Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olette selvinneet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?
14.05.2012 |
Vuosi on nyt mennyt ihan sumussa. Vauvallamme oli hyvin vaikea alku, mutta kaikki on vihdoin hyvin. Vauva on ihana ja helppo ja kaiken pitäisi olla kunnossa, vaan ei ole. Olen turta. Kuljen tunnelissa. En jaksa mitään. Olen lakannut pitämästä yhteyttä kehenkään. En jaksa lukea lehtiä, en seuraa enää telkkaria, en jaksa kiinnostua mistään. Ainoat hyvät asiat ja hetket liittyvät vauvaan. Olen yhä useammin ajatellut, että jaksan vielä tämän päivän, sen jälkeen ei enää tarvitse, jos siltä tuntuu...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
En itsekään tajunnut, että minulla on ehkä sellainen. Mutta myöhemmin luin netistä, että sumuinen olo ja muistamattomuus, saamattomuus, kontakteista vetäytyminen, ärtyisyys, alakulo ja itsemurhamietteet olisivat epänormaaleja. Mietin, että kaikilla on varsinkin esikoisen syntyessä tällaisia sopeutumisvaikeuksia sekä tietenkin huonosti nukutut yöt aihuttavat tällaista. Minä ajattelin, että muut äidiksi tulleet vain teeskentelivät jotenkin iloisempia kuin oikeasti olivat, kuten minäkin esim. neuvolassa ja tuttujen kanssa.
Noh, ajan kanssa aloin tykätä vauvastani enemmän ja koin pärjääväni paremmin. Sitten kun pääsin nukkumaan kunnon yöunet (lapsi n. 1,5 v.) aloin piristyä. Ennalleni en ehkä koskaan tule, olen muuttunut vakavammaksi, katkerammaksi ja jotenkin syytän (salaa) lastani siitä, että vei elämäni.