Afrikan kurjuudesta

ja polttaa sen puun.

paimentaa karjaa tai ovat töissä jossain muualla, kalastavat, sukeltavat suolaa järvestä ym. tuovat rahan kotiin...

Ehkäisy auttaisi kovasti Afrikassakin. Mutta kun ei!

Ehkäisy auttaisi kovasti Afrikassakin. Mutta kun ei!

Kun Vatikaanin kätyrit kertoo niille että kondonimit eivät estä vaan päin vastoin levittävät hiviä.

jossa joku brittinainen muutti asumaan jonkun afrikkalaisen heimon keskelle joksikin aikaa. Siellä naiset tekivät kaiken niiden savimajojen rakentamisesta lähtien. Sillä aikaa heimon miehet istuivat teltoissaan juttelemassa keskenään ja naureskelivat hyville jutuille. Miehillä on oikeus myös moniavioisuuteen, naivat sellaisia 13-vuotiaita tyttöjä.

Ehkäisy auttaisi kovasti Afrikassakin. Mutta kun ei!

1) ihmisten vanhuus ei olisi siitä kiinni, onko lapsia elättämään työhön kykenemätöntä vanhusta/sairasta. Mitään sosiaaliturvaahan ei useissa kehityismaissa ole, joten lapset ovat se sairauden/vanhuuden turva

2) jos olisi edes jonkinlainen toivo siitä, että kun hankkii vain 1-2 lasta, ne myös kasvavat aikuisiksi asti, eivätkä kuole muutaman vuoden iässä aliravitsemuksen, likaisen juomaveden ym. aiheuttamiin tauteihin. Kehitysmaissa iso osa lapsista kuolee ennen viidettä ikävuottaan, siksikin niiden syntymistä ei kamalasti uskalleta rajoittaa (muistaen tuo edeltävä kohta nro 1).

3) jos ehkäisyä olisi saatavilla ja halvalla

4) jos alueen valtauskonnot eivät suhtautuisi niin kielteisesti ehkäisyyn (islaminusko ei kiellä ehkäisyä, mutta katolinen kirkko sen sijaan kyllä!)

5) jos perinne ei kannustaisi hankkimaan mahdollisimman paljon lapsia.

On hemmetin naiivia kuvitella, että ehkäisy yksinään, ikään kuin ulkoa tuotuna asiana ratkaisisi köyhyyden. Se on monimutkainen vyyhti, jossa elintaso, terveydenhoito, naisen asema, koulutus kulkevat käsi kädessä.

asian niin, että jos autan afrikkalaista äitiä pysymään terveenä (siis rokotuksia, elintarvikeapua jne), se tarkoittaa että ko nainen saa vauvoja, tyttöjäkin, jotka taas kohta synnyttävät lisää tyttöjä jne...

ja se nälkäkierre ei lopu koskaan. Ei niin, etteikö myös poikia synny, mutta yleensä ne juuri saavat sen "leivän" äidin ja siskojen suusta.



Eli mielummin tukisin sterilointeja ja vasektomioita

paimentaa karjaa tai ovat töissä jossain muualla, kalastavat, sukeltavat suolaa järvestä ym. tuovat rahan kotiin...

Ei Afrikassa ole järviä joka kylässä läheskään. Hyvä jos kaivo on. Sieltäkö ne sukeltaa?

Kyllä ihan vanha tosiasia on että naiset tekee tuon maan työ ja miehet taantuvat taantumistaan.

soopaa, Afrikka on iso maa ja todellakin siellä on suolajärviä, karjataloutta ym. luonnovarasta viljelyä, esim kahviviljelmiä...tutustu aiheeseen ennenkuin alat naureskelemaan....

uutiskuvissa näkee miten äidit ja lapset näkee nälkää, hakevat kilometrien päästä vettä ja poltoopuita.

Mutta mitä miehet tekee?

Naisten alistaminen ja perheväkivalta ovat Namibian, kuten useiden muidenkin Afrikan maiden arkea. Naisen tehtävä on olla miehen palvelija. Namibiassa mies käyttäytyy kuin kuningas, ainakin kuin heimopäällikkö, hänellä on täydellinen yhteiskunnan tukema vapaus ja itsemääräämisoikeus.



Naisen tulee vaieta, oltava paikalla ja valmiina, kun mies tarvitsee häntä. Jos mies tulee kotiin pikkutunneilla ja hän on nälkäinen, naisen on oltava valmiina tarjoilemaan ruoka häneen eteensä. Ruoan on oltava lämpöisenä, vaikka maaseudulla hella on yleensä ulkona avoin nuotio. Keittiö on mieheltä kielletty alue. Naisen tehtävä on hoitaa koti ja lapset sekä olla valmiina seksiin, silloin kun miestä haluttaa. Jos nainen käy työssä, se ei vähennä hänen velvollisuuksiaan kotona ja vaikka hän käy työssä, hän saa käyttää rahaa vain miehensä luvalla ja ostokset on miehen hyväksyttävä etukäteen. Monet Afrikan maat ovat yhä patriarkaalisia yhteiskuntia, joissa naisen on toteltava kaikessa miestään, jos ei, mies saattaa tehostaa tahtoaan nyrkein.



Tytöt kasvatetaan isän diktatuurin alla, heitä yritetään alistaa pysymään kotosalla avioitumiseensa asti. Tytöillä ei ole lupa liikkua iltaisin ulkosalla. Teiniraskaudet ovat kuitenkin yleisiä, Afrikassa naisen tärkein tehtävä kun on tulla äidiksi ja se on monelle elämän ainut tavoite. Murrosikäiset tytöt sikiävät tiedon ja ehkäisyn puuttuessa ja isän valvovan silmän ulottumattomissa. Raskaana oleva tytär on kirottu, siitä seuraa häpeä, jonka seurauksena tytär lapsineen karkotetaan jonkin kaukana elävän sukulaisen nurkkiin. Koulu jää kesken, elämä murtuu ja elatusmaksu on tuntematon käsite. Ainoastaan arvokeskustelu ja tyttöjä syyllistämätön valistus voivat vähentää teiniraskauksia ja tyttöjen hyväksikäyttöä.





Poikia ja nuoria miehiä kannustetaan kahleettomaan vapauteen ja etuoikeuteen hankkia kokemuksia kylän jengeissä ja cucashopeissa (pubeissa). He kopioivat käyttäytymismallinsa isältään, sukulaisilta, kylänmiehiltä ja kavereiltaan. Testosteronia tirisevät, lain rajoilla siksakkaavat nuorukaiset ovat kulttuurituote, jotka pullistelevat paidansaumat pinkeinä. He ovat machoja, jotka kerskuvat seksikokemuksillaan ja mässäilevät tempuillaan ja kuinka ne tehdään, vaikkei niitä vielä olisikaan. Lapsia siittämällä mies todentaa voimansa ja potenssinsa. Pojilla on täydellinen vapaus, jota ruokkii miesten täydellinen autonomia.



Pikkulapset kasvatetaan pelolla kunnioittamaan vanhempiaan. Lapset ovat hiljaa aikuisten seurassa ja jos eivät ole, heitä läpsitään. Pahoinpitelyä käytetään kasvatuskeinona ja pelko alistaa lapset vanhempiensa tahtoon. Lapset eristetään jo hyvin pieninä nukkumaan omiin savimajoihinsa, se on namibialainen tapa kasvattaa itsenäisiä, riippumattomia aikuisia. Se on ristiriitaista, sillä tyttöjen ja naisten ei sallita kuitenkaan olevan itsenäisiä. Toisin kuin Ambomaalla, pääkaupungin slummissa lapset joutuvat ahtauden vuoksi nukkumaan vanhempiensa kanssa samassa huoneessa. He näkevät seksiä ja parittelua kyljessään ja oppivat seksileikkejä aivan liian nuorina. Siksi he matkivat puuhissaan aikuisten seksiasentoja ja yhdyntäliikkeitä. Lapset kuvittelevat, että seksi on jokapäiväiseen elämään yhtä läheisesti kuuluva kuin puhuminen ja käveleminen.



Avioerot ovat lisääntyneet itsenäistymisen jälkeen. Väkivalta ja laajennettu perhemalli ovat osasyinä eroihin. Monet miehet asuvat työnsä vuoksi toisaalla ja apartheidin aikaan vaimot eivät saaneet muuttaa miestensä mukana. Se on jäänyt perheille tavaksi, joka edesauttaa avioeropäätökseen. Laajennettu perhemalli ei kiinnosta nuoria, he haluavat toisenlaista perhe-elämää. Nuoriso uhmaa autoritäärisistä kasvatusta ja haluaa irrottautua vanhempien ankaran käden alta.



Namibian alkoholiongelma on mittava. Kansa valmistaa kotitekoista hirssijuomaa, joka vastaa meidän sahtia. Kaikki eivät pidä juomaa alkoholina, siksi sitä juodaan työssä ja kotona. Ne, jotka eivät käy töissä, saattavat ryypiskellä työkseen. Cucashopit ovat aina auki, ne ovat miesten kokoontumispaikkoja, joihin naisilla ei ole menemistä. Runsas alkoholinkäyttö johtaa herkästi väkivaltaan, kuten tiedämme.



Kun elin namibialaisten keskuudessa, minua kävi naisia sääliksi, koska he joutuvat alistumaan ja pelkäämään miestään. On suuri ristiriita sen valtavan ystävällisyyden, mitä he jakavat ympäristöönsä, ja sen tuskan välillä, mitä he joutuvat kantamaan piestyssä sielussaan ja kehossaan. Nainen on nainen Afrikassakin, hän kaipaa ja tarvitsee turvaa, hellyyttä ja hyväksyntää. He pitävät hyvää huolta ulkonäöstään ja puhtaudestaan, vaikka olosuhteet ovat hyvin alkeelliset. Nämä naiset jakavat sydämellisyyttä, jota täällä harvoin kokee. Hekin ovat naisia tunteineen, herkkyyksineen ja sielukkuuksineen. Hekin kaipaavat huolehtivaa syliä, joka on kadonnut savimajojen tummista nurkista.



Suomalaista lähetystyötä on Afrikassa tehty yli 140 vuotta ja kehitysaputyötä yli 50 vuotta. Työtä on tehty monien kymmenien suomalaisten ja ulkomaisten organisaatioiden voimin. Lähetystyössä toimivat perheterapeutit pitävät luentoja siitä, miten väkivaltaa voitaisiin ehkäistä. He tapaavat myös yksityisesti väkivallan uhreja ja perheitä. Hyvä, jos sillä saavutetaan pysyviä muutoksia. Perheväkivaltaan syyllistynyt voi muuttua, sitten kun hän ottaa vastuun teoistaan ja myöntää tarvitsevansa apua. Tämä on vaikeaa Suomessakin ja perhetyön tuloksellisuus on varsin heikkoa Afrikassa. Onko hyödyllistä yrittää estää nais- ja perheväkivaltaa kauniilla puheilla, kalliilla seminaareilla ja tuhlata aikaa perheterapiaan, kun naisen asema Afrikassa on edelleen vain miehen alistettu piika? Se on syvälle uumeniin juurtunut hierarkia, jonka voi murtaa vain kulttuurinmuutos. Se on pitkä tie. Kenellä sitten on oikeus, velvollisuus tai voimaa muuttaa toisten kulttuuria?



Eräs ystäväni on keskustellut useissa maissa paikallisten naisten kanssa Afrikan tulevaisuudesta. Yksi kommentti on tullut esille eri puolilla mustaa Afrikkaa. ”Afrikan suurin ongelma on afrikkalainen mies”. http://blogit.iltalehti.fi/eeva-liisa-sjoholm/2012/04/12/kulttuurisokki…

soopaa, Afrikka on iso maa ja todellakin siellä on suolajärviä, karjataloutta ym. luonnovarasta viljelyä, esim kahviviljelmiä...tutustu aiheeseen ennenkuin alat naureskelemaan....

kärsitä janoa ja nälkää niin paljoa?

soopaa, Afrikka on iso maa ja todellakin siellä on suolajärviä, karjataloutta ym. luonnovarasta viljelyä, esim kahviviljelmiä...tutustu aiheeseen ennenkuin alat naureskelemaan....

Juuri tuli telkkarista ohjelma pavunviljelijöistä. Naiset raatoivat pelloilla lapset selässään. Kun mieheltä kysyttiin miksi mies ei tee mitään, vastaus oli jotain että nainen on sopiva tekemään työtä.