Kertokaa helluntaiseurakuntalaisista?
Eräs nettituttu "paljastui" kyseiseen seurakuntaan kuuluvaksi ja suositteli minuakin käymään. Kannattaako ja uskaltaako, millaista porukkaa? Varsinkin jos Kuopion seurakunnasta tietäisitte, olis kiva :)
Kommentit (63)
Kuuluin siihen lapsuuteni ja osan nuoruudesta. Uskonnollisuus painottuu vähän turhan paljon maailmanloppuun liittyvien merkkien etsiskelyyn ja maailmanlopulla pelotteluun. Toinen asia jonka vuoksi halusin pois hellareista, oli "kielilläpuhumispakko", siis siltä se tuntui. Teini-iässä oli hirveät paineet siitä kun ei ollut vielä saanut armolahjaa ja kaveriporukassa puhuttiin niiden olevan parempia uskovia, jotka oli jo puhuneet kielillä. Osa tutuistani keksi ja jäljitteli itselleen sanavarastoa että ei olisi joutunut silmätikuksi. Aika monista asioista puuttui maalaisjärki, elämää piti tarkkailla siitä näkökulmasta että ei joudu kadotukseen. Pelkäsin koko ajan tekeväni syntiä ja joutuvani perkeleen houkuttelemaksi. En uskaltanut lukea horoskooppeja, koska ne olivat seurakunnan mielestä salatieteitä. Myös joogan uskottiin olevan salatiedettä. Sellainen omituinen todellisuuspakoinen tunnelma oli läsnä koko sen ajan kun kuuluin hellareihin.
Nyt kun olen luterilainen, niin koen että olen paljon enemmän jalat kiinni maassa, arjessa ja todellisuudessa. Hellareissa oli välillä satumaailman tunnelma. Siellä mm. kävi parikin kertaa niin että psykoosissa olevaa seurakuntalaista ei tunnistettu sairastuneeksi, vaan hänen uskottiin saaneen armolahjan ja päästettiin julistamaan. Vastaavaa ei voisi käydä luterilaisessa kirkossa.
Älä hyvä tavaton mene. Lue vaikks nettisivustoa huitsinnevada, koka on ex-hellareiden pitämä.
Kappas, Huitsinnevada onki suljettu uhkailujen vuoksi. I rest my case.
Jos vaikka menetkin, niin lue nyt ainakin nämä ja pohdi ensin rauhassa:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/lansimaiset/181-helluntailaisuus
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/omat-kokemukset-uskonyhteisossa/177-fundamentalistiperheen-lapsi
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/omat-kokemukset-uskonyhteisossa/146-syntynyt-helluntailaiseksi
Olen amerikan helluntalainen. En valitsisi muuta. Mikset mene ja paata itse. Ehka pidat :)
Kakkosella samoja kokemuksia kuin itselläni. Hurmokselliseen tunnelmaan lähti helposti mukaan. Lopun aikojen enteiden etsiminen ja löytäminen oli minunkin kokemukseni mukaan eräs keskeisimmistä asioista helluntaiseurakunnassa. Välillä tuntui siltä että jokainen seurakuntalainen tuntui haluavan kokea maailmanlopun ennen kuolemaansa. Niin outoa!
Mulla on liiankin läheisiä kokemuksia hellareista. En menisi mihinkään tapahtumaan, tulisin varmaan hulluksi. Mua ahdistaa, kun kaikki mitä sanotaan pyörii sen uskon ympärillä.
Tavallisia normi uskiksia, ihmisiä löytyy laidasta laitaan. Käy avoimin mielin tutustumassa.
Älä hyvä ihminen mene. Itse olen tehnyt nyt 10v. töitä päästäkseni mahdollisimman kauas ex-miehestäni joka on hellari.
Joka kerta kun lapset käy isällään, heidän puolestaan yritetään rukoilla ja muistetaan mainita miten minä sitten joudun helvettiin ja ihmetellään lapsilleni mielenterveyteni laitaa yms. Uhkailuja tulee s-postiin ja puhelimeen.
Näissä piireissä näyttää olevan ihan ok että nainen on miehen omaisuutta ja niille saa tehdä mitä vaan, siis ihan mitä vaan, vaikka piekseä hengiltä jos sattuu huvittamaan.
Älä hyvä ihminen pilaa elämääsi, itse olin nuorena tyhmä, niin tyhmä!!! :(
Itse olen ihan tavallinen tyyppi, en mikään maailmanlopunodottaja tai painostava uskovainen. Kuulun helluntaiseurakuntaan, koska sen oppi vastaa parhaiten käsityksiäni Raamatusta ja siellä on paljon toimintaa. Joku muukin seurakunta saattaisi sopia minulle.
Kaikissa seurakunnissa on kuitenkin ihmisiä, epätäydellisyyttä siis. Vaikka oma perhetilanteeni on ollut vuosia hyvin vaikea eikä kaikki seurakuntalaiset ole ymmärtäväisiä, pidän parempana jäämistä kuin lähtemistä ovet paukkuen. Ehkä voin muuttaa jotakin..? Helluntailaisuudessa on paljon hyvää. Pidän erityisesti siitä, ettei lapsia kasteta valmiiksi tiettyyn uskoon, vaan jokainen saa itse päättää kuulumisestaan seurakuntaan.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 08:10"]
Kaikissa seurakunnissa on kuitenkin ihmisiä, epätäydellisyyttä siis. Vaikka oma perhetilanteeni on ollut vuosia hyvin vaikea eikä kaikki seurakuntalaiset ole ymmärtäväisiä, pidän parempana jäämistä kuin lähtemistä ovet paukkuen. Ehkä voin muuttaa jotakin..? Helluntailaisuudessa on paljon hyvää. Pidän erityisesti siitä, ettei lapsia kasteta valmiiksi tiettyyn uskoon, vaan jokainen saa itse päättää kuulumisestaan seurakuntaan.
[/quote]
No minun läheiseni erotettiin hellareista, kun hän vuosien yrittämisen jälkeen (monenlaiset pariterapiat jne) otti avioeron.
Tuntemani hellarit vaikuttavat jotenkin ulkokultaisilta. Meikkaaminen ei ole hirveän soveliasta, ainakaan vahva meikki, mutta muuten ulkonäkö ja varallisuus tuntuvat jotenkin kovin tärkeiltä. Monien hellarisukuun syntyneiden kohdalla olen miettinyt, ovatko he oikeasti itse uskoaan koskaan ajatelleet, vai menevätkö vain siitä mistä aita on matalin? Nuoret avioituvat hirveän nuorina, kun esiaviollista seksiä tai avoliittoa ei hyvällä katsota.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 18:09"]
Puhutteko te nyt omasta päästänne näitä juttuja tai sekoitatteko johonkin muuhun yhteisöön?
En ole hellari itse, mutta tunnen useita hellareita (sukua ja ystäviä). Olen käynyt sukulaisten kautta hellarien kokouksissa ja telttatapahtumissa.
[/quote]
No en kuule puhu. Mun koko suku toiselta puolelta on hellareita ja omat kokemukseni heistä on lähinnä ahdistavia.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 16:03"]
14:lle minulla on samanlaiset kokemuset tuosta hellarien varallisuudesta. Heillä on iso tarve esitellä sitä (merkkivaatteet, hienot autot jne.) ja nimenomaan esitellä eli noista puhutaan paljon ja halutaan että nuo huomataan vert. "tavalliset" ihmiset.
Lisäksi muutaman tutun hellarin raamatun tuntemus on todella nololla tasolla. Puhun nyt sellaisista jutuista, jotka normaalisti alakoululainenkin oppii uskonnontunneilla, en mistään syvällisemmästä tiedosta.
[/quote]
tämä heikko Raamatun osaaminen on käsittääkseni yhteistä helluntailaisilla ja lestadiolaisilla: tavallinen riviseurakuntalainen luottaa, että "ne muut" ja saarnamiehet osaavat riittävästi, ja toisaalta, koska oppi on välillä mitä sattuu, on saarnamiehenkin intressi että seurakuntalainen ei osaa raamattua...
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 23:17"]
19-vuotiaana hengellisyys alkoi kiinnostaa. En muista, mistä tuli idea mennä helluntaiseurakunnan kokoukseen. Tykkäsin kokouksesta ja musiikista. Toiset nuoret oli se, mistä en tykännyt. He olivat sisäpiiriläisiä, eivät ottaneet kontaktia uuteen. Tytöt katsoivat nyrpeinä nenänvartta pitkin. Pojat olivat "cooleja" salibandyn harrastajia. Kokous oli näille nuorille sama, kuin yökerho normaaleille. Pynttäytyneenä vaanittiin vastakkaista sukupuolta. Kaipasin tutustua johonkin vaatimattomaan nörttityyppiin, ei ollut sellaisia. Samanaikaisesti kohkattiin maailmanlopusta ja kuultiin saatanan koputtelevan ikkunoihin. Minusta saatiin näkyjä ja profetioita. Kuulemma tehtäväni oli mennä Pohjois-Koreaan levittämään evankeliumia. Puolestarukoiluun oli erityisen innokkaita vanhat äijät, siinä kun otetaan rukoiltava tavallaan kainaloon. Koin monta ällöä hetkeä jonkun hikiäijän otteessa.
kyllästyin aika nopeasti. Nykyään en kuulu mihinkään kirkkoon.
[/quote]
hikiäijän kainaloon :)
En ole kovin läheinen kyseisen lahkon kanssa, muistan vain lukioajoilta yhden tytön, jonka kanssa väittelin mm. abortista. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että jos nainen tulisi raskaaksi raiskauksesta, abortti ei tulisi edes silloin kuuloonkaan.. sairasta..
Minulta helluntailainen naapuri lainasi pari vuotta sitten työkaluja n.500 euron edestä. En ole miestä tuon jälkeen nähnyt, sen kuulin. että on muuttanut pois paikkakunnalta ja vaihtanut puhelinnumeronsa salaiseksi.
Ei kannata av lta tulla kysymään moista. Tällä on sen verran pakanaa porukkaa etteivät erota aku ankkaa Raamatusta. Kertoon myös, että äo on jotain 60 luokkaa:) Jos moititte kirjoitusvirheistä niin en jaksa niinhin perehtyä, kun kännystä kirjoitan.
Hihhuleita kaikki tyynni. Mölistään, todistetaan ja heilutetaan lippuja. Turhaa meuhkaamista. Normaali ev.lut. srk. On paljon parempi. Miksi mennä varta vasten hihhuloimaan.
Kaikenlaista porukkaa löytyy. Tunnen henkilökohtaisesti pari. En suosittele menemään mihinkään hurmoshenkisiin uskonnollisiin yhteisöihin, mutta jos on pakko, kokeile jotain isoa seurakuntaa, niihin harvemmin jää nalkkiin.