Miten suhtaudut, jos joku mies kiinnostuu sinusta, vaikka ette ole koskaan varsinaisesti tavanneet?

Toisaalta kapakassa katsotaan olevan normaalia, että yritetään saada kontaktia toiseen sukupuoleen, vaikka ei tunnettaisikaan. Mutta kapakan ulkopuolelle tämmöinen toiminta ei ehkä ole kovin yleistä.

Baarissa saa mennä kenen tahansa vastaantulijan luo käytännössä vaikka pyytämään seksiä, selvin päin ja päiväsaikaan ei ilmeisesti edes vihjaista kauniisti että on jostain syystä kiinnostunut juuri sinusta! Pyörtyköön kauhusta se, jota joku lähestyy selvin päin lämpimin ajatuksin! (Ja ainakin minusta baarissa alkava ihmissuhde tuntuu näin aikuisella iällä aika vastenmieliseltä, koska en vietä aikaani baareissa kuin aniharvoin, ja olisi kauheaa saada mieheksi joku baarikärpänen tai yökiitäjä.)

Aika sairas tämä meidän estoinen yhteiskuntamme.

Kyllähän sitä joskus jostain syystä huomio kiinnittyy tiettyyn henkilöön, joten mikäs sen ihanampaa kuin jos sattuisi löytymään tosirakkaus tuolla tyylillä. Ajattelen ja uskon kyllä itse, että onnellisia ovat ne, jotka osaavat kuunnella tunteitaan ja tarttua tilaisuuteen. Moni ei osaa, vaan jää miettimään mitä ne muutkin ajattelee, ja nolaako tässä nyt itsensä ja onko tuo nyt jotenkin sairas kun pitää minua kiinnostavana. Elämä on kuulkaa lyhyt!

Ei voi olla niin, että on vain tietyt paikat, joissa voi tutustua. Ei se ole ongelma. En tiennytkään, että mahdollisia paikkoja oli jotenkin rajoitettu tai että miehen pitää olla ensin kännissä.

Tottakai voi. Juuri noinhan niihin yleensä tutustutaan. Ei nyt suoraan sanota heti varsinkaan vanhemmat ihmiset, mutta kyllähän sen näkee. Suoraan sanomisessa on ainakin kaksi asia:



1) olet haavoittuvampi 2) monet ajattelevat että se laimentaa kiinnostusta jos on todella helppo.



Monethan toisaalta kalastelevat useilla vesillä samaan aikaan. Sori jos sorran sun pilvilinnat. Jos otat itse yhteyttä ilmaiset olevasi jatkonarvoinen.. Kaikki eivät ajattele näin/harrasta tälläistä, mutta jokatapauksessa vain itse jatkamalla jotenkin saat tietää.



Itseä jos kiinnostaisi niin ottaisin yhteyttä kerran tai kaksi ja katsoisin lähemmin. En todellakaan ilmaisisi kiinnostusta ainakaan suoraan sanomalla heti alkuun. Tietysti jos on aivan läpihuutojuttu niin voihan sitä suudellakkin jo melkein heti tutustuessa. Selvinpäin päiväsaikaan harvinaista, muttei ennenkuulumatonta.

pilvilinnoistakaan ei ollut puhetta. vain siitä, mikä paikka on oikea tutustumiseen.



kyllä mies varmaan ottaa yhteyttä, jos on kiinnostunut. ei kai siitä nyt mitään ongelmaa tarvitse ottaa. kysyy sinulta suoraan ja sitten voit miettiä, onko se kiva mies. ei kannata tehdä asioita liian monimutkaisiksi.

"Ihastusta ensisilmäyksellä" on osuvampi. On itselläkin toiminut niin, että ensilauseesta noin 25min suudeltiin ja seurustellaan vieläkin.. (: Tottakai se muuttuu ajan myötä kun ihastus menee ohi. Ihastushan on vähän sama kuin olisit kännissä tai muuten jonkun huumausaineen alaisena. Sen läpi voi nähdä, mutta se on vaikeaa eikä sitä aina haluakkaan nähdä. Huuma menee ohi ja sitten tuleekin se kysymys, että sopiiko ihmiset oikesti yhteen keskenään. Vaikea sanoa omalla kohdalla vielä, tähän asti tuntuu että juu.



Sanoisin kuitenkin että toimii niin, että ihastus ensisilmäyksellä mutta rakastuminen sitten vasta tutustuessa. Mitä on rakkaus olisi myös hyvä tietysti määritellä?

niin se älyllistää tilannetta ihan turhaan. Tulee olo, että ihmiset on jotenkin lukossa.

Tarkoittaa sitä, kun joku lähettelee sinulle jatkuvasti viestejä ja yrittää olla todella mukava ja saisit edettyä ihmisen kanssa niin pitkälle kun haluaisit hetikun haluaisit.



Ihmisiä joita voi käyttää hyväkseen mielin määrin. Jotkut käyttävät, itse en raaski kun satunnaisesti. Tietysti herää myös kysymys käyttääkö tuollainen helppo sillon minua taino.. Jos näät pointin? Yleensäkkin helppo on ihminen joka on kiinnostunut sinusta suunnattomasti, mutta toisaalta sinulle ei ole ollenkaan yhtä kovia intressejä häneen. Hän on siis helppo saada jos haluat.

Miksi älyllistäminen olisi pahasta? Tuo jälkimmäinen lause juuri kuvastaa sitä ongelmaa.. Kun minä määritelen rakkauden niin se on täydellinen vastakohta lukossa olemiselle.



Oma määritelmäni: Rakkaus on sellaista välittämistä joka ei oikeasti vaadi mitään takaisin. Liittyy olennaisesti siihen, että näkee toisen sellaisena kun se on ja hyväksyy sen. Jos olet toisesta riippuvainen tunnetasolla tai vielä pahempi tunne- ja finanssitasolla niin on kyseenalaista voitko ikinä oikeasti rakastaa, kun pelkäät menettämistä.



Voimmeko rakastaa jotain mitä ilman emme voi elää? Minun mielestäni silloin on kyseessä tarvitsevuus ei rakkaus.

ja kysyi, ehkä hieman kautta rantain, että josko joskus tavattaisiin... Erittäin hatara mielikuva oli kuka asiakas se voisi olla ja itselle tuli kyllä todella vaivaantunut olo sen puhelun jälkeen!



Vaikka olisinkin vapaa niin erittäin suurella epätodennäköisyydellä tämmöisten messiin lähtisin. Riippuen toki hyvin paljon tyypistä ja tilanteesta missä olemme tavanneet ja kuinka monta kertaa.

ja toivon totisesti ettei mitään tuollaisia suoria ehdotuksia ala tulla!

Toisaalta ajattelisin, että miehen kiinnostus on ilmeisesti vain ulkoiseen olemukseeni ja mahdollisesti kuvitelmiin perustuva, joten en paljon odottaisi.

Toimiiko "rakkautta ensi silmäyksellä" koskaan käytännössä?

Ehkä elokuvissa...

Eiks suurin osa hae kapakasta ja nettitreffeistä? Harvemmin kai se tuttavien kesken juttu alkaa, vai?

Eiks suurin osa hae kapakasta ja nettitreffeistä? Harvemmin kai se tuttavien kesken juttu alkaa, vai?

Toisaalta kapakassa katsotaan olevan normaalia, että yritetään saada kontaktia toiseen sukupuoleen, vaikka ei tunnettaisikaan. Mutta kapakan ulkopuolelle tämmöinen toiminta ei ehkä ole kovin yleistä.

Minulle se on ollut erittäin tarkea, nyt olemme olleet kohta 20 vuotta yhdessä.