"Kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla"
Kommentit (35)
Kuvittelen mielessäni tilanteen ja alan vaan nauramaan. Joka kerta.
Jos kipu on niin kova, että pitää huutaa alastomana lattialla, on jo aika paha tilanne
Parhaillaankin alastomana lattialla. Ei oo tehonnu. Kuuluuks huuto?
kappale alkoi soida radiosta. Kaiken huipuksi olin alasti kun ponnistin lasta koska olin oksentanut ilokaasun vuoksi synnytyskaavun likaiseksi enkä kivultani kestänyt pukea tai edes vaatia puhdasta.
Sanoitukset ärsyttivät todella paljon kuunneltuna kovimmissa supistuskivuissa, varsinkin se kohta "miten kauan sitä kestää, ei sitä ei voi tietää"!!!!
kyllä se vähän helpottaa. Mutta vähän vaan.
kappale alkoi soida radiosta. Kaiken huipuksi olin alasti kun ponnistin lasta koska olin oksentanut ilokaasun vuoksi synnytyskaavun likaiseksi enkä kivultani kestänyt pukea tai edes vaatia puhdasta.
Sanoitukset ärsyttivät todella paljon kuunneltuna kovimmissa supistuskivuissa, varsinkin se kohta "miten kauan sitä kestää, ei sitä ei voi tietää"!!!!
kappale alkoi soida radiosta. Kaiken huipuksi olin alasti kun ponnistin lasta koska olin oksentanut ilokaasun vuoksi synnytyskaavun likaiseksi enkä kivultani kestänyt pukea tai edes vaatia puhdasta.
Sanoitukset ärsyttivät todella paljon kuunneltuna kovimmissa supistuskivuissa, varsinkin se kohta "miten kauan sitä kestää, ei sitä ei voi tietää"!!!!
Muistin tämän ketjun, kun katselin ja kuuntelin tänään Vain elämää -ohjelmaa...
Tulee mieleen esikoisen synnytys, kun lupasivat tulla hakemaan minut kylpyyn, mutta ei kukaan saapunut, joten menin kuumaan suihkuun ja supistusten voimasta en lattialta päässyt ylös...mielessäni oli tuolloin kyseinen biisi.
Kun romahtaa täysin , sitä tippuu lattialla alstomana kiljumaan, usein ilman ääntä. En tiedä kuoleeko kipu mutta tila on todella hyvin kuvattu, eikä naurata. Niin syvää on tuska ja kipu,
Eipä paljon päässä liiku jos tuosta biisistä tulee joku synnytyskokemus mieleen. Varmaan hieman syvällisempi tarkoitus sillä alunperin on, ärstyttää noi synnytys- ja eritejutut taas tässäkin.
tää kappale soi päässäni kun synnytystuskissani kyyhötin synnärin vessan lattialla ja yrjösin pönttöön. Sen jälkeen biisin kuullessani muistan aina synnytyksen. Aika hyvin pitää biisin sanat paikkansa "kuinka kauan sitä vain kestää, ei, sitä ei voi tietää."
joka huipentu oksennuskohtaukseen, jonka jälkeen pyörryin pariksi tunniksi kylppärin lattialle ja kun siitä havahduin, niin toi biisi alko vaan soida päässä.
Mutta se flunssa parani ton episodin jälkeen melkeinpä sillä sekunnilla, joten kaipa se kipu sitten loppui siihen:D
"Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa
Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin"
tai ainakin ihmissuhteesta ja juurikin siitä henkisestä kivusta.
"Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa
Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin"
tai ainakin ihmissuhteesta ja juurikin siitä henkisestä kivusta.
Hyvät sanat ja tuota ei kuulu laulaa vaan huutaa. Tiedän mitä on tuska ja siksi huudan kilpaa Toni Wirtasen kanssa tuon kappaleen ajan.
Kuvittelen mielessäni tilanteen ja alan vaan nauramaan. Joka kerta.
oma lapsettomuuden tuska. Ja pienen hetken verran tuntuu että joku ymmärtää.
toimi, kokeiltu on. Sen sijaan tukkeutu suihkun viemäri. Hyvä etten hukkunut.