Onko jossain perheessä oikeasti toiminut koiran hoito lasten vastuulla?

etteivät lapset tietenkään ole VASTUUSSA koirasta. Vanhempien vastuulla on ruokkiminen, lääkärit ja muut. Mutta lähinnä tuota ulkoilua mietin.





ap

Tuhoontuomittu idea?

Koiraa tai mitään muutakaan eläintä ei voi jättää lasten vastuulle. Lapset voivat auttaa koiranhoidossa, mutta aikuinen ottaa lemmikin ja huolehtii, että se hoidetaan asianmukaisesti. Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtäisi, millaiseen vastuuseen sitoutuu.

Kaikkien perheenjäsenten pitää haluta koiraa.

Mutta lähinnä tuota ulkoilua mietin.

ei voi olettaa, että lapset ymmärtäisi, millaiseen vastuuseen suostuvat. Eikä voi myöskään olettaa, että lapset osaisivat kouluttaa koirasta luotettavan lenkkikaverin.

Tuhoontuomittu idea?

Koiraa tai mitään muutakaan eläintä ei voi jättää lasten vastuulle. Lapset voivat auttaa koiranhoidossa, mutta aikuinen ottaa lemmikin ja huolehtii, että se hoidetaan asianmukaisesti. Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtäisi, millaiseen vastuuseen sitoutuu.

Kaikkien perheenjäsenten pitää haluta koiraa.

Tottakai vanhemmat ovat vastuussa, mutta ulkoilua mietin.

ap

lasten vastuulla ei toimi. Se voi toimia hetken aikaa kun on innostusta mutta sitten kun siitä tulee arkista pakkopullaa niin tuskin viitsivät. Lisäksi kun lapset kasvaa ja tulevat murrosikään alkavat omat menot eikä halua enää niin kotona koiran kanssa nyhjätä.



Eli minusta sitä koiraa ei kannata ottaa jos vanhemmat eivät ole valmiita siihen että lopulta se ulkoiluttaminen todennäköisesti jää vanhempien vastuulle. Mutta jos tuo mies esim. lenkkikaveria haluaa ja on valmis hoitamaan sen puolen niin sehän toimisi sitten niin.

Tuhoontuomittu idea?

Koiraa tai mitään muutakaan eläintä ei voi jättää lasten vastuulle. Lapset voivat auttaa koiranhoidossa, mutta aikuinen ottaa lemmikin ja huolehtii, että se hoidetaan asianmukaisesti. Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtäisi, millaiseen vastuuseen sitoutuu.

Kaikkien perheenjäsenten pitää haluta koiraa.

Tottakai vanhemmat ovat vastuussa, mutta ulkoilua mietin.

ap

ÄLÄ. SUOSTU. KOIRAAN.



Siis ellet ole valmis ottamaan siitä vastuuta. Kai kaikki on mahdollista, mutta koiraa ei voi ottaa lasten hoidon varaan. Ei kerta kaikkiaan voi. Lapset eivät osaa arvioida omia voimavarojaan, eikä heidän tarvitsekaan. Ja vaikka miehesi lupaisi hoitaa ja ottaa vastuuta, niin käytännössä varmasti joudut sinäkin koiraa hoitamaan.



Ja koira elää 8-15 vuotta, lapsenne ovat pian murrosikäisiä ja arvaapa heräävätkö riemumielin aamuvarhaisella?



Tämä voimakas mielipide siksi, että olen nähnyt omassa perheessäni miten kävi kun koira jätettiin lasten varaan, kaksi kertaa.

Meillä lapset 12, 10 ja 8 ja keskimmäinen vie koiran koulupäivän jälkeen nopealle lenkille niin, että koira saa tarpeensa tehtyä jos minulla ei ole arkivapaata töistä. Muuten ulkoilutus kaatuu minun tai miehen niskaan.



Koira on vaikkakin ihana niin kuitenkin niin iso riesa, että jos ei ole valmis siihen, että vatsatautinen koira pitää viedä vaikka se viisi kertaa yön aikana ulos niin sitten ei kannata ottaa....

Mies ja lapset kun käytännössä tuntu olevan vähän pihala kokonaisuuksista... :-/ (Anteeksi yleistys, oli siis kasvattajan mielipide)



Ja tottahan tuo on. Jos kaikilla on kiireaamu, minä käytän aamulenkillä. Minä muistan matolääkkeet, kynsienleikkaukset, trimmaajalle viennit jne.



Vaikka lapset ja mies osaltaan hoitavat ja lenkittelevät, niin vastuu kallistui huomaamata mulle ja sitä tuli mun koira.



Eli jos et halua, ette ota. Vaikka alat haluatkin, niin odotatte vuoden. Hoidatte kavereiden koiria, katsot, kuinka pitkään esikoinen oikeesti vie roskat, jos se sovitaan hänen vastuulleen. Just yhtä kauan se nimittäin vapaaehtoisesti käyttää aamulenkin...

Mieheni entisessä perheessä tyttärensä sai koiran 10-vuotiaana. Kumpikaan vanhemmista ei osannut kouluttaa sitä ja se oli asiassa suurin virhe. Muutoin tyttö hoiti kaiken, ulkoilutukset ja ruokkimisen, pesun ja harjaamisen (tosin aika huonosti), täysi-ikäisyydestä lähtien myös eläinlääkärikäynnit. Tyttö muutti 20-vuotiaana pois kotoa (siis isänsä ja minun luotani) ja koira meni tietysti mukana, koska emme me siitä pitäneet (mieheni vielä vähemmän kuin minä) eikä se ollut meidän koira. Tämäkin asia kannattaa miettiä jos ottaa pitkäikäisen rodun (tämä voi elää 16-vuotiaaksi!).

Meillä on nyt vuoden vanha koira ja lapset 12v ja 10v.



Aikuiset huolehtivat ruokinnasta ja pidemmistä lenkeistä. Olemme sopineet että koululaiset vievät koiran lenkille iltapäivisin. Tyttö (nuorempi lapsi) on vastuuntuntoisempi ja vie useammin ulos kuin poika.



Poika lähinnä päästää koiran aidatulle pihalle,muttei "jaksa" viedä lenkille.

Lapset kasvavat ja kiinnostusten kohteet muuttuu, harrastuksia tulee lisää ja kun ikää tulee reviirit laajenee, ei koulusta aina välttämättä jakseta tulla suoraan kotiin sitä koiraa käyttämään ulkona.

Meillä on ollut koiria jo ennen lapsia ja lapset ovat pienestä asti nähneet mitä se koiran omistaminen on, silti en suostuisi antamaan koiraa, edes ulkoilutusta lapsen vastuulle.

Lapset saivat koiran, kun olivat noin 6- ja 8-vuotiaita. Esikoinen lenkitti koiran tunnollisesti joka päivä koulun jälkeen. Kun kuopus kasvoi hänkin sai lenkittää koiraa, joka oli perusluonteeltaan tosi kiltti ja lapsirakas. Myöhemminkin lapset huolehtivat koirasta tunnollisesti. Toki myös me aikuiset lenkitimme sitä, esim. minä hoidin aamut ja mies iltapissatukset. Kun lapset kasvoivat ja alkoivat harrastaa, sovimme aina tilanteen mukaan erikseen (esim. sunnuntaisin), kuka milloinkin lenkittää. Ja tämä toimi hyvin.

Meillä tyttö koiraa pyysi ja pyysi, mutta päätettiin, että hankitaan kun tyttö on kymmenen, poika on nyt 12. Molemmat tietysti sanoi, että hoitaa koiraa ja ulkoiluttaa yms, mutta ajateltiin että ei se tule toteutumaan. Toisin kävi, lapset hoitaa koiraa molemmat tosi hyvin. Paljon paremmin mitä ikinä olisin osannut ajatella.



Vastuu koirasta on kuitenkin aina aikuisilla, kaikintavoin. Se kannattaa muistaa. Ja jos lapset ei lupauksistaan huolimatta hoidakkaan koiraa, niin aikuiset sitten sen tekee koska koira on hoidettava oli mikä oli.

vastuun täytyy olla vanhemmilla, ja se tarkoittaa sitä että jos lapset eivät hoidakaan niin vanhemmat hoitavat (tai koirasta luovutaan, mikä taas on oma surullinen tarinansa).

Toki jotkut lapset hoitavat koiran hyvin ja sovitusti, mutta pointti on siinä että sitä on vaikea ennustaa etukäteen tuleeko näin tapahtumaan. Sen takia vanhempien ei pitäisi koiraa ottaa, elleivät ole valmiita hoitamaan sitä itse (koirallakin pitäisi olla oikeuksia, sitä ei saa ottaa kokeilukappaleeksi).

Meillä tyttö koiraa pyysi ja pyysi, mutta päätettiin, että hankitaan kun tyttö on kymmenen, poika on nyt 12. Molemmat tietysti sanoi, että hoitaa koiraa ja ulkoiluttaa yms, mutta ajateltiin että ei se tule toteutumaan. Toisin kävi, lapset hoitaa koiraa molemmat tosi hyvin. Paljon paremmin mitä ikinä olisin osannut ajatella.

Vastuu koirasta on kuitenkin aina aikuisilla, kaikintavoin. Se kannattaa muistaa. Ja jos lapset ei lupauksistaan huolimatta hoidakkaan koiraa, niin aikuiset sitten sen tekee koska koira on hoidettava oli mikä oli.

juuri sellainen lähtökohta, joista ei pitäisi ottaa koiraa.

vastuun täytyy olla vanhemmilla, ja se tarkoittaa sitä että jos lapset eivät hoidakaan niin vanhemmat hoitavat (tai koirasta luovutaan, mikä taas on oma surullinen tarinansa).

Toki jotkut lapset hoitavat koiran hyvin ja sovitusti, mutta pointti on siinä että sitä on vaikea ennustaa etukäteen tuleeko näin tapahtumaan. Sen takia vanhempien ei pitäisi koiraa ottaa, elleivät ole valmiita hoitamaan sitä itse (koirallakin pitäisi olla oikeuksia, sitä ei saa ottaa kokeilukappaleeksi).

Meillä tyttö koiraa pyysi ja pyysi, mutta päätettiin, että hankitaan kun tyttö on kymmenen, poika on nyt 12. Molemmat tietysti sanoi, että hoitaa koiraa ja ulkoiluttaa yms, mutta ajateltiin että ei se tule toteutumaan. Toisin kävi, lapset hoitaa koiraa molemmat tosi hyvin. Paljon paremmin mitä ikinä olisin osannut ajatella.

Vastuu koirasta on kuitenkin aina aikuisilla, kaikintavoin. Se kannattaa muistaa. Ja jos lapset ei lupauksistaan huolimatta hoidakkaan koiraa, niin aikuiset sitten sen tekee koska koira on hoidettava oli mikä oli.

On lapsia jotka innostuvat vaikka koiran koulutuksesta ja alkavat jopa ihan kisata tavoitteellisesti jossain lajissa. Tämä harrastus voi jatkua heillä vuodesta toiseen ja koira saattaa jopa päätyä opiskelemaan lähtevän mukaan uudelle paikkakunnalle tai kotiin.

Mutta paljon on myös niitä joilta kiinnostus loppuu äkkiä tai viimeistään murrosiässä. Eikä sitä voi päätellä käykö näin jostain lapsen yleisestä kiltteydestä ja tunnollisuudesta. Sitä ei yksinkertaisesti voi tietää etukäteen. Mullakin yksi vähän tylsä tapaus kasvateissa, koira ostettiin pääosin 11 v. tytölle puhein että vanhemmat kyllä lopulta vastaa ja hoitaa. Tyttö on nyt 15 eikä sitä enää koirat kiinnosta vaan pojat ja kaverit. Koira on jäänyt kyllä samaan kotiin mutta pääsee ulkoilemaan tosi vähän kun kumpikaan kiireisistä bisnesvanhemmista ei ehdi eikä halua, ja jatkuvasti on myös hoidoissa kun ollaan työmatkoilla tai purjehtimassa tai missä milloinkin.

t. koiria kasvattava