Ovatko masentuneet mielestänne itsekeskeisiä?

sinä hoidat sen puolestamme.

kerätäkseen voimia tai kestääkseen elämää. Ja kelle tahansa voi käydä niin.



T sh, joka työskentelee masentuneitten kanssa

Taidat nyt sekoittaa alakuloisen ihmisen ja masennukseen sairastuneen. Masennus on mielisairaus, alakukoisuus tunnetila.



Alakuloinen ihminen voi olla itsekeskeinen ja vaatia huomiota ja sitä, että kaikki ajattelisivat hänen asioitaan, sitä en kiellä. Alakulosta pääsee eroon ajattelemalla muita asioita ja vaikka tekemällä kunnon kävelylenkin raittiissa ilmassa.



Masennukseen sairastunut ihminen ei kykene ajattelemaan muita, sillä hän on hukkunuut omaan epätoivoonsa. Masennuksesta ei pääse eroon kävelylenkeillä, ei ajattelemalla muita, ei tekemällä hyviä tekoja. Masennuksesta pääsee lääkkeillä.



Itse olen alakuloon taipuvainen ihminen, mutta kerran jouduin syömään lääkekuurin, jonka sivuvaikutuksiin kuului masennus. Se on oli hirvittävä helvetti. Musta tunneli, jossa ei näkynyt yhtään valonpilkahdustakaan, koko maailma rusensi lyttyyn, mistään ei saanut kiinni, mikään ei tuottanut iloa. Itkin vuorokaudet ympäriinsä. Kun lääkekuuri loppui ja lääkeaine haihtui elimistöstä, tunsin samalla hetkellä, kuinka paino harteilta keveni, ilo palasi mieleen, tuska hälveni. Hyvä luoja, sitä lääkettä en enää milloinkaan suuhuni laita. Siitä olotilasta ei yksikään toinen ihminen olisi voinut minua nostaa, eikä siihen minua ajanut minä eikä kukaan muu ihminen teoillaan ja sanoillaan.

mutta minusta se on ennemminkin seuraus kuin syy, eli masennuksen oire eikä aiheuttaja.

Olen tietysti puolueellinen, koska olen sairastanut masennusta jo aika monta vuotta. Äitini, joka ei ymmärrä masennusta ilmiönä lainkaan, oli alun perin sitä mieltä, että ongelman ydin on itsekeskeisyys.



Minusta asia ei ole niin. Masennus on masennusta, on aivan sama, mitä silloin miettii. Yleensä masentuneena mieleen tulevat ikävät ja surulliset asiat. Ne eivät välttämättä liity millään tavalla omaan elämään.



Esimerkiksi sitä voi ajatella vaikka historian tapahtumia, verilöylyjä ja sotia ja kansanmurhia, ja kokea ne hyvin voimakkaasti. Voi tuntea, että ihmiskunta on täynnä paskaa, koska sen historia on täynnä paskaa. Sitä voi nähdä kadulla pienen itkevän lapsen ja saada siitä niin huonon olon, että itseäkin alkaa itkettää.



Ihmiskuntaa voi inhota sen itsekkyyden ja ahneuden ja lyhytnäköisyyden ja vaikka minkä vuoksi niin paljon, ettei haluaisi kuulua siihen millään tavalla.