Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä ihmiset vouhottaa perätilan ulkokäännöksestä?
09.05.2012 |
Että ei saa antaa yrittää ja kamalaa sentään. Itse menin avoimin mielin lääkärille ja menin sen mukaan, mitä yhdessä siinä keskusteltiin ja hän päätteli, että on mahdollista. Simppelisti käänsi ja lapsi molskahti pää alaspäin, sydänäänet koko ajan hyvät eikä edes sattunut. Epämukavaahan se oli mutta miljoona kertaa mieluummin tuo kuin sektio! Jos nyt siis pysyy oikeenpäin, toivotaan.
Halusin van jakaa positiivisen kokemukseni, jos joku muu on samassa tilanteessa.
Kommentit (18)
minulla myös hyvä kokemus ulkokäännösyrityksestä. Yritykseksi siis jäi, kokenut lääkäri yritti pari kertaa auttaa vauvaa kääntymään ja sanoi, ettei käänny. Ei siis lähtenyt väkisin runnomaan (noitakin juttuja kuullut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkin verran epämukavaa, mutta poika kääntyi ja tajusi pysyä alaspäin loppuun asti. Olisin kestänyt pahemmatkin kivut, kunhan ei vaan tarvinnut sektiota.
sanoi, että hän ei edes yritä käännöstä. Jos lapsi on iso, siinä on riskinsä.
Täällä myös hyvä kokemus ulkokäännöksestä rv 36. Meni siinä vajaa puoli tuntia ja lääkäriltä muutama hikipisara tipahti, mutta lopulta se vauva kääntyi ja pysyikin sitten pää alaspäin kunnes syntyi normaalisti. Mun mielestä ei ollut kyse mistään väkisin runnomisesta ja tosiaan kätilö ultrasi vähän väliä sydäntä ja asentoa. Typerintä oli vaan se pää alaspäin makaaminen ennen operaatiota :D
että miksi niin paljon pelätään perätilasynnytystä? Ainahan ei tarvita sektiota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"operaatio" kesti n. 20 sek ja muksu humpsahti oikeinpäin. Varmasti jos täytyy pidempään ährätä voi jo epämukavaa olla.
Sanoisin, että varmasti kannattaa ainakin antaa lekurin käännöstä yrittää, se voi olla aivan pikkujuttu.
Omalla kohdallani kuulemma mahdollisesti helpotti se kun (pitkittyneen raskauspahoinvoinnin) vuoksi olin melko hoikassa kunnossa ja rakenteellisesti kohtu ei kovin syvällä lantion uumenissa.
Muksusta sai hyvin kiinni vatsanahkani läpi.
että miksi niin paljon pelätään perätilasynnytystä? Ainahan ei tarvita sektiota!
Mulla ei kääntämistä voitu yrittää, vaikka kahdesti sitä varten käytiin polilla ja synnytin sitten alakautta perätilaisen lapsen ja ihan hyvin meni. Niin ja oli siis esikoinen, enkä kokenut mitenkään erityisen hankalaksi.
Jos joskus vielä toinen tulee ja on perätilassa, niin varmaankin synnytän sitten alateitse myös, ellei mitään estettä sille ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi vouhotetaan.
Olen lapseni kerran haudannut, montako kertaa itse?
Mutta olen kuullut että monilla se ei ole onnistunut, on vaan tehnyt kauhean kipeää ja ne on vannoneet että ei enää ikinä.
Ei kaikilla asia mene niinkuin pitäisi.
Itse olen aina toivonut että lapsi itse kääntyy jotta en vaan joutuisi moiseen epämukavaan toimenpiteeseen. Ja jos olisin joutunut, niin tottakai mua olisi varmasti jännittänyt ja kaikki mitä siitä on kerrottu, tullut mieleen.
Joten sinänsä ymmärrän se vouhotuksen mitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Napanuora voi olla kaulan ympärillä juuri siten, että vauva kuristuu kääntämisessä. Minun vauvoillani ei kokeilla.
Ei sattunut mutta toki oli epämukavaa.
Vauva tajusi sitten itse kääntyä rv39 ja yritin alatiesynnytystä, mutta pää oli väärässä kulmassa eikä vauva mahtunut syntymään.
Tämän kokemuksen perusteella en ikinä yrittäisi perätilasynnytystä. Eikä ollut edes esikoisen synnytys!
Kyllä, jotkut perätilasynnytykset onnistuvat. Aika monet taas ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Napanuora voi olla kaulan ympärillä juuri siten, että vauva kuristuu kääntämisessä. Minun vauvoillani ei kokeilla.
Se ultrataan ensin ennekuin aletaan kääntelemään, että onko vauva sellaisessa asennossa, että kääntämistä voi yrittää ja katsotaan myös napanuoran sijainti.
Senpä takia mulla ei käännöstä voitu yrittää, kun vauva oli hassussa asennossa ja napanuora näytti olevan kaulan ympäri (vaikka ei sitten ollutkaan).
Mutta joo, riskejähän tuohonkin tietysti liittyy. Ihan kuin mihin tahansa muuhun, vaikka ihan raivotarjontaisen lapsen normaaliin alatiesynnytykseen.
Ei sattunut mutta toki oli epämukavaa.
Vauva tajusi sitten itse kääntyä rv39 ja yritin alatiesynnytystä, mutta pää oli väärässä kulmassa eikä vauva mahtunut syntymään.
Tämän kokemuksen perusteella en ikinä yrittäisi perätilasynnytystä. Eikä ollut edes esikoisen synnytys!
Kyllä, jotkut perätilasynnytykset onnistuvat. Aika monet taas ei.
ultrattiin vauvan asento synnyttämään mennessä, että onko asento alatiesynnytykselle sopiva vai mennäänkö sektioon. Ja kun asento oli passeli, niin alateitse sitten synnytin, kuten jo aiemmin tässä kerroinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei ne yritykset mitenkään kauheita olleet, ei edes epämiellyttäviä. Toista yritettiin kääntää viikolla 36, toista viikolla 38. Sektiot oli paljon kauheampia kuin kääntöyritykset. Mulle ei annettu lupaa edes yrittää synnyttää perätilavauvoja.
Jos äitipolilla ei voida luotettavasti todeta, että napanuora ei ole kaulan ympäri tai sikiö ei ole muutenkaan kiertynyt napanuoraan, niin en anna ulkoisesti kääntää. Anoppi on menettänyt yhden lapsen kun kääntöyrityksen jälkeen kuristui napanuoraansa. Eihän sitä tiedä johtuiko käännöstä, mutta kyllä se takaraivossa kummittelee. Eli jos on riski siitä, että lapsi tai napanuora voi johtua ahdinkoon ja verenkierto estyä, meille ei kääntöyritystä tehdä. Meilläpäin ei ainakaan ole pakko äidin kääntöyritykseen suostua, vaan sektioon "pääsee" ilman ulkoista kääntöäkin. Mieluummin suunniteltu perätilasektio kuin hätäsektion vaara kääntöyrityksen yhteydessä.
Ulkokäännökseen liittyvä sikiön kuoleman riski on sitten noin promillen luokkaa, 1:1000-5000, eli ei se nyt niin hirvittävän vaarallista ole, vaikka voikin tuntua epäluonnolliselta käntää vauva käsin. Mutta on se sektiokin epäluonnollinen tapahtuma, joskin usein välttämätön. Siinä riskit sitten enemmän äidillä.
T. molemmat kokenut.
Olen asiasta täällä jo muutaman kerran "vouhottanut". Eli lyhyesti, mun perätilapoikaa koitettiin ulkoisesti kääntää kahdesti. Meni poikittain ja humpsahti takaisin. Vedet meni sitten kotona ja sairaalassa kannustettiin vielä alatiesynnyttämään. Olen sh ja aika kartalla epäonnistuneista perätilasynnytyksistä, ja siis valitsin sektion. Poika syntyi sektiolla ja silloin huomattiin, että napanuora lähti kalvoista. Eli siis jos olisi väkisin käännetty vauva, ja napanuora olisi helposti irronnut, niin vauva olisi joko a) synytynyt vaikeasti vammaisena hapenpuutteen takia tai b) jopa menehtynyt. Edessähän olisi ollut hätäsektio rv:lla 36 ja silloinhan on kiire, minuuteista on kiinni ennuste.
Sama juttu, jos olisin synnyttänyt alateitse ja napanuora olisi irronnut jun vauvan hanuru pihalla ja pää vielä sisällä.
Btw, onnistuneen sektion ja loppu hyvin kaikki hyvin-jälkeen sain seuraavana yönä huonekaveriksi nuoren ensisynnyttäjän, jonka perätilaraskaus oli huomattu vasta synnytyssalissa kun "päätä" oli ponnistettu näkyviin. Synnytys oli hankala, 3.asteen repeämät ja sillä lailla.
Ehkä siksi vouhotus :)
samaa mieltä. turhaa hössäystä.
Toista lasta yritettiin myös, valitettavasti vaan ei onnistunut. Ja jatkossakin antaisin käännellä.