiä; normaali itsetehty ruoka ei lihota!! Rakastan ruokaa - erityisesti jälkiruokaa ja jäätelöä:)
Käytämme aina ruuanlaitossa voita ja kermaa (toki öljyjäkin), paljon kasviksia ja hyvää lihaa (ei sama kuin file!)
Arkena tietty syödään arkiruokaa, mutta viikonloppuisin ankkaa, vasikkaa, patoja, ihania kasvislisukkeita, aperitivo alkupaloja, eteläeurooppalaisia ruokia, kanaa ja kalaa sekä juustoja. NAM
Sen sijaan ruokavaliostamme puuttuu sipsit, täysin valkoinen leipä, pullat ja viinerit. Kakkuja, makkaroita (oikeita, ei jauho-), poppareita, suklaata syödään herkkuina muttei joka päivä. Eikä ne "ruokaa" edes ole.
olen laihduttanut/yrittänyt niitä "lopullisia elämäntaparemontteja" aivan tosissani ja "viimeistä kertaa" jo niin monta kertaa, etten enää jaksa uskoa onnistuvani enkä näin ollen pidä yrittämistä enää edes vaivan arvoisena.
Siis onnistun kyllä laihtumaan, hitaasti ja terveellisesti(kin) mutta paino on joka hemmetin kerta tullut takaisin.
En oikeasti viihdy tämän kokoisena kuin nyt olen, ja haaveilen melkein joka päivä siitä, että olisin normaalipainoinen/hoikka.
Mutta sitten en enää siis kuitenkaan jaksa edes yrittää, sillä kun sitä on tosissaan jo yrittänyt yli puolet elämästään, mutta epäonnistunut joka kerta, ei enää riitä usko siihen että tällä kertaa oikeasti onnistuisi. NIin monta kertaa on yritetty, ja onnistuttu -hetkeksi- mutta sitten se on taas levähtänyt käsiin.Mä rakastan kans ihan liikaa ruokaa ja syömistä. Syöminen on kuin huumetta mulle. Terveelliset annokset 5 x päivässä ilman naposteluja ei vaan riitä mulle, ei sitten millään. Ruoka ja syöminen pyörii koko ajan mielessä, vaikka juuri olisi lopettanut aterioinnin ja vatsa olisi täynnä.
Pakkommielteinen ajattelu ei ole tervettä. Voihan olla että sinulta puuttuu kylläisyysgeeni - vai mikä se olikaan?
En ole mikään terveysfriikki, laihdutussaarnaaja tai muukaan fanaatikko, mutta minustakin tuntuu, että ruoalla oli yliote sinusta. Ei kenenkään pitäisi elää syödäkseen, vaan syödä elääkseen.