Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
mitä tekisit jos miehesi ignooraisi äitienpäivän kokonaan??
12.05.2012 |
Mulla varmaan odotettavissa seuraavaa huomenna: ei mitään. Ei aamiaista pöytään, ei kakkua, ei kukkkia, ei lahjaa, ei mitään. 2. yhteinen äitienpäivä ja mies ignooraa sen täysin. Viime äitienpäivänä ohitti sen sillä että oli töissä (koko päivän) ja toi edellisenä päivänä kotiin pari pensasruusua. Nyt tuskin odotettavissa tätäkään. Lapsemme 1v ei tietenkään tiedä äitienpäivästä mitään, joten sitä ei sitten juhlita meillä mitenkään:/ Tämä harmittaa siksi, että minä kyllä hommasin isänpäivänä kakut, lahjat, kortit jne, sama juttu synttäreinä ja jouluna. Mun mies ei muistaisi näistä mitään ellei joulua olisi pakko muistaa (tai eihän siinä muistamisesta ole kyse!!) Viime synttäreinä ostin ihan itse itselleni lahjan ts. ostin itselleni jotain ja hän sanoi että mä maksan sen niin se on mun synttärilahja sulle (ei tosin "muistanut" koskaan maksaa sitä). Käytiin syömässä, mä maksoin. Musta tuntuu aina että mä olen VIIMEINEN johon hän käyttäisi rahaa, penniäkään. Tiedän että vetoaa nytkin tiukkaan rahatilanteeseen (mikä on totta), mutta eihän kyse ole rahasta: paljonko maksaa vaikka yksi kukka?? Sitäpaitsi tänään viimeksi sti toiselle lapselleen (ei mun lapsi) lisää leluja... joten eipä se rahakaan nyt itseasiassa ole syy. En voi sille mitään että mua v*****aa äitienpäivä jo etukäteen, tiedän varautuvani pettymykseen.
Mitä te tekisitte?? Mä mietin että sanoisinko vain pokkana että lähde sinä kuule juhlimaan äitienpäivää äitisi luokse ja vie hänelle MUN OSTAMA lahja ja mun tekemäni (lapsen puolesta) kortti, mä lähden lapsemme kanssa vietämään äitienpäivää kaupungille - tarjoan itse itselleni kakkua ja ostan itse itselleni lahjan niin edes joku noteeraa mun äitiyden! Ja tekisi kyllä niin mieli sanoa paljon muutakin; miksi hän kuvittelee olevansa miehenä, puolisona, isänä jotenkin "jalustalla", häntä kyllä muistetaan kaikkina juhlapäivinä (ja se sopii vallan hyvin) mutta mua ei. Ja että se loppuu nyt, jätetään sitten hänenkin isänpäivät, synttärit ja joulut juhlimatta. Piste.
Kommentit (24)
Meillä saapi lapset väsätä koulussa äitienpäiväkortteja ja antaa ne sitten kun ikänsä puolesta tajuavat sen tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen hänen lapsensa äiti. Ehkä olen väärässä (TUSKIN) mutta yleensähän lasten isät myöskin muistavat lasten äitejä äitienpäivänä. Näin ainakin omassa lapsuudessani ja tuttujeni perheissä. En koe siis olevani marttyyri.
kysyy ap edellisiltä. Tästähän saa sen kuvan että miehen käytös onkin ihan yleistä ja normaalia?
häntä isänpäivänä. Tuo "et ole miehesi äiti" on aivan kummallinen ajatus, sillä siinä vaiheessa kun on perustanut oman perheensä nuo isän-/äitienpäivät ovat puolison huomioimista, kiittämistä siitä työstä jonka hän on omalta osaltaan tehnyt vanhemmuuden eteen.
Sen ei tarvitse olla materiaalista kiitosta, pelkkä ääneen lausuttu "kiitos" riittää. Siinä lapsetkin oppivat sen että parisuhteessa kunnioitetaan toisen työpanosta. Meillä mies on onnellinen aina kun muistan häntä isänpäivänä ja asia on äitienpäivänä aivan sama.
Ei huomioinut. Perustelu sama että en ole hänen äitinsä. Lapsi vielä oli niin pieni että ei voinut mitään tehdä. Eli ei siis kukkia tai kakkuja tms.
Nyt kun olemme eronneet en odota että edes onnittelee, vaikka ihan hyvissä väleissä olemmekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään et ole miehesi äiti enkä minä oman mieheni, mutta niin kauan kuin lapsi on pieni, on minunkin mielestäni puolison tehtävä muistaa äitien- ja isänpäivä! Tietenkin! Eikä kyse ole missään nimessä rahasta (siis ei tarvi kallista lahjaa), vaan huomioimisesta. Siitä, että muistaa toisen äitiyden tai isyyden ja tekee päivästä jotenkin spesiaalimman - olkoon vaikka "vain" aamukahvit sänkyyn. Kyse on hyvän mielen tuottamisesta toiselle, ei mistään ikävästä velvollisuudesta!
Minä olisin ehkä just niin vittumainen, että tekisin, kuten ap tuossa yllä kuvailet! En ehkä jäisi jauhamaan asiaa sen kummemmin, mutta kyllä mun mieheni tuosta tajuaisi...
Ja olet kyllä aika marttyyri.
Lapsesi muistaa sinua sitten kun on isompi.
Ja ei, ei se muistaminen ole mikään velvollisuus. Kellään ei toisaalta ole mitään velvollisuutta perustaa perhettä, olla parisuhteessa tai ylipäätään minkäänlaisessa ihmissuhteessa jossa joutuu huomioimaan muidenkin ihmisten tunteet. Puolison huomioiminen edes juhlapäivinä on kuitenkin osoitus välittämisestä ja arvostamisesta, ja kertoo aika paljon jos ei yksittäisinä päivinäkään vuodessa viitsi vaivautua. En myöskään usko, että ap:n tapauksessa mies erityisemmin huomioi arjessakaan, sillä silloin yksi äitienpäivä tuskin harmittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä älytön lause äitienpäivänä!
Minulle on toivottanut yvää äitienpäivä tällä viikolla esimieheni, useampi ystävä ja ex-mies, lasteni isä. Tiedän, että miesystäväni aikoo muistaa minua huomenna,vaikka en ole hänen äitinsä eikä hänellä edes ole lapsia, joiden äiti olisin. Mutta olen äiti omille lapsilleni ja se on oikeiden miesten, tunneälykkäiden miesten mielestä syy juhlistaa äitiyttä ja jopa yhtä tiettyä äitiä.
häntä isänpäivänä. Tuo "et ole miehesi äiti" on aivan kummallinen ajatus, sillä siinä vaiheessa kun on perustanut oman perheensä nuo isän-/äitienpäivät ovat puolison huomioimista, kiittämistä siitä työstä jonka hän on omalta osaltaan tehnyt vanhemmuuden eteen. Sen ei tarvitse olla materiaalista kiitosta, pelkkä ääneen lausuttu "kiitos" riittää. Siinä lapsetkin oppivat sen että parisuhteessa kunnioitetaan toisen työpanosta. Meillä mies on onnellinen aina kun muistan häntä isänpäivänä ja asia on äitienpäivänä aivan sama.
Meilläkään mies ei muista minua äitienpäivinä ja lapsi vielä pieni. Ei vain ymmärrä että se olisi mitenkään hänen tehtävä. Ei kyllä tosin muista erityisen paljon omaakaan äitiään. Ei vain näe sitä mitenkään tärkeänä.
Mutta siis AP:n kysymykseen. Miehesi on itsekäs sika joka ei osaa antaa arvoa sinulle. Mielestäni on oikeus olla marttyyri, tiedän tunteesti. Etkä varmasti nosta enää jalustalle miehen omina juhlapäivinä. Kirjoita vaikka ylös nuo tunteesi huomenna että et unohda niitä kun marraskuu ja isänpäivä koittaa. Miehet ovat sikoja ja osaavat käyttää sitä ikävästi hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä älytön lause äitienpäivänä! Minulle on toivottanut yvää äitienpäivä tällä viikolla esimieheni, useampi ystävä ja ex-mies, lasteni isä. Tiedän, että miesystäväni aikoo muistaa minua huomenna,vaikka en ole hänen äitinsä eikä hänellä edes ole lapsia, joiden äiti olisin. Mutta olen äiti omille lapsilleni ja se on oikeiden miesten, tunneälykkäiden miesten mielestä syy juhlistaa äitiyttä ja jopa yhtä tiettyä äitiä.
Hyvää äitienpäivää voi toivottaa kuka tahansa mies tai nainen jokaiselle äidille. Ja läheisimmille äideille kenties lahjoja. Jos ei omien lasten äiti ole läheinen äiti niin on kummallista.
Mikä älytön lause äitienpäivänä!
Minulle on toivottanut yvää äitienpäivä tällä viikolla esimieheni, useampi ystävä ja ex-mies, lasteni isä. Tiedän, että miesystäväni aikoo muistaa minua huomenna,vaikka en ole hänen äitinsä eikä hänellä edes ole lapsia, joiden äiti olisin. Mutta olen äiti omille lapsilleni ja se on oikeiden miesten, tunneälykkäiden miesten mielestä syy juhlistaa äitiyttä ja jopa yhtä tiettyä äitiä.
Hyvin sanottu! Olen samaa mieltä kanssasi!
Ja minulla on mies joka on sanonut minulle että en ole hänen äitinsä, joten nihkeästi minua onnittelee. Olen tästä sydänjuuria myöten loukkaantunut:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitienpäivänä juhlitaan äitiyttä, siis äitejä. Isommat lapset ja aikuiset lapset muistavat varmasti äitiään kukalla, kortilla tai vaikkapa puhelinsoitolla. PIenempien lasten vanhemmat huolehtivat äitienpäivän ja isänpäivän muistamisesta esim. järjestämällä kahvit sänkyyn tai askartelemalla kortin lapsen kanssa. Esim. loistava kortti tulee siitä, kun ostaa vaikka ihan valmiskortin ja painaa niihin lasten kämmenien kuvat. Itse liikutuin oman 5 kk:n ikäisen lapseni kädenjäljestä kyyneliin. Isä siis opettaa lastaan muistamaan.
Oma isäni on narsisti ja ylipäätäänä vaikea luonne. Silti jopa hän valjasti meidät lapset aamuisin keräämään valkovuokkoja lähiseudulta sillä aikaa kun hän latasi kahvinkeittimen. Päiväkodissa ja koulussa askarreltiin kortit mutta isä osti silti lahjan. Meidän perheemme juhli äitiämme näin. Teini-ikäisinä ostimme omat lahjat mutta silti isä vielä osti jotain - varmuuden vuoksi.
Kaikkien ei tarvitse juhlia lahjoin eikä edes kukkasin mutta jokin kiva kortti tai ele varmasti on tarpeen, ja siihen kykenee junteinkin mies. Eikö hänestä hänen lastensa äiti ole muistamisen arvoinen?
miksi hän kuvittelee olevansa miehenä, puolisona, isänä jotenkin "jalustalla", häntä kyllä muistetaan kaikkina juhlapäivinä (ja se sopii vallan hyvin) mutta mua ei. Ja että se loppuu nyt, jätetään sitten hänenkin isänpäivät, synttärit ja joulut juhlimatta. Piste.
Eli sun pitäis saada olla jalustalla kun oot tehnyt jotain niin ainutkertaista ja eksoottista kuin synnyttänyt? Ehkäpä sitä miestäkään ei niin hirveesti kiinnosta ne synttärit ja isänpäivät (useimpia miehiä ei) mutta kun sä järjestät aina ilmeisesti kaikista hirveen härdellin (saadaksesi sit olla taas marttyyri).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi hän kuvittelee olevansa miehenä, puolisona, isänä jotenkin "jalustalla", häntä kyllä muistetaan kaikkina juhlapäivinä (ja se sopii vallan hyvin) mutta mua ei. Ja että se loppuu nyt, jätetään sitten hänenkin isänpäivät, synttärit ja joulut juhlimatta. Piste.
Eli sun pitäis saada olla jalustalla kun oot tehnyt jotain niin ainutkertaista ja eksoottista kuin synnyttänyt? Ehkäpä sitä miestäkään ei niin hirveesti kiinnosta ne synttärit ja isänpäivät (useimpia miehiä ei) mutta kun sä järjestät aina ilmeisesti kaikista hirveen härdellin (saadaksesi sit olla taas marttyyri).
Ap ilmeisestikin, kuten myös esim. minä, haluaa osoittaa miehelleen arvostavansa tätä lapsensa isän ominaisuudessa. Minä ainakin odotan äitienpäivänä että mieheni osoittaa minulle arvostuksensa. Siis että meillä juhlitaan sitä, että minä hoidan hommani äitinä edes kohtalaisesti. Se on minulle osoitus siitä että mies on iloinen että juuri minä olen hänen lapsensa äiti. Erityisen paljon tällä on merkitystä nyt kun lapsi on vielä niin pieni ettei edes tajua mikä on äitienpäivä.
Eli sun pitäis saada olla jalustalla kun oot tehnyt jotain niin ainutkertaista ja eksoottista kuin synnyttänyt? Ehkäpä sitä miestäkään ei niin hirveesti kiinnosta ne synttärit ja isänpäivät (useimpia miehiä ei) mutta kun sä järjestät aina ilmeisesti kaikista hirveen härdellin (saadaksesi sit olla taas marttyyri).
Onpa kumma jos perheessä ei voi arvostaa sitä, että ollaan toinen toisilleen merkittäviä ja rakkaita.
Minä olen tottunut siihen, että puolisot muistavat lastensa äitiä. Isäni keitti aina kahvit ja osti pullat kun ei osannut leipoa. Laittoi myös jotain lahjaksi. Sitten yhdessä laulettiin äidille.
Mieheni leipoo juuri teinien kanssa sacherkakkua minulle. Lahjankin yleensä on ostanut joka vuosi.
Sellaiset ihmiset, jotka välittävät toisistaan, haluavat huomioida puolisoitaan. Ap.n mies on kusipää.
että ensimmäisne kerran 11 v äitiyteni aikana huomenna mieheni ei muista että on äitienpäivä, koska on Kiinassa komennuksella.
Onneksi lapset touhottaa senkin edestä, huomenna on aamiaisella luvassa todennäköisesti sydän-piparimuotilla tehtyjä paahtoleipiä (" äiti, missä meidän piparimuotit on? Onko meillä paahtoleipää?) sekä kahvia ("muistiko ostaa kahvia?).
Lapset soittavat varmaan aamulla isälle että muistaa onnitella omaa äitiään ja minua :) Ja ei, en ole mieheni äiti, mutta olen hänen lastensa äiti ja aina on juhlittu, nyt on hieman poikkeuksellinen vuosi.
Toi on kyllä niin ihme asenne toi "en ole hänen äitinsä". Kyllä minäkin onnittelen anoppiani, kälyäni, siskoani, mummoani, ystävääni ja naapurinrouvaa äitienpäivänä jos heitä näen. Ja Ei, he eivät ole äitejäni. Mulle äitienpäivä tarkoittaa äitinä olemisen kunnioittamista. Ja jos mies vähät tästä välittää, niin se jos jokin on kunnioituksen puutetta! Mies, isä, antaa lapsille esimerkin, että tänä päivänä kiitetään äitiä äitinä olemisesta. Osoittaa että äiti on tärkeä ja että hänen panostaan arvostetaan. Mistä ne lapset sen oppii, jos ei isältä? Samoin tulee tietenkin vaimon, äidin, toimia isänpäivänä. Ei se ole jalustalle nostamista, van toisen arvostamista äitinä/isänä ja toisen huomioon ottamista.
kiitos kaikille, hyviä kommentteja suurin osa,mitä nyt muutama jaksoi aukoa päätään marttyyriudesta ym. mutta kuten todettu, en koe olevani marttyyri oli täällä joku sitä mieltä tai ei;)
olen pohtinut tätä miehen välinpitämättömyyttä juhlapäivistä, johtunee hänen omasta taustastaan (todnäk samantapaista ollut omassa lapsuudessa). jotenkin hänen on vaan niin vaikeaa ja vaivaantunutta osoittaa huomiota JUHLAPÄIVÄNÄ. muutoin kyllä onnistuu, milloin mitenkin. joten jotenkinhan se liittyy näihin JUHLApäiviin... :/ koitan ymmärtää, vaikka tunnenkin itseni loukatuksi.
ja joku kirjoitteli tuossa että järjestän kauhean shown hänen juhlapäivistään vaikka hän ei sitä halua - ei pidä paikkaansa. kovin on ollut tyytyväinen ja otettu saamaansa juhlistamiseen. siksipä suututtaakin näin kovasti. luulisi nimittäin tajuavan, että sehän on kivaa ja kunnioittavaa osoittaa välittämistä toisen merkkipäivänä.
mutta kuten todettu; valmistaudun pettymykseen. koitan ymmärtää. mitä muutakaan voin. muuten ei ole miehessä valittamista, joten elämä ei kaadu muutamaan päivään vuodessa. yritän muistaa että arki on pääasiassa onnellista ja jos miehellä on tässä kohtaa ongelmia, niin muut 363 päivää vuodessa arki sujuu pääasiassa hienosti.
Alue: Aihe vapaa
Ja olet kyllä aika marttyyri.
Lapsesi muistaa sinua sitten kun on isompi.