Mikä vauvan vakava sairaus vaatisi pitkiä sairaalahoitoja, mutta ei mitään pitkäaikaisvaikutuksia?
Pöytälaatikkonkirjailija täällä hei! Auttakaapa naista mäessä. Travitsisin romanihenkilöni vauvalle vakavan pidempää sairaalahoitoa vaativan sairauden, joka kuitenkaan ei olisi krooninen ja josta olisi realistinen mahdollisuus lapselle parantua ilman mitään jälkikäteisoireita tai -rajoituksia. Mukelosta siis pitäisi saada kaikinpuolin terve ja täysin rajoitteeton kouluikäinen, mutta sairaus saisi vaatia yhden tai useamman vähintään muutaman viikon sairaalajakson vauvaiässä sen jälkeen, kun vauva on jo kertaalleen kotiutettu terveenä.
Mieluummin ei syöpää, vaan jotain muuta.
Kommentit (26)
Sydänongelma vaikka. Tai infektio vauvana. Keskosuudesta johtuva ongelma.
ja on onnlut ihan terve. Takapakkia olisi tarkoitus tulla vavan ollessa n. puolivuotias. Sydänongelmatkaan eivät oikein sovi, koska tosiaan mitään syntymästä huomattua ei ole ja toisaalta tästä vauvasta pitäisi saada lahjakas taitoluistelijatyttö, joka haaveilee tulevansa seuraavaksi kiira korveksi kouluikäisenä, joten ei saisi olla mitään rankkaakaan urheilua rajoittavaa.
Joku infektio olisi sinänsä toimiva, mutta en oikein keksi mitään, joka vaatisi tosiaan viikkojen hoitoa sairaalassa.
Tarinani kannalta itse sairaudella ei ole niinkään väliä, vaan sillä huolella, stressillä, turvallisuudentunteen katoamisella yms. tunnetiloilla, mitä se aiheuttaa vanhemmille.
Ap
näillä spekseillä. Siellä ei yleensä esim. mainita tyypillistä sairaalahoidon tarvetta. Kaipaisin nyt lähinnä ihmisiltä tuttavapiirin kokemusten tai vaikkapa ammattiosaamisen kautta tullutta tietoa. Se, mikä sairaus on kyseessä on tarinani kannalta sinänsä merkityksetön yksityiskohta eikä minua siis huvittaisi lukea koko terveyskirjatoa läpi sopivan sairauden löytämiseksi.
Ap
Joka vie lapsen heikkoon kuntoon. Tyyliin vaikka vesirokko. Lapsi saa aivokalvontulehduksen ja sitten pelätään aivojen olevan vaurioituneen, mutta käykin onni onnettomuudessa.
Tai kallon saumat luutuu etuajassa ja kallon paine nousee.
Tai lapsella puhkeaa lapsuuden hyvälaatuinen epilepsia, lääkitään muutama vuosi ja sitten puretaan lääkitys.
Mene umpeen itsestään, vaan vaatii jotain toimenpiteitä. Korjauksessa voisi olla vaikka sairaalainfektio mukana ja lapsi kuitenkin tervehtyä.
Mutta tietysti, jos pitää joutua sinne vielä uudestaankin, niin ripuli ei oikein käy.
tulee ilmi siinä yhden ikävuoden tienoilla.
vaatii ison ja hankalan leikkauksen, mutta jos kaikki onnistuu ei jää mitään (paitsi leikkausarvet).
(yhdelle sukulaispojalle kävi näin, nykyään terve nuorimies)
Mull et ule emieleen diabetes, se vois alkaa tulla esiin hiljalleen, eikä se lopulta estä elämistä, antaa vain hieman haastetta.
Tai ota helpompi, ihan vaan korvakierre, kyllä siitäkin saa stressiä.
saisi jäädä mitään pysyvää haastetta tai rajoitetta ja diabetes ilman muuta on sellainen. RS-virus tai keuhkokuume taas liian lyhytaikainen. Tosin keuhkokuume ja jälkikomplikaatiot voisivat toimia, kunhan mitään pysyvää ei jäisi. Ei edes sellaista, mikä voisi olla haitaksi erittäin kovassa rasituksessa. Tarkoitus kun on, että mitään huolta tai rajoitetta esim. juuri sen taitoluistelutreenaamiseen suhteen ei ole. Sairaala-ajan pitäisi siis olla vähintään useita viikkoja, siis esim. kolmesta tai neljästä ylöspäin. Pidempi ei haittaisi.
Toki rs-virus yms. on kamalaa vanhemmille, mutta ei oikein riittäisi selitykseksi niin isolle järkytykselle kuin mitä henkilöilleni haluan. Mielellään siis vammautumisen/kuoleman riski saisi olla ihan olemassa oleva (mutta ei tarvitse olla suuren suuri) ja pelottavan ajan pitäisi olla suhteellisen pitkäkestoinen eli viikkoja eikä päiviä. Ja vauvan olisi ollut tarkoitus olla terve ennen sairastumistaan, ei siis mitään, mitä on tarkkailtu syntymästä asti.
Voisi olla sellainen, että johtuisi lähinnä vain liian ahtaista hengitysteistä ja helpottuisi ja paranisi sitten kokonaan iän myötä. Sairaalaan voisi joutua infektion yhteydessä (nuhakuume tms), jolloin astma yleensä pahenee.
Tuttavapiirissä on tällaisia tapauksia, tosin eivät ole ehkä vielä puolivuotiana oireilleet.
lapseni sai sen mpr rokotteesta 1,5vuotiaana ja se on aika perusikä saada se. Hän sai vaikka mitä gammaglobuliini hoitoja ja ei ne auttanut, sillä mikään siihen ei auta. Mutta nyt on täysin terve, parani itsestään LUOJAN KIITOS siitä. Googletappa tuo. Me esim oltiin sairaalassa kuukausi kun trombosyytti arvot ei lähtenyt nousuun.
viikkokausia oikein minkään takia.
Joku sitkeä eksoottinen infektio (jonka takia lapsi joudutaan eristämään). Epäillään jotain hämärää, eikä oikein saada selville mitä (jolloin saadaan sitä sairaalassaoloa ja huolta, mutta lopulta ei kuitenkaan mitään).
Guillain-Barrén oireyhtymä on potilaan ääreishermostoa vaurioittava äkillinen autoimmuunisairaus, akuutti polyradikuliitti. Sen kuvasi Jean Landry vuonna 1859, mutta nimensä syndroomalle antoivat myöhemmin Georges Guillain ja Jean Alexandre Barré.
Guillain-Barrén oireyhtymän riskitekijöitä ei juuri tunneta, mutta huomattava osa potilaista on hieman aiemmin sairastanut jonkin virus- tai bakteeri-infektion. Suomessa todetaan vuosittain noin 50–100 tapausta.[1] Yleisin aiheuttaja on kampylobakteeri.[2]
Oireyhtymä johtaa yleensä jonkinasteiseen väliaikaiseen halvaantumiseen. Raajojen puutuminen ja lihastoiminnan heikkeneminen ovat tyypillisiä oireita, muita ovat muun muassa kipu, verenpaineen ja sydämensykkeen muutokset sekä virtsaamis- ja ulostamishäiriöt. Vaikeimmissa tapauksissa potilas päätyy tilapäiseen hengityslaitehoitoon.
Noin 80-90 prosenttia sairastuneista paranee täysin noin vuoden kuluessa. 5–10 prosentille jää pysyvä haitta ja hoitomenetelmien kehittymisestä huolimatta edelleen nelisen prosenttia menehtyy sairauteen.
ITP vaikuttaa juuri sopivalta, samoin tuon guillain-barren oireyhtymä toimisi. Kiitos teille!
Ap
Siitä toipuminen voi kestää sitten vuodenkin...
Katsoppa ensin minkä ikäisille tuo Guillain-Barrén yleensä tulee.Siitä toipuminen voi kestää sitten vuodenkin...
Nopean alun jälkeen seuraa tasannevaihe, joka kestää normaalisti pari viikkoa. Sen jälkeinen toipuminen kestää viikoista useisiin kuukausiin taudin vaikeusasteen mukaan. Yli neljä viidestä toipuu täysin, mutta siihen voi mennä jopa vuosi aikaa. Lopuille potilaille voi jäädä pysyviä hermoston oireita. Hengityslihaksiin asti etenevä tautimuoto voi olla tappava, mutta nykyhoidoilla tautiin menehtyminen on erittäin harvinaista. Hermojuuritulehdus ei normaalisti uusiudu.
Useissa tapauksissa äitien D-vitamiinin puute voi olla hengenvaarallista vastasyntyneelle. Uskomme, että rutiininomainen päivittäisten lisäravinteiden tarjoaminen läpi raskauden ajan vähentäisi merkittävästi sellaisten äitien määrää, joilla on selkeästi vajausta D-vitamiinista, joka taas vähentäisi siihen yhteydessä olevien vakavien riskien määrää heidän lastensa kohdalla.
Vitamin D reduces risk of hospital-acquired infections
http://blog.vitamindcouncil.org/2012/07/06/vitamin-d-reduces-risk-of-ho…
4000 IU/day (100µg/vrk( is recommended for pregnant women as safe and effective in producing a 50% reduction in many comorbidities of pregnancy such as preeclampsia and preterm labor. These results are from a randomized clinical trial done by Dr. Carol Wagner and Dr. Bruce Hollis of the Medical University of South Carolina. Dr. Wagner is interviewed here about that trial.
Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247
Lausunnossa mainitaan, että edes 250 µg päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm