Kysy, LTO vastailee.

kutsumustyötä?

Meillä on kaksi lasta, toinen kolmen ja toinen vuoden. Aion olla vielä kaksi vuotta kotona molempien kanssa. Meillä on kavereita, puistoillaan, kerhoillaan ja kyläillään reilusti. Tykkään olla kotiäitinä ja hoidan hommani mielestäni myös hyvin. Isomman kohdalla mietin jo joitakin kasvatuksellisia kokonaisuuksia, esim. nyt on tutustuttu kevääseen niin lorujen, leikkien, askartelujen kuin luonnon havainnoinkin kautta. Pienempi kulkee mukana.

että kotihoito "arjen virikkeineen" on erittäin hyvä ratkaisu. Kerrot, että käytte kerhoissa, puistoissa ym paikoissa, joissa lapsi saa olla ikäistensä kanssa tekemisissä. HyvKasvatukselliset kokonaisuudet joista kirjoitit lapsi saa myös kotioloissa. Ajattele mikä ihannetilanne, että voisit pitää lapset noinkin kauan kotona. Lapsuus kun kumminkin on niin lyhyt aika. Itse kumminkin äitinä teet niin kuin parhaaksi näet (niin en siis luule, että palsta lto näitä asioita päättäis sun puolesta, heh).

kutsumustyötä?

se jotenkin sananan kalskahtaa mun korvaan; tulee mieleen joku hengellinen johdatus ;)

Mutta vakavasti puhuen en osaa kuvitella tekeväni mitään muuta työtä. Nautin työstäni valtavasti arjen iloineen ja suruineen päivineen. Ei tätä työtä vois tehdä, jos lapsista ei välittäisi paljon.

Kiitos tästä. Minulle aika usein vihjaillaan tai jopa sanotaan suoraan, että esikoinen tarvitsisi päivähoitoa. Minun siis annetaan useinkin ymmärtää, että hän jää jostakin paitsi näin, että hänen asiansa ovat huonosti kun ei pääse sinne päiväkotiin.



Lapsi on hiukan arka, hitaastilämpiävää sortiia, joka ahdistuu ja väsyy nopeasti isoissa ihmisjoukoissa. Saan usein kuulla, että sen olisi päikyssä parempi, reipastuisi. Kuitenkin näen ihan koko ajan kuinka lapsi ylittää itseään ja etenee omaan tahtiinsa näissä jutuissa. Tänäänkin uskalsi sanoa vieraalle jonossa etuilleelle lapselle, että "se oli kyllä miun vuoro" Tympii vain kuulla miten siellä päiväkodin ryhmässä sitä oppii pitämään puolensa jo viikossa...



Mutta juu, minusta tämä tuntuu oikein hyvältä. Jonkun ihan oman kerhon tai harrastuksen etsin lapselle syksyllä, pääsee lapsiryhmään sitten hetkeksi ilman äitiäkin.

Mietin, miten ottaisin puheeksi lapseni ryhmän LTO:n kanssa (vai ottaisinko mitenkään) sen, että mielestäni yhden lapsen ja yhden ryhmän lastenhoitajan välinen vuorovaikutus on jotenkin erikoista.



Tämä lapsi itkee toisinaan eteisessä, kun vien omaani hoitoon. Sattumalta olen löytänyt hänet aina sieltä sellaisena aamuna, kun tämä kyseinen hoitaja on jakamassa aamupalaa. Kun huomautan siitä, että eteisessä itkee joku, hoitaja tulee ärtyneenä hakemaan lasta ja on tälle mielestäni kohtuuttoman äkeä. Mitään todellista kontaktia hän ei pyri lapseen hakemaan, eikä aina edes kosketa nätisti vaan vetää perässään lasta takaisin ryhmän tiloihin. Lapsi on 5-vuotias.



Oma lapseni voi hoidossa ihan hyvin, eikä minulla ole tarvetta puuttua hänen ja hoitohenkilökunnan väliseen vuorovaikutukseen mitenkään.

Kiitos tästä. Minulle aika usein vihjaillaan tai jopa sanotaan suoraan, että esikoinen tarvitsisi päivähoitoa. Minun siis annetaan useinkin ymmärtää, että hän jää jostakin paitsi näin, että hänen asiansa ovat huonosti kun ei pääse sinne päiväkotiin.

Lapsi on hiukan arka, hitaastilämpiävää sortiia, joka ahdistuu ja väsyy nopeasti isoissa ihmisjoukoissa. Saan usein kuulla, että sen olisi päikyssä parempi, reipastuisi.oman kerhon tai harrastuksen etsin lapselle syksyllä, pääsee lapsiryhmään sitten hetkeksi ilman äitiäkin.

Mielestäni koti on paras vaihtoehto lapselle - ainakin sen kuuluisi olla. Huolissani olen, jos lapsen on parempi päikys kuin kotona, mutta ikävä kyllä tällaisiakin tapauksia mahtuu liikaa maailmaan :/

Etenkin aremmalla lapselle sopii mielestäni paljon paremmin kerho kuin pk virikehoitona, sillä kerhoryhmä on aina kiinteä ja tapaa yhtä usein. 2x vkossa pk:ssa käyvä lapsi (etenkin hiljaisempi kaveri) tulee vähän kuin kesken. Lapset, jotka ovat vanhempien työn takia joka päivä (tai ainakin yli 15pvää/kk) hoidossa ryhmäytyvät luonnollisesti nopeammin. Kerhossa kaikki lapset tapaavat toisiaan yhtä paljon (kerhon puitteissa siis).

Älä piittaa mitä muut sanovat, mielestäni sulla on maalaisjärki kohdillaan :)

Tämä lapsi itkee toisinaan eteisessä, kun vien omaani hoitoon. Sattumalta olen löytänyt hänet aina sieltä sellaisena aamuna, kun tämä kyseinen hoitaja on jakamassa aamupalaa. Kun huomautan siitä, että eteisessä itkee joku, hoitaja tulee ärtyneenä hakemaan lasta ja on tälle mielestäni kohtuuttoman äkeä. Mitään todellista kontaktia hän ei pyri lapseen hakemaan, eikä aina edes kosketa nätisti vaan vetää perässään lasta takaisin ryhmän tiloihin. Lapsi on 5-vuotias.

Oma lapseni voi hoidossa ihan hyvin, eikä minulla ole tarvetta puuttua hänen ja hoitohenkilökunnan väliseen vuorovaikutukseen mitenkään.

Voithan jutella lto:n kanssa tilanteesta, jos koet sen aiheelliseksi. Selvästi juttu vaivaa sua. Aina ei ulkopuolinen tiedä mitkä kaikki tekijät vaikuttaa tilanteessa. Joskus ulkopuolisen silmään meno saattaa näyttää rajulta, mutta kokonaisuutta (onko lapsi ollut tottelematon lukuisista kielloista huolimatta tms) et voi tietää. Tietenkään tahallaan itkettäminen, raahaaminen, välinpitämättömyys yms ei ole kasvattajalta oikein.