Mistä "löysit" miehesi?

mene yksin, niin varmasti löydät juttuseuraa.

Oman mieheni löysin ihan tästä omasta kaveripiiristä. On mun isoveljeni kaveri ja olin tuntenut pojan/miehen liki 10v ennenkuin 'vau mikä mies'-fiilis iski kuin salama kirkkaalta taivaalta :D

Vaikken sinne miestä mennyt hakemaan niin kun reserviin astumisen hetki koitti, niin oli kulta kainalossa!

Noloa myöntää, mutta yhdessä ollaan oltu jo jonkin aikaa, että ehkä sieltä ihan kivojakin ukkoja voi löytää :)

Kiss.in chatista :) siellä eka kertaa juteltiin ja kun oli tylsä ilta niin sovittiin sitten tapaaminenkin samalle illalle :) (mentiin yksille) sillä tiellä tässä ollaan vielä 10v myöhemmin :).

Noloa myöntää siis, että sieltä toisemme bongattiin, ei toki se että yhdessä ollaan vieläkin :D

koulusta. Oltiin ammattikoulussa samaan aikaan, ei tosin samalla linjalla :) ja mies oli vuotta ylemmällä.

hän oli kesätyöntekijänä meidän firmassa ja ihastuttiin :)

ja menin erääseen baariin, johon oletin porukan ajautuneen. Ei ollut, mutta aloin jutella humalaisen miehen kanssa. Kauheasti viihdyttiin änkkäämässä yhdessä ja tunnin jälkeen päädyttiin miehen kämpälle. Aamulla oli hauskaa ja seuraavana päivänä mies pyysi kahville. Menin ja sille tielle jäin. Tapana ei mulla ainakaan ollut juoda kovin paljoa ja tuo työporukan kanssa tapahtunut oli multa tosi harvinaista.



ihan alettiin tutustua ja deittailla. Aluksi oltiin aika ujoja ja sänkyyn mentiin vasta parin viikon tuntemisen jälkeen uudelleen. Ekana yönä tehtiin jotain, mutta ei se oikein luonannut, kun kumpikin nukahti kesken.

En olisi ikinä uskonut että siinäkin paikassa on jotain hyvää mutta ;D

Olin ruotsissa kesätöissä, tavattiin miehen kans siellä yhteisten kavereiden kautta. Josta vinkkinä sanoisin, että koita päästä vähän uusiin ympyröihin, jos lähipiirin tarjonta on jo tarkistettu.

Menin uuteen työpäikkaan ja HÄN oli esimieheni. Olin kuukauden verran ihastunut häneen, mutta en tuonut sitä julki, koska ajattelin, ettei hän ollut ihastunut minuun. Kun tämä mies sitten yhtenä päivänä ilmoitti olevansa ihastunut minunn, niin siitähän se sitten lähti.



Ollaan oltu nyt 11 vuotta naimisissa ja meillä on kolme lasta. Ja edelleen olen hyvin rakastunut, vaikka on meillä vaikeitakin aikoja ollut.

laivan kannelta murjottamasta =)

Itse tapasin sielunkumppanini ensimmäisen kerran 25-vuotiaana, ja heti perään toisen (jonka kanssa olen nyt 9 vuotta myöhemmin).



Tapasimme netissä, joka on minun mielestäni paras mahdollinen tapa, mutta ymmärrän ettei se sovi kaikille. Jos osaa erittäin hyvin ilmaista itesään kirjallisesti, tuntee itsensä ja tietää mitä on etsimässä, netti toimii, koska siellä voi törmätä ihmisiin joita ei olisi mitään mahdollisuutta kohdata livenä. Esim. miestäni, joka ei käy baareissa, jolla on hyvin rajattu kaveripiiri ja kiireinen työ (paikassa johon ulkopuoliset eivät pääse), ja joka vapaa-aikanaan nauttii kotielämästä ja yksin lenkkeilystä, en olisi kerta kaikkiaan tavannut missään muualla.



Mutta miehiä nyt voi tavata esim. harrastuksen parissa. Se on hyvä tapa siinä mielessä, että jos alat harrastaa jotakin itseäsi kiinnostavaa, teillä on jo valmiiksi yksi yhteinen kiinnostuksen kohde. Onko koulussasi oppilaskuntaa, tutorointia tai muuta vapaaehtoisuuteen perustuvaa ryhmätoimintaa, jossa olisi ikäisiäsi miehiä?



Koiraa ulkoiluttaessa kuulemma tapaa ihmisiä, samoin kirjastoissa (olen kuullut näin, itse kyllä haluan olla rauhassa jos menen kirjastoon). Onko kaupoissa, joissa käyt, joku kivan oloinen nuori miesmyyjä? Rohkeasti pyytämään ulos häntä! Tai jos ei, niin käy vaihteeksi muissa kaupoissa, esim. elektroniikkaliikkeissä kyselemässä tuotteista kaikenlaista..

Niihin kun tulee ihmisiä kahden eri suvun/ystäväpiirin parista, jolloin kaikki eivät välttämättä jo valmiiksi tunne toisiaan.



18

Aika monet epäonnistuneet nettitreffit oli kuitenkin ennen sitä, mutta jatkoin silti etsimistä, kun lapset oli isänsä luona joka toinen viikonloppu. :D

Laivalta :D Ei ihan ekana ollut miehet mielessä sille reissulle lähtiessä, mutta niin siinä sitten kävi!

Heti ekana päivänä. Näin hänet ja se oli siinä. Elokuussa tuosta tulee kuluneeksi 19 vuotta. Hän on yhä se ainoa oikea minulle, elokuussa on myös 10 hääpäivämme.

Piti sit matkustaa 300km löytääkseni sen hepun samanlaisissa haalareissa kun itsekin olin liikenteessä... :P

Olimme siis ihan eri työpaikoissa, mutta koulutus oli yhteinen. Molemmat myöhästyimme koulutuksesta vähän, ja menimme yhdessä nolona istumaan viimeiseen riviin. Koulutuksesta ei jäänyt juuri mitään mieleen sillä meillä oli niin hauskaa keskenämme :)



-Häät tänä kesänä