Siis kyllähän se totuus on, että kotiäitinä olo on aika velttoilua.

Lapsemme (3 kpl) ovat nyt jo koululaisia kaikki, eikä todellakaan talo ole sekaisin, kun tulen koulusta kotiin! Kouluikäisiltä voi ja pitääkin jo vaatia, että siivoavat pääsääntöisesti jälkensä.

Futiskamat ja jumppavermeet pesee pyykkikone, niiden peseminen ei juuri työllistä. Kouluikäiset sitä paitsi osaavat jo vallan mainiosti esim. tyhjentää pyykit koneesta tarvtittaessa. Älkää paapoko niitä koululaisianne kuten pikkulapsia.

Tämä argumentti saa kotiäitikeskustelussa aina karvani pystyyn

Eikä niitä kotihommia töissä käydessä yhtä paljon ole, kukaan ei esim. päivän aikana sotkea taloa.

Ja minulla ei siis ole mitään kotiäitiyttä vastaan, aivan sama miten kukakin asiansa haluaa järjestää, mutta tämä on niin ärsyttävän tyypillinen kommentti äidiltä jolla on vain pieniä lapsia.

Meinaatko että ne lapset lakkaa olemasta jotenkin esim. 9-vuotiaana? Kun sulla on 3 koululaista jotka tulevat koulusta kotiin ja touhuavat siellä pari tuntia itsekseen niin aivan tasan varmasti he saavat aikaa enemmän sotkua kuin taapero ikinä. Lisäksi esim. pyykin määrä ei esim. urheiluharrastusten myötä ainakaan vähene vaikka pienten lasten äidit niin uskovat. Harrastukset syövät aika tehokkaasti sen löysän rahan jolla ostaa siivouspalveluita, ainakin pienempituloisilla - onneksi itselläni on ollut mahdollisuus ostaa palveluja.

Meillä on kolme lasta joita olen hoitanut kotona useamman vuoden, myös isommat olivat kotona kuopuksen äitiysloman aikana. Se oli elämäni leppoisinta aikaa, voisi sanoa että välillä velttoilua vaikka toki mukaan mahtui hektisiäkin päiviä. Rankimmat jaksot ovat olleet kolmen pienen lapsen kanssa töissä käyminen sekä nyt kolmen "pikkukoululaisen" äitiys. En voi puhua kotiäitiajoistani samana päivänäkään. Jos olisin kotiäiti nyt, tämä olisi aivan huomattavasti helpompaa, aivan erilaista.

Silti väitän että sellaista perus sotkua (pölyä, kuraa, murusia, lähryä) tulee kouluaisten jäljiltä ihan kiitettävästi, ei todella voi sanoa että talo olisi jotenkin kuin "koskematon" kun töistä tulee. Ja aikaa siivoamiseen on paljon vähemmän kuin kotona ollessaan, jolloin kuraisten saappaiden jäljet voi saman tien pyyhkäistä lattialta ja välipalan jälkeen lakaista lattiat ja pyyhkiä tasot kunnolla. Itse ainakin olen älyttömän tarkka siisteydestä, olen aina ollut ja ei mulle ihan riitä pikkukoululaisten rätillä sutaisu, kuten ei riittänyt kotiäitivuosinakaan.

Ja kyllä, harrastuskamat pesee pyykkikone, mutta ei kai niitä taaperoiden pyykkejäkään kai käsin pestä?

Esimerkiksi jos useampaa pientä lasta kotona hoitavalle äidille palkataan töihin työttömänä työnhakijana oleva sijainen, varmasti yhteiskuntakin jää saamapuolelle. Työtön työllistyy (ei tarvitse enää työttömyyskorvauksia, mahdollista asumis- ym. tukea jne.) ja maksaa kuitenkin tuloverot palkasta. Toisaalta kotiäidin lapsista ei tule päivähoitokuluja - päivähoidon reaalikulut/ lapsi ovat melkoiset. Jos kotiäidillä on vakituinen työ odottamssa, ei hän myöskän mistään "syrjäydy". Osaamistaankin voi monilla aloilla ylläpitää eri tavoin.

on tärkeää kansantalouden kannalta saada nuoret naiset työelämään ja veroja maksamaan.

Kansantalous, my ass. On ihan yks hailee koko kansantalous. Jokaiselle pitäisi olla omien lasten hyvinvointi ja oma jaksaminen paljon tärkeämpää kuin joku tyhmä kansantalous.

Kuule se "tyhmä kansantalous" on se, mistä maksetaan terveydenhuolto, koulut, päiväkodit, vanhustenhuolto. Niistä rahoista menee ihan marginaalinen osa kansanedustajille jne. Hömppään, jota tuolla aiempana arviosteltiin. Käytännössä menee kaikki näihin tosi tärkeisiin asioihin ja kohta niitä ei yhteiskunta enää pysty tällä menolla kustantamaan, jos töihin ei saada lisää porukkaa.

Itse olen ollut kotiäitinä, joten ihan kokemuksesta puhun. Ja oli kyllä elämäni helpointa ja laiskinta aikaa. Nyt kun samalla olen vaativassa työssä, niin samat kotityöt jne. pitää kuitenkin hoitaa, mutta aikaa on paljon vähemmän. Itse kannatan kotihoidontuen leikkaamista kahteen vuoteen, on tärkeää kansantalouden kannalta saada nuoret naiset työelämään ja veroja maksamaan.

Kyllä toisen vanhemman kotonaolo helpottaa arkea PALJON ja sehän siinä on tarkoituskin. Ei se toki velttoilusta käy, mutta helpompaa kuitenkin kuin raijata karjuvia muksuja puoliunessa päikkyyn ja illalla umpiväsyneinä kotiinpäin. Ja lasten sairastaminenkin hoituu "siinä sivussa" ilman ainaista vääntöä siitä kumpi tänään jää kotiin.

Olisi ollut vähän uskottavampi kommentti jos sen olisi esittänyt joku joka asiaa tuntee, edes vähäsen.

Kotivanhemmalla sentään on hyvä syy olla kotona, lasten ja koko perheen hyvä arki. Entä työtön? Se nyt vasta velttoilua on, ja tuplasti enemmänhän siitä maksetaan kuin lasten hoidosta, joka kuitenkin säästää yhteiskunnan varoja aika merkittävästi jos äiti tekee sen itse vs. vie muksut päiväkotiin.

enkä missään nimessä kannata kotihoidontuen lopettamista siihen kun lapsi täyttää 2 vuotta. Päiväkodit ovat laitoksia, jotka eivät ole ideaalisia alle 3v lapsille eikä perhepäivähoitoa tälläkään hetkellä ole tarjolla kaikille halukkaille.

Käytännössä menee kaikki näihin tosi tärkeisiin asioihin ja kohta niitä ei yhteiskunta enää pysty tällä menolla kustantamaan, jos töihin ei saada lisää porukkaa.

Eihän 'yhteiskunta' nykyäänkään pysty kustantamaan kaikkea lupaamaansa, velaksi tässä valtio elää ja se on aika helevetin tyhmää. Menot kuriin ja en tarkoita, että valtio siirtää omia vastuitaan kunnille, koska se ei auta veronmaksjan asemaa. Töitä pitää syntyä yksityiselle sektorille, mutta näin ei käy. Kuntein ja valtion puolelle työllistyminen ainoastaan lisää veronmaksajan taakkaa. Millä puolella mielestäsi valtaosa naisista työskentelee? Missä ovat ne naisvaltaiset alat? Kun vaadit naisia töihin, samalla haluat että mäksamme lisää veroja. Pölijää.

Kotona pääsee kyllä helpolla jos ei viitsi, jaksa tai osaa mitään.



Jos tekee kotiruokaa, siivoaa ja leikkii lasten kannsa sekä myös opettaa/kasvattaa kaiken aikaa niin onhan kumma että pääsee helpolla!



Lisäksi lapset viedään ap ja ip ulos puistoon tai jonnekin missä äitee on mukana!



Juuri nämä helpolla pääsijät oman kokemukseni mukaan eivät ulkoiluta lapsiaan ja kotikin on yksi lätty. Täysjyväpuuroakaan ei viitsitä keittää saatikka tehdä syksyn säilöntäoperaatoit.



Itse olen pienyrittäjä ja kiireaikaan työpäivä loppui klo 24.00 yöllä ja silti sanon, että töissä pääsen helpommalla!

Jos hoitaa esim kahta alle 3-vuotiasta tällä hetkellä kotona, saa kotihoidontukea n.450€, josta maksetaan tietty verot, eli jotakuinkin kai 380€/kk käteen. Korjatkaa jos olen väärässä.



Jos alle 3-vuotiaan laittaa hoitoon, maksaa se yhteiskunnalle jotakuinkin 1000€/kk, eli kahdesta lapsesta n. 2000€.



Sitten jos äitee palaa töihin ja saa sen keskipalkan verran palkkaa eli n. 3000€/kk ja maksaa siitä veroa vaikkapa jopa 30%, niin siitä tulee yhteiskunnalle tuloa 900€/kk.



Eli tuosta kahden lapsen hoidosta kodin ulkopuolella yhteiskunta joutuu siis maksamaan 1100€/kk sen kotihoidontuen 380€/kk sijaan. Okei, tietty äitee käyttää palkastaan vielä 1500 arvonlisäverollisiin ym. verotettuihin tuotteisiin, eli maksaa kaikesta ostamastaan ehkäpä n.40% vielä veroa, joten siitä tulee 600€ lisää yhtkunnalle. Eli siten yhtkunnalle tulee maksettavaa enää 500€/kk lapsen ulkopuolisesta hoidosta.



Tämä yhtälö kai pätee, jos ja kun perheissä on edelleen keskimäärin 2 lasta.



Silti minusta yhtkunta jää tappiolle kodin ulkopuolella hoidettavien lasten kustannuksissa, mutta korjatkaa jos olen väärässä...

kyllä leikki-ikäisten kuravaatteiden ja haalareiden jatkuva huuhteleminen ja huoltaminen työläämpää silti mielestäni oli kuin harrastavien koululaisten, jotka osaavat itsekin pyykkihuollon alkeet.

Itse koin kotiäitinä aikaavieväksi esimerkiksi ruuanlaiton, siihen liittyvät syöttämiset ja siivoamiset (monta kertaa päivässä). Kaksosten + yhden pari vuotta vanhemman ruuanjämiä sai hinkata joka ruokailun jälkeen lattiosta, pöydästä, tuoleista ja vaikka mistä, vaikka kuinka oli essut ja ruokalaput. Ruuissa meillä ei ole mm. raha- ja terveyssyistä menty siitä missä aita on matalin (ei Pilttejä tms.), vaan olen tehnyt ruuat perusraaka-aineista itse. Osa on tullut omasta kasvimaasta.

Ja kyllä meillä alle kouluikäiset huomattavasti enemmän sotkua aikaansaivat kuin samat lapset nyt kouluikäisenä. Riippuu varmaan sitten lapsista ja kodistakin, meillä esim. ei hiekkaa nykyisin juuri sisälle kulkeudu, kun ei kukaan enää pyöri hiekkalaatikoilla leikkimässä.

Lapsemme (3 kpl) ovat nyt jo koululaisia kaikki, eikä todellakaan talo ole sekaisin, kun tulen koulusta kotiin! Kouluikäisiltä voi ja pitääkin jo vaatia, että siivoavat pääsääntöisesti jälkensä.

Futiskamat ja jumppavermeet pesee pyykkikone, niiden peseminen ei juuri työllistä. Kouluikäiset sitä paitsi osaavat jo vallan mainiosti esim. tyhjentää pyykit koneesta tarvtittaessa. Älkää paapoko niitä koululaisianne kuten pikkulapsia.

Tämä argumentti saa kotiäitikeskustelussa aina karvani pystyyn

Eikä niitä kotihommia töissä käydessä yhtä paljon ole, kukaan ei esim. päivän aikana sotkea taloa.

Ja minulla ei siis ole mitään kotiäitiyttä vastaan, aivan sama miten kukakin asiansa haluaa järjestää, mutta tämä on niin ärsyttävän tyypillinen kommentti äidiltä jolla on vain pieniä lapsia.

Meinaatko että ne lapset lakkaa olemasta jotenkin esim. 9-vuotiaana? Kun sulla on 3 koululaista jotka tulevat koulusta kotiin ja touhuavat siellä pari tuntia itsekseen niin aivan tasan varmasti he saavat aikaa enemmän sotkua kuin taapero ikinä. Lisäksi esim. pyykin määrä ei esim. urheiluharrastusten myötä ainakaan vähene vaikka pienten lasten äidit niin uskovat. Harrastukset syövät aika tehokkaasti sen löysän rahan jolla ostaa siivouspalveluita, ainakin pienempituloisilla - onneksi itselläni on ollut mahdollisuus ostaa palveluja.

Meillä on kolme lasta joita olen hoitanut kotona useamman vuoden, myös isommat olivat kotona kuopuksen äitiysloman aikana. Se oli elämäni leppoisinta aikaa, voisi sanoa että välillä velttoilua vaikka toki mukaan mahtui hektisiäkin päiviä. Rankimmat jaksot ovat olleet kolmen pienen lapsen kanssa töissä käyminen sekä nyt kolmen "pikkukoululaisen" äitiys. En voi puhua kotiäitiajoistani samana päivänäkään. Jos olisin kotiäiti nyt, tämä olisi aivan huomattavasti helpompaa, aivan erilaista.

Silti väitän että sellaista perus sotkua (pölyä, kuraa, murusia, lähryä) tulee kouluaisten jäljiltä ihan kiitettävästi, ei todella voi sanoa että talo olisi jotenkin kuin "koskematon" kun töistä tulee. Ja aikaa siivoamiseen on paljon vähemmän kuin kotona ollessaan, jolloin kuraisten saappaiden jäljet voi saman tien pyyhkäistä lattialta ja välipalan jälkeen lakaista lattiat ja pyyhkiä tasot kunnolla. Itse ainakin olen älyttömän tarkka siisteydestä, olen aina ollut ja ei mulle ihan riitä pikkukoululaisten rätillä sutaisu, kuten ei riittänyt kotiäitivuosinakaan.

Ja kyllä, harrastuskamat pesee pyykkikone, mutta ei kai niitä taaperoiden pyykkejäkään kai käsin pestä?

lasten määrästä ja iästä. Vastasyntyneen plus 4 muun pirpanan kanssa arki voi olla ihan muuta kuin velttoilua.

lasten määrästä ja iästä. Vastasyntyneen plus 4 muun pirpanan kanssa arki voi olla ihan muuta kuin velttoilua.

riippuu varmaan paljon myös ihmistyypistä. Onhan tälläkin palstalla paljon niitä äitejä, jotka kertovat viettäneensä lähes koko päivän koneella ja lapset ovat saaneet olla ihan keskenään. Sitten on kiire tehdä puolessa tunnissa "kotihommat", ennenkuin mies tulee kotiin...

...se päiväkotien työllistävä vaikutus. Päiväkodit työllistävät lastenhoitajia, lastentarhanopettajia, laitosapulaisia, laskuttajia. Jonkun pitää ne päiväkodit suunnitellakin ja rakentaa ja pihat kunnostaa. Ja kaikki nämä maksavat veroja ja ovat töissä, joten heille ei tarvitse maksaa työttömyyskorvausta.



Eli ei asia ole ollenkaan niin yksinkertainen, kuin täällä halutaan ymmärtää.



Ja kyllä minunkin mielestäni kotiäitinä olo oli leppoisaa aikaa verrattuna työssäkäynnin ja lasten päivähoitoon kuskaamisen yhdistämiseen. Ei meillä kotitöitä juuri enempää tehty silloin, kun olin kotona. Pöytien pyyhkiminen ruuan jälkeen ei juuri aikaa vie ja äkkiäkös sen lattian lakaisee ja pyyhkii. Ruokaa tekee kerralla isommat satsit pakastimeen ja sieltä lämmittää lounaaksi. Samat lounaat minä teen itselleni töihinkin. Ja se lasten kanssa ulkoilu on kivaa.

Jos hoitaa esim kahta alle 3-vuotiasta tällä hetkellä kotona, saa kotihoidontukea n.450€, josta maksetaan tietty verot, eli jotakuinkin kai 380€/kk käteen. Korjatkaa jos olen väärässä. Jos alle 3-vuotiaan laittaa hoitoon, maksaa se yhteiskunnalle jotakuinkin 1000€/kk, eli kahdesta lapsesta n. 2000€. Sitten jos äitee palaa töihin ja saa sen keskipalkan verran palkkaa eli n. 3000€/kk ja maksaa siitä veroa vaikkapa jopa 30%, niin siitä tulee yhteiskunnalle tuloa 900€/kk. Eli tuosta kahden lapsen hoidosta kodin ulkopuolella yhteiskunta joutuu siis maksamaan 1100€/kk sen kotihoidontuen 380€/kk sijaan. Okei, tietty äitee käyttää palkastaan vielä 1500 arvonlisäverollisiin ym. verotettuihin tuotteisiin, eli maksaa kaikesta ostamastaan ehkäpä n.40% vielä veroa, joten siitä tulee 600€ lisää yhtkunnalle. Eli siten yhtkunnalle tulee maksettavaa enää 500€/kk lapsen ulkopuolisesta hoidosta. Tämä yhtälö kai pätee, jos ja kun perheissä on edelleen keskimäärin 2 lasta. Silti minusta yhtkunta jää tappiolle kodin ulkopuolella hoidettavien lasten kustannuksissa, mutta korjatkaa jos olen väärässä...

mutta kansantaloudellisesti ei lasketa vain niitä oman perheen veroja yms. Kun lapsi on hoidossa tarvitaan hoitajia/keittäjiä jne, joiden työssäkäynnistä tulee verotuloja....(tosin usein niillä hoitajilla on kyllä niitä omiakin lapsia).

Mutta uskallan silti epäillä, että yhteiskunnalle on halvempaa että varsinkin pienituloiset hoitavat lapsensa kotona. Näillä lausunnoilla luulen, että yritetään patistaa niitä, joilla hyvät tulot takaisin töihin. Esim 6000eur kuukausituloista maksetaan veroja reilusti yli 2000eur kuukaudessa...noista rahoista kait valtio haaveilee.

Että ihan suututtaa nämä tämmöiset ketjut joissa yksi toisensa perään pistää paremmaksi kuinka hoitaa yksin kaksoset, kolmoset, keskoset ja kaupan päälle vielä naapurin lapset ja ai että kun on helppoa. Ehkä olisi syytä nostaa näihin keskusteluihin se tärkein, eli LAPSI. Pienellä lapsella tulisi olla oikeus kiireettömään arkeen kotona vanhemman (ja sisarusten) kanssa. Kyllä siinä oravanpyörässä kerkeää itsensä tainnoksiin asti pyöriä myöhemminkin.



Ja jos katsotaan yhtään nenää pidemmälle niin voidaan sitten arvioida kuluja ja kustannuksia mitä tuo mukanaan pienten lapsien hoidattaminen isoissa ja jatkuvasti kasvavissa lapsiryhmissä metelin ja vaihtuvan henkilökunnan keskellä.

Juupa juu... luulempa että minä ainakin olen kotihoidon tukeni( joka on todella surkea) työ vuosinani maksanut veroina. Tuskin monikaan äiti heti 18 vuotiaana on ruennut lapsentekoon ja jäänyt kotiin.

Juupa juu... luulempa että minä ainakin olen kotihoidon tukeni( joka on todella surkea) työ vuosinani maksanut veroina. Tuskin monikaan äiti heti 18 vuotiaana on ruennut lapsentekoon ja jäänyt kotiin.

Hei ei se nyt niin mene että maksat "itsellesi" ne verot kotiäitikäyttöön. On tässä yhteiskunnassa paljon muutakin verovaroilla maksettavaa...

Komppaan ap:tä täysin.

kuin töissä (perustason asiantuntijatyö mukavalla palkalla, liukuva työaika, vapaus järjestellä työt, pitää kunnon ruokatunti jne.).



Kotona 2-3 pienen lapsen hoitaminen + koko huushollin pyörittäminen oli kyllä huomattavasti työläämpää kuin töissä käyminen. Eikä niitä kotihommia töissä käydessä yhtä paljon ole, kukaan ei esim. päivän aikana sotkea taloa. Ja töissä käydessä on varaa ostaa välillä kotisiivousta, ruuat valmiina (ei eineksiä, vaan ostamme kunnon kotiruokaa myymälää pitävältä pitopalveluyrittäjältä) jne. Mieskin hoitaa tasaisesti kotihommat, kun minä ole töissä. Kun olin kotona, kokonaisvastuu "sisätöistä" oli minulla myös iltaisin (mikä toki sinänsä kohtuullista, koska mies tienasi rahat).



Mutta varmsti kotona pääsee "helpolla", jos on yksi "helppo", perusterve lapsi, ja toisaalta töissä superkiireistä.

Voihan se elämä olla velttoilua vaikka kävisi töissäkin...moni vaan pyörittää papereita ja esittää olevansa kiireinen ja pätevä ;) ja istuu kaffilla tai paskalla puoli päivää.

Jos on monta lasta,ukko ja pari lemmikkieläintä niin kyllä elämä voi olla tosi hektistä.

Varsinkin jos koti on aina siisti,pyykkiä riittää, ruokaa tehdään itse alusta asti monta kertaa päivässä,lapset harrastaa ja ehkä lapsi/ lapset sairastaa ym.

Elämässä pitää olla vaihtoehtoja eli jos haluaa mennä töihin vaikka heti laitokselta niin siitä vaan mutta jos haluaa olla kotona niin saa olla.

Verorahoja käytetään kansanedustajien torkkupeittoihin,karaokekerhoon,kosteisiin lounaisiin,taksimatkoihin ja ties mihin täysin turhaan hömppään.

En siis suostu potemaan huonoa omaatuntoa kun hoidan itse omat lapseni kotona ja saan pari ropoa kuukaudessa!

Minulla on kaksi lasta, kaksoset, jotka syntyivät hyvin pieninä keskosina ja vaatineet siksi paljon erityishoitoa, seurantaa jne. Ei siis ihan helpoimmasta päästä. Mies lisäksi ollut aina paljon matkatöissä eli käytännössä yksin hoitanut arkisin 24 tuntia päivässä. Ja silti oli aika helppoa aikaa.



Toki kotona voi olla, eihän kukaan voi töihin pakottaa. Mutta ei siitä yhteiskunnan silloin kuulu mitään maksaa, jos sen valinnan tekee, että on vuosikausia kotona.

Eikä niitä kotihommia töissä käydessä yhtä paljon ole, kukaan ei esim. päivän aikana sotkea taloa.

Ja minulla ei siis ole mitään kotiäitiyttä vastaan, aivan sama miten kukakin asiansa haluaa järjestää, mutta tämä on niin ärsyttävän tyypillinen kommentti äidiltä jolla on vain pieniä lapsia.

Meinaatko että ne lapset lakkaa olemasta jotenkin esim. 9-vuotiaana? Kun sulla on 3 koululaista jotka tulevat koulusta kotiin ja touhuavat siellä pari tuntia itsekseen niin aivan tasan varmasti he saavat aikaa enemmän sotkua kuin taapero ikinä. Lisäksi esim. pyykin määrä ei esim. urheiluharrastusten myötä ainakaan vähene vaikka pienten lasten äidit niin uskovat. Harrastukset syövät aika tehokkaasti sen löysän rahan jolla ostaa siivouspalveluita, ainakin pienempituloisilla - onneksi itselläni on ollut mahdollisuus ostaa palveluja.

Meillä on kolme lasta joita olen hoitanut kotona useamman vuoden, myös isommat olivat kotona kuopuksen äitiysloman aikana. Se oli elämäni leppoisinta aikaa, voisi sanoa että välillä velttoilua vaikka toki mukaan mahtui hektisiäkin päiviä. Rankimmat jaksot ovat olleet kolmen pienen lapsen kanssa töissä käyminen sekä nyt kolmen "pikkukoululaisen" äitiys. En voi puhua kotiäitiajoistani samana päivänäkään. Jos olisin kotiäiti nyt, tämä olisi aivan huomattavasti helpompaa, aivan erilaista.