Oletko sinä löytänyt ruumista?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja silloin tällöin näitä kotikuolemia tapahtuu.

Enoni kuoli verensyöksyyn.

Oli alkoholisti joten varmaan maksaan sekin liittyi?

Verta oli kotonaan ollut paljon. Verihän sotkee pienenänkin määränä mutta on tuo verensyöksy käytetty nimitys kun sitä lähtee paljon liikkeelle. Ei sitä tilannetta tartte todistaa että ymmärtää niin käyneen.



Mummoni meni paikalle ja siellä joku tahtoi siivota enimmät veret pois ensin.

hoitoallalla pahin taisi olla, kun miehen eno kuoli juuri minun yövuoroni aikana. No tulihan tuo laitettua tietenkin.

En ole löytänyt, mutta olin paikalla kun ihminen sai sydänkohtauksen ja kuoli. Ei mikään kiva näky.

joo kyllä olet oikeassa et kalman hajun muistaa varmaan eräs ystäväni kuoli vuonna 2004 ja kun kävin oven takana oli kuollut sisälle ollut 3viikkoa kuolleena.niin voitte vaan arvata et sen hajun muistaa ikänsä.ainenki minä.

Kaverini kerran ja ensimmäisen lapseni. Eka oli aika sumuisa ja jännäkin kokemus, toinen puhdasta pakokauhua.

Löysin oman isäni kotisohvaltaan saunatakki päällä ja viltti polvillaan kuolleena. Hänen piti tulla meille kylään, muttei alkanut kuulua ja joku etiäinen laittoi ajamaan 2 tunnin matkan isäni asunnolle katsomaan. Sieltä sitten löytyi.

Toki itkin. Pitkään heräsin yöllä siihen mielikuvaan, kun näin hänet siinä sohvalla sinisenharmaana. Sydän oli pysähtynyt ihan yllättäen 54-vuotiaana.

Olen korjannut ihmisen palasia rautatien varrelta. Kerran pilkottu ruumis wcssä yksityisasunnossa, osa ruumiista syötynä. Tästä mediassa ei ollut mitään. Muutakin "kamalaa" olen nähnyt työssä. Olen rikosteknikko.

Hoitoalalla työharjoittelussa mummeli oli kuollut sänkyynsä. Tajusin samantien että on kuollut, hoitajat ihmetteli että onpa "Sirpa" nyt pahannäköinen, taitaa olla kohta menoa. ja mie yritin viestittää, että mennyt on jo.

Isäni löysin huoltomiehen avustuksella, kun tyyppi ei vastannut puhelimeen eikä aukaissut ovea. Näin että posti oli kasana lattialla, ja tiesin ettei matkoille ole mennyt. Sairaskohtaus, sohvallaan makasi.

Olen ollut mukana kun kaveriporukassa löydettiin hukkunut ihminen. Yksi juoksi soittamaan poliisille (ei ollut kännyköitä vielä tuolloin). Seisottiin paikalla kunnes poliisi tuli, ja tuijotettiin vaan kun poliisi veti ruumiin järvestä. Henkilö näytti syrjäytyneeltä mieheltä. Kellui  mahallaan, mutta silmälasit oli silti yhä päässä.
Lähdettiin paikalta kun poliisi alkoi hätistellä pois.
Toimin aika mekaanisesti, enkä itkenyt, tai miettinyt asiaa paljoa jälkeenpäin jos oikein muistan.

Lemmikkien kuolema on ollut kovin isku. :( Niitä on pyöritellyt mielessään ja järkyttänyt syvästi kun on joutunut katsomaan kun omalle rakkaalle lemmikille annetaan se viimeinen piikki ja elo katoaa silmistä. Siitä en tunnu toipuvan koskaan.

Olen myös ollut useammissa sukulaisteni hautajaisissa joissa arkku auki ja vainajaa kosketetaan ja suukotetaan. Ei ole järkyttänyt, vaikka kylmä iho hieman pelottavalta tuntuukin.

olin lähdössä töihin ja kun astuin ulko-ovesta niin rapun edessä makasi mies ja luulin että se oli vaan sammunut siihen, mutta kuolluthan se oli. Oli hypännyt katolta just hetkeä aikaisemmin.



Poliisit saapu just paikalle ja naapurin joku mummo itki siinä vieressä. En osannut reagoida oikein mitenkään ihan heti. Kävelin autolle ja menin töihin ja vasta sitten rupesin miettimään asiaa. Kyllähän sen näyn aina muistaa.

mutta olimme lähdössä kesäleiriltä kotio ja sydäriin kuolleen miehen ruumis makasi automme edessä parkkipaikalla. Ei ollu mitenkään peitelty ja jonkin aikaa meni, että joku siirsi ruumiin pois automme edestä.



Toinen ruumis makasi puistossa poliisinauhojen ympäröimänä ja pää oli peitetty valkoisella liinalla. Otsan kohdalla oli verinen läikkä, lienee ammuttu.

mutta asunto, jossa on ollut "raato" kesähelteellä reilun viikon, ei ole kaikkein miellyttävin työympäristö, vaikka ko. työ ei kestänytkään muutamaa minuuttia enempää. Kalman hajun muistaa ikuisesti, eikä sitä tiedä, jos ei ole kokenut.

Olen pukenut ruumiita. En itkenyt.

Ennenvanhaan synnyttiin ja kuoltiin kotona, kuolema oli luonnollinen asia. Esim. mummoni sanoo että näki isänsä kuoleman eikä sen jälkeen ole osannut kuolemaa pelätä, tapahtuma oli niin hyvä ja luonnollinen.



Nykyään vanheneminenkin on jo tabu ja kuolema tulee piilossa sairaaloissa tai vanhainkodeissa. Ja ihmiset järkyttyy suunniltaan jos vahingossa näkee ruumiin.

Muutama vuosi sitten. Huolestuin, kun hän ei vastannut puheluihini. Menin soittamaan ovikelloa, ei avannut ovea. Samassa tätini naapurit tulivat ja kysyin, ovatko he nähneet tätiäni. He sanoivat, etteivät olleet nähneet häntä viikkoon, ja kysyivät vielä lapsiltaankin, joiden kanssa tätini usein jutteli. Lapsetkaan eivät olleet nähneet. Ystävällinen naapuri soitti saman tien talonmiehelle, joka tuli avaamaan oven. Tätini makasi rauhallisesti vuoteellaan makuuhuoneessa. Olin läheinen tätini kanssa, itku siinä tuli. Tätini ei ollut vielä 60 vuotta täyttänyt. Hän oli kuollut sydänkohtaukseen.

..sen jälkeen kun siskoni ensim löysi ja huusi kohtuullisen lujaa. Olin 5v joten muistot ei ihan tarkkoja. Mutta siinä hän oli, retkotti jotenkin puolittain sängyssä. Siinä hetkessä en ymmärtänyt asiaa, myöhemmin sit kyllä.

7-vuotiaana löysin hankeen jäätyneen juopon, jolta linnut oli nokkineet silmät.



Aikuisena löysin verensyöksyyn kuolleen puolitutun miehen.



Nyt hoitajana ruumiita kohtaa aina silloin tällöin.



En ole koskaan pahemmin järkyttynyt, edes lapsena en muista tunteneeni muuta kuin ihmetystä - toki nuo kaksi ensimmäistä ruumista ovat syöpyneet muistiini iäksi. Verensyöksyruumiin jälkeen meni vähän aikaan ennen kuin teki mieli syödä ketsuppia.

7-vuotiaana löysin hankeen jäätyneen juopon, jolta linnut oli nokkineet silmät.

Aikuisena löysin verensyöksyyn kuolleen puolitutun miehen.

Nyt hoitajana ruumiita kohtaa aina silloin tällöin.

En ole koskaan pahemmin järkyttynyt, edes lapsena en muista tunteneeni muuta kuin ihmetystä - toki nuo kaksi ensimmäistä ruumista ovat syöpyneet muistiini iäksi. Verensyöksyruumiin jälkeen meni vähän aikaan ennen kuin teki mieli syödä ketsuppia.

Kuulostaa vanhanaikaiselta nimitykselt