Amerikkamammat! Miten amerikkalaiseen elämänmenoon mukaan?

täällähän ainakin joka toinen asuu amerikassa...

kyllä parin prosentin osuus riittää mukavasti :DDD



Ja ajallisesti alkavat kohta sielläkin päin vauva-sivujaan availla ;)



ap

Meillä on kolmilaosinen perhe, itärannikolle tulossa. Tiedän, että moni asia on itsestä kiinni, mutta yleisesti kyselen... Onko lapsiperheen helppo päästä tutuksi naapuruston kanssa? Oletteko solmineet sosiaaliset kontaktit pääsääntöisesti lasten/harrastusten/töidän vai minkä kautta? (mieheni myös suomalainen, eli ei sukulaisia) Muita vinkkejä ja huomioita, thank you! Innolla odotetaan syksyä koko perhe, lapsemme 3,6,9 vuotiaat. nimim. maailmankuvaa avartamaan ;)

Olisin kiinnostunut sitten kuulemaan miten mamut otetaan vastaan USAssa. Meet pihalle sen pienimman kanssa niin eikohan joku tule juttelemaan, ainakin huikkaa heippa.

Voit myos ruveta opiskelemaan paikallisessa Community Collegessa, ei kallista.

Sillä siskoni on!



Jenkeissä on ihan eri tasolla tuo small talk, eli nähtävästi naapuruston rouvat lähestyvät sinua. Älä kerro elämästänne liikaa, muista aina julkikuva. Suomalaiset ja eurooppalaiset otetaan hyvin vastaan (kunhan siis ovat "vaaleita") ja saatatte herättää paljonkin mielenkiintoa naapurustossanne. Toivottavasti englanti sujuu! Make a good first impression, be nice and kind, and learn how to small talk! My sister is a stay home mom in suburbia, and she spends her time with her neighbours and with other moms. She also has "gym friends".



Sorry for my bad english! As I said, I'm not a yankee mom, my sister is!



(I'm a bit jealous.. I want to move to Florida!!)

Pakkohyväntekeväisyys yhteisön hyväksi jne.

Pakkohyväntekeväisyys yhteisön hyväksi jne.

Muista etta taalla ei ole pakko tehda mitaan minkaan kaavan mukaan.

hymyillä paljon ja ole valmis aina small talkaamaan kaikkien rouvien kanssa. Hyvin käyttäytyvät lapset auttavat paljon. Samoin huoliteltu ulkonäkö.

indoor/outdoor voices, please. Ulkona saa riekkua mutta kun tullaan sisalle niin sitten 'indoor voices, please'.

Hei, meillä oli ihan saman ikäiset lapset kun 2 vuotta sitten muutimme tänne, itärannikon suuntaan niin ikään :)



Menevätkö lapsenne paikalliseen kouluun? Jos menevät, se on siinä: lapset saa kavereita siellä ja itsellesi järjestyy niin paljon tekemistä ja sosiaalisia suhteita kuin ikinä jaksat :) Jatkuvasti on jotain varainkeruuprojektia meneillään, ja ainakin meidän (yleisessä) koulussa vanhemmat toivotetaan tervetulleiksi myös avustamaan itse koulutyössä. Harrastuksissa sitten sama meininki jatkuu.



Mikä teillä on suunnitelma kuopuksen suhteen? Itselleni tuli yllätyksenä se, ettei täällä olekaan kotiäitejä siihen malliin kuin tv-sarjat antavat ymmärtää. Tämä varmaan riippuu paljon alueesta, mutta ainakin täällä on näin. Jokainen tuntemani äiti on vähintään osa-aikatöissä pikkuvauvojen äitejä myöten, joten alkuun me oltiin vähän orpoja kuopuksen kanssa päiväsaikaan.. missään ei ollut ketään. Sitten laitoin hänet pre-schooliin ja aloin itse touhuta isompien lasten koulun hyväksi (plus muita vapaaehtoistöitä).



Sekin tuli pienenä yllätyksenä, että naapuruston lapset touhuavat vapaasti yhdessä loppujen lopuksi aika vähän Suomeen verrattuna. Koulupäivät ovat pidempiä. Jo itse opetus kestää pidempään eka luokalta saakka (8.30-14:45 joka päivä), ja sen lisäksi suurin osa lapsista osallistuu erilaisiin iltapäivän harrastusryhmiin (ei nimittäin tule kuuloonkaan että muksut palailevat itsekseen kotiin ja ovat yksin kotona ennen vanhmepien saapumista töistä). Illat taas ollaan harrastuksissa. Lasten vapaa-ajan yhdessäolo ei ole siis yhtään sellaista spontaania, että lapset kävisivät hakemassa toisiaan ulos ja sitten temmeltäisivät ties missä. Järjestettyjä play dateja toki sitten on, vanhemmat saattavat lapsensa kylään (yleensä autolla, vaikka matkaa olisi 200 metriä ;D) ja olettavat että kyläpaikan vanhempi katsoo koko ajan perään.



Tuon jo mainitun small talkin tärkeyden lisäksi on tosi tärkeää oppia painamaan mieleen ihmisten nimet; se antaa hyvän kuvan sosiaalisista taidoistasi :) Esittäydy heti nimellä kaikille paitsi satunnaisille vastaantulijoille (joita heitäkin tietty tervehdit joka ikistä ;)). Paina mieleesi vastapuolen nimi, ja seuraavan kerran törmätessäsi muista käyttää sitä (ei siis pelkästään Hi! vaan Hi, Lisa!)



Vaikka yllämainittu kuulostaa taas varmaan monen av-mamman korvaan vastenmieliseltä ja kauhealta, me olemme viihtyneet äärettömän hyvin ja viime aikoina on alkanut tuntua siltä ettei Suomeen tee mieli enää palatakaan. Paitsi ehkä sitten, kun lasten on aika mennä collegeen ;) Täällä on niin paljon positiivisempi meininki, eikä kyllä yhtään ole saanut tuntea itseään "mamuksi".



Onnea matkaan ja tervetuloa! :)

indoor/outdoor voices, please. Ulkona saa riekkua mutta kun tullaan sisalle niin sitten 'indoor voices, please'.

Me opetamme tuota myös Australiassa.

Hyviä vinkkejä olet jo saanutkin. Reippaasti vaan juttelemaan muille, netin kautta voi myös löytää ystäviä, Meet Up, the Mommies Network ym, community colleget järjestää edullisia continuing education kursseja.



T: USAmamma itärannikolta

Ja meillä vois olla mahdollisuus lähteä. Olen seurannut tätä blogia, paljon arkipäivän juttuja.



http://muumaaamustikka.blogspot.com/