Elämänasenteen muuttaminen (masennus)
Olen piiiitkäään varmasti 20v ajatellut että jos olen aina pikkasen pohjalla niin koskaan ei tule kovaa pudotusta, tiedättekö? Eli en koskaan uskalla olla todella onnellinen koska kohta kuitenkin tapahtuu jotain kamalaa ja elämä menee taas kohti h*lvettiä.
En viitsi selittää mitä kaikkea on tapahtunut, mutta sellaista yleistä rämpimistä epäonnesta epäonnistumisiin tämä elämä on ollut.
Nyt olen kuitenkin käynyt terapiassa jonkin aikaa ja miettinyt että pitäisikö mun sittenkin olla onnellinen? Haluaisin niin saada ystävieni ja perheeni suille hymyn ja tehdä heidät onnelliseksi. Onnistuuko tuo jos en itse ole onnellinen?
Onko joku muuttanut elämänasennettaan tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (3)
onnellisuudesta on niin vaikea.
En oikein edes tiedä mitä onnellisus on...
Nyt olen kuitenkin avannut oven tuolle mahdollisuudelle juuri sen vuoksi, että haluaisin lapseni ja läheisteni nauttivan elämästä. Jos jatkan tätä rataa lapseni ajattelee itsemurhaa ennen kuin täyttää 12v.
Olen itsekin käyttänyt välillä noita ajatuksia positiivisista puolistani ja toistanut niitä niin usein että ne pysyvät mielessä... mutta sitten tilanne taas muuttui ja tilalle tuli "elämä on aina samaa p*skaa ja ei tästä koskaan selviä helpolla"...
ap joka kuulisi vielä muitakin mielipiteitä
Olen itsekin käyttänyt välillä noita ajatuksia positiivisista puolistani ja toistanut niitä niin usein että ne pysyvät mielessä... mutta sitten tilanne taas muuttui ja tilalle tuli "elämä on aina samaa p*skaa ja ei tästä koskaan selviä helpolla"...
ap joka kuulisi vielä muitakin mielipiteitä
Elämä on aina välillä paskaa eikä yhtään helppoa, mutta onneksi välillä on parempiakin aikoja eikä huonot ajat nollaa niitä hyviä aikoja tyhjiin?
Sellaistaha se aina kaikilla on että välillä on hyvinkin vaikeaa ja vastoinkäymisiä tulee, mutta toisin kuin masentunut, useimmat muut vaan ajattelee että ahaa, nyt on tämmöistä, tämä täytyy vaan kestää läpi luottaen että tuuli kääntyy taas ja tulee paremmatkin ajat.
kun tiedostat itselläsi mahdollisesti onnea estäviä elämänasenteita kuten tuo että ei uskaltaisi oikein olla onnellinen koska se ei kumminkaan kestä ja pudotus korkeammalta on vielä kovempi. Kyllä näitä tämmöisiä voi aktiivisesti muuttaa kun niitä tiedostaa.
Tätä voi tehdä sekä älyllisen kyseenalaistamisen että suoremman "uudelleenohjelmoimisen" kautta. Itse käytän molempien yhdistelmää. Eli jos huomaan itsessäni kielteisyyttä tuottavan ajatusmallin, kyseenalaistan sen että onko se oikeasti totta ja johtaako se oikeasti kannaltani hyödylliseen lopputulokseen. Jos näyttää ettei ajatusmalli ole järin realistinen ja/tai järin hyödyllinen niin aktiivisesti pyrin luomaan myönteisemmän tilalle ja muistuttamaan itseäni siitä useita kertoja päivässä.
Esim. joskus uskoin että olen täysin lahjaton luuseri, jonka korkein mahdollinen saavutus työelämässä on selvitä sen verran hyvin että jos nyt en sentään potkuja saisi. Kyseenalaistin tämän uskomuksen ja aloin päinvastoin uskoa että minulla on mahdollisuuksia enempään ja opin joka päivä vähän paremmaksi. Niin minä sitten opin, kunhan vaan poistin väärän uskomuksen että olen olemuksellisesti jotenkin niin viallinen (tyhmä, laiska, luuseri) etten edes voi oppia.