Syntymäpäivien lahjapussit

IHan perusjuttua nykyään että jotain saa vieraatkin mukaansa?

synttärisankari on se päivän sankari, hän saa lahjat ja ystävät tulevat hänen päivänään juhlimaan häntä. Vastineeksi he saavat mukavaa tekemistä, seuraa ja usein herkullisia syötäviä, kakkua ja makeisia jne.



Heille ei ole mitään syytä antaa mitään lahjoja, heillä on omat syntymäpäivänsä sitten aikanaan.



Onko tämä se asenne mikä opitaan "en tee mitään jos en hyödy siitä ite mitenkään", sehän on nykyään ihan vallalla.

Mä en tajua noita vieraille annettavia lahjapusseja. Onko noissa muuta logiikkaa takana kuin pisteiden kerääminen kavereiden silmissä?

Mä olen varmasti tosi vanha pieru, mutta mun mielestä lahjat kuuluu vain synttärisankarille. Ja kaikilla on synttärit kerran vuodessa, eli kaikki saa niitä lahjoja vuorollaan.

Mutta, ehtii munkin mielipiteet vielä muuttua, koska lapseni on vasta tulossa kaverisynntäri-ikään...

mitä siinä annettaisi jos ei pientä lahjaa..omassa lapsuudessa onginnassa sai tuon lahjapssin jossa oli ehkä muutama asia, kuten pinni ja laku....ja tulin lapsena siitä hyvälle mielelle!!

tavaraa on lähes kaikilla liikaa, joten noiden tavaroiden jakaminen ei varmasti hirveästi ilahduta ketään. Joten kertoisko se sitten, että ylläripussien jakajat ei ehkä ihan hirveästi ajattele, ostavat vaan, koska ovat tottuneet kuluttamaan ja heittämään pois.

mitä siinä annettaisi jos ei pientä lahjaa..omassa lapsuudessa onginnassa sai tuon lahjapssin jossa oli ehkä muutama asia, kuten pinni ja laku....ja tulin lapsena siitä hyvälle mielelle!!

hauska ohjelmanumero!!

Kiitos siitä, että vieras on tullut mukaan juhlimaan, ja osoitus, että vierasta on odotettu.

en pidä itseäni vanhana pieruna, olen 90-luvun lapsi ja minulla on vanhin lapsi jo kaverisynttäri-iän ohittanut, teini siis.



Nuoremmat on nyt ensimmäisiä lapsia joiden kavereiden synttäreillä näitä lahjapusseja näkee, joskus joku rikas lapsi antoi jotain keksejä omassa lapsuudessani mukaan pussukoissa, mutta kyllä se harvinaista oli.



Se siis taitaa olla näiden yltäkylläisyydessä elävien vanhempien opetus lapsilleen, että aina pitää olla jotain vähän enemmän kuin muilla, sitten on hyvä ja kelpaava. Koulussakin kiusataan ja nauretaan jos ei käytä merkkivaatteita tai reppuja tai harrastusvälineitä tai tai tai. Käsittämätöntä, ite en ikinä ostaisi teinille yli 50e lippistä ihan vain siitä ilosta että siinä on joku logo.



Ei tullut mieleenkään että se olisi ollut kevään kiusaamisenaihe. Yritin pojallekin selvittää ettei ole mitään järkeä sellaisessa, ostaa mieluummin sen 20e lippiksen ja pistää 30e vaikka niihin viikonloppurientoihin. Kuulema kaverit saa ostaa viikonloppuisin mitä haluavat, ei ole rajaa ostosten hinnalle. Noh, meistä se on taloudellisuuden opettamista myös. En anna ostaa jotain älyttömän kallista jos halvemmallakin saa, kun tosiasiassa ei se raha puussa kasva meilläkään. Keskituloisia ollaan.



Olipa purkautuminen!

oli ongintaa tai aarteenetsintää mistä sai kotiin vietäväksi jotain. Eli en nyt ihan ymmärrä miten tämä olisi "nykyajan ilmiö". Ja olen vm. -77.

teinien kulutustottumuksista, ei tule ollenkaan yllätyksenä se, että nuorilla on nykyään niin paljon maksuhäiriöitä.

on keskenään?? Olen 70-luvun lapsi, ja jokaisilla synttäreillä oli ongintaa. Ne lahjat sai mukaan ja oli jännää nähdä, mitä sieltä tulee. Yleensä hajukumi tai minivihko Tiimarista (oli silloin uutta ja hienoa) ja ehkä yksi karkki. Pinni saattoi tulla myös. Enpä tajunnut jotain kauheaa kerskakulutusta harrastavani ja mitätöiväni samalla oikean päivänsankarin ilon omasta juhlapäivästään...



Heh, muistan muuten ekojen omien kaverisynttäreideni ongintaostokset. Äidin kanssa käytiin Tiimarissa ja olin ihan täpinöissä, kun sain valita kuudet yllätykset kutsutuille.

minusta se on kuluttamista kuluttamisen ilosta, siksi kun on "kivaa". Sehän on kuitenkin ihan turhaa ja ylimääräistä, tarjotaanhan synttärivieraille kakut ja makeisetkin.



Kysynpä tässä nyt, mikä on se oikea ikä sitten lopettaa moisten synttäripussien ostelu? Meneekö raja kenties 18-vuotissynttäreissä vai 30-vuotissynttäreissä? Vai ostaako joku niitä aina lopun ikänsä? Saahan joistain häistäkin jo käsittääkseni jotain mukaansa, onko se samaa periaatetta!

Mitä tekemistä pikkulasten ongintayllätyksillä ja teinien ylihintaisilla lippiksillä on keskenään?? Olen 70-luvun lapsi, ja jokaisilla synttäreillä oli ongintaa. Ne lahjat sai mukaan ja oli jännää nähdä, mitä sieltä tulee. Yleensä hajukumi tai minivihko Tiimarista (oli silloin uutta ja hienoa) ja ehkä yksi karkki. Pinni saattoi tulla myös. Enpä tajunnut jotain kauheaa kerskakulutusta harrastavani ja mitätöiväni samalla oikean päivänsankarin ilon omasta juhlapäivästään...

että kulutustottumukset eivät ole sitten 70-luvun muuttuneet?

Onko tässä ketjussa nyt olennaista se, että vieraita varten erikseen ostetaan joku krääsäpussi tai muu yllätys?



Minun lapseni ovat 1990-luvulla syntyneitä, eikä siihen aikaan oltu edes kuultu VIERAIDEN lahjoista. Onneksi, sillä minusta se on vähintään omituista.



Joku pikkuyllätys ongintapalkintona tai pientä viemistä kotiin ei ollut mikään elämää suurempi asia. Joskus sellaisia oli, mutta yleensä ei. Ongintapalkinto oli lapsen itse omista varastoistaan löytämä, ja mukaan sai ottaa vaikka jotain erikoisherkkua, jota ei ehtinyt tarpeeksi maistella juhlissa, siis vaikkapa pulla tai pikkuleipä tms. jota oli tullut varatuksi yli tarpeen.

Mitä tekemistä pikkulasten ongintayllätyksillä ja teinien ylihintaisilla lippiksillä on keskenään?? Olen 70-luvun lapsi, ja jokaisilla synttäreillä oli ongintaa. Ne lahjat sai mukaan ja oli jännää nähdä, mitä sieltä tulee. Yleensä hajukumi tai minivihko Tiimarista (oli silloin uutta ja hienoa) ja ehkä yksi karkki. Pinni saattoi tulla myös. Enpä tajunnut jotain kauheaa kerskakulutusta harrastavani ja mitätöiväni samalla oikean päivänsankarin ilon omasta juhlapäivästään...

että kulutustottumukset eivät ole sitten 70-luvun muuttuneet?

Mitä tekemistä pikkulasten ongintayllätyksillä ja teinien ylihintaisilla lippiksillä on keskenään?? Olen 70-luvun lapsi, ja jokaisilla synttäreillä oli ongintaa. Ne lahjat sai mukaan ja oli jännää nähdä, mitä sieltä tulee. Yleensä hajukumi tai minivihko Tiimarista (oli silloin uutta ja hienoa) ja ehkä yksi karkki. Pinni saattoi tulla myös. Enpä tajunnut jotain kauheaa kerskakulutusta harrastavani ja mitätöiväni samalla oikean päivänsankarin ilon omasta juhlapäivästään...

että kulutustottumukset eivät ole sitten 70-luvun muuttuneet?

Tässä ketjussa rinnastettiin ne lippikset ja pikku yllätyspussit

Koska haluttiin puhua nykyisistä kulutustottumuksista.

70-luvun lapsi osasi varmasti arvostaa ongintapussista tulleita pikku yllätyksiä, minustakin ne oli ihania 80-luvulla. Nykyään lapsilla on niin paljon tavaraa, että ongintapussin sisältö ei ehkä saa muuta reaktiota aikaan kuin "ai jaa".

systeemi mun mielestäni!

No se kertoo siitä, että lapsi/vanhemmat haluavat jakaa pussit!



Yhtä hyvin voit kysyä, että mitä se kertoo perheestä, jos pitävät lapselle syntymäpäivät. Tai tarjoavat synttäreillä kakun sijaan jäätelöä.

Tuskin osaa moni nappula nykyisen yltäkylläisyyden keskellä edes arvostaa niitä lahjapusseja. Koko ajanhan niille tunnutaan ostelevan yhtä sun toista ja herkkuja pitäis aina olla tarjolla muutenkin.



Nousee karvat pystyyn kun kuulee että alakoululaiset saa 50e siitä hyvästä että ovat vieneet todistuksen kotiin. Kosketusnäytöllinen kännykkä on oltava ekaluokkalaisellakin, jolle ei viitsitä opettaa edes miten sillä kännykällä sitten voi jonnekin soittaa. Lahjapaketteja avatessa viitsitään vaivoin peittää pettymys, kun lahja olisi joka tapauksessa mieluummin otettu rahana, kun se on tärkeintä että on rahaa. Krääsää kun saa mielin määrin muutenkin.



Monet nykyajan kakarat eivät osaa arvostaa mitään, koska niillä on jo kaikkea. Enemmän ja uudempaa pitäis kyllä koko ajan olla. Materia on itseisarvo.



Syynä tähän idiootit vanhemmat, jotka omistavat elämänsä kulutukselle.



Että jos ei noita pikavippifirmoja nyt muka saada kuriin kun kurat on jo edellisellä sukupolvella housussa, niin pelottaa ajatella mitä tästä touhusta tulee, kun nykylapset täysi-ikäistyvät ja alkavat hankkia itselleen talousvaikeuksia koska eivät yksinkertaisesti ymmärrä, ettei 100 euroa hoopolla logolla varustetusta hupparista ole kohtuullinen hinta.

Tuskin osaa moni nappula nykyisen yltäkylläisyyden keskellä edes arvostaa niitä lahjapusseja. Koko ajanhan niille tunnutaan ostelevan yhtä sun toista ja herkkuja pitäis aina olla tarjolla muutenkin.

Nousee karvat pystyyn kun kuulee että alakoululaiset saa 50e siitä hyvästä että ovat vieneet todistuksen kotiin. Kosketusnäytöllinen kännykkä on oltava ekaluokkalaisellakin, jolle ei viitsitä opettaa edes miten sillä kännykällä sitten voi jonnekin soittaa. Lahjapaketteja avatessa viitsitään vaivoin peittää pettymys, kun lahja olisi joka tapauksessa mieluummin otettu rahana, kun se on tärkeintä että on rahaa. Krääsää kun saa mielin määrin muutenkin.

Monet nykyajan kakarat eivät osaa arvostaa mitään, koska niillä on jo kaikkea. Enemmän ja uudempaa pitäis kyllä koko ajan olla. Materia on itseisarvo.

Syynä tähän idiootit vanhemmat, jotka omistavat elämänsä kulutukselle.

Että jos ei noita pikavippifirmoja nyt muka saada kuriin kun kurat on jo edellisellä sukupolvella housussa, niin pelottaa ajatella mitä tästä touhusta tulee, kun nykylapset täysi-ikäistyvät ja alkavat hankkia itselleen talousvaikeuksia koska eivät yksinkertaisesti ymmärrä, ettei 100 euroa hoopolla logolla varustetusta hupparista ole kohtuullinen hinta.

hyvä kirjoitus.