Entä jos jään vauvan kanssa yksin?
Miten tämä pelko olisi voitettavissa? Olen 24v. ja asunut avoni kanssa 2v. saman katon alla. Seurusteltu ollaan 7 vuotta, joten mikään hetken ihastus tämä ei ole. Mies on pitkään ollut lapsia vastaan, ja ymmärrän sen. Ollaanhan me molemmat nuoria ja moni asia vielä vaiheessa. Nyt avo on valmistunut (minä vielä koulussa) ja yhtäkkiä herran mieli on muuttunut. Aikaisemmin kun olen lapsiasiat maininnut hän on kääntynyt sisäänpäin, eikä ole halunnut kuullakaan vauvoista. Nyt sitten vauva onkin jees, mies nyökyttelee että mikäs siinä, antaa tulla vaan...
Olen jättänyt pillerit pois, mutta emme varsinaisesti mitään " yritä" . Olen ihmeissäni miehen asenteen muutoksesta, ennen hän oli niin jyrkkä asiasta. (Jopa mietin tuleeko tästä suhteestä ikinä mitään jos mies ei _koskaan_ tahdo lapsia, kuten sanoi..) Pelkään, että jos ja kun tulen raskaaksi, mies jotenkin tokenee ja jättää minut samoin tein.
Onko tämä ihan hullua? Mies on huolehtivainen ja hellä. toisinaan taas täys pentu ja idiootti... Tajuaako se nyt ollenkaan mitä on " luvannut" ..
Onko kellään muulla ollut tällaisia aatoksia? Ja miten kävi?
Kommentit (3)
mutta kannattaisko sun viheltää aikalisä? Tarkoitan, että eikö järkevintä olisi ensin varmistua miehen ajatuksista tai tunteista (tai että itse voisit luottaa niihin 100%) ja sitten vasta antaa lapsen tulla (siis jättää ehkäisy pois). Sanonpa vain, että sitten kun olet raskaana, niin sitten sulle voi todella iskeä paniikki, että entä jos mies jättääkin, jos kerran olet jo nyt noin epävarma.
En tarkoita missään nimessä mitään pahaa, vaan ajattelen asiaa enemmän sinun kannaltasi. Jos olet jo kauan jaksanut odottaa miehen mielen muuttumista, niin esim. puoli vuotta ei asiaa enää paljon muuta, korkeintaan tulet varmemmaksi, samoin kuin miehesi. Ja onhan odotuksesikin sitten paljon mukavempaa, kun voit olla varma, että molemmat sitä haluatte täydestä sydämestänne.
Mutta tsemppiä teille ja keskustelkaa asiasta! :)
-Niiga
Vaikka onkin todennäköstä, että vauva nyt oikeastikin on tervetullut, niin minäkin suosittelisin puhumaan miehellesi. Hänhän se on oikeasti se ainoa, joka voi sinulle oikean vastauksen antaa. Enkä minä todellakaan sano tätä pahalla tai mitään. Onnea vaan vauvahommissa! :) Ettekä te nyt niin nuoria ole. Itse olin 19 ja mieheni 20, kun esikoinen synty. Nyt siis vajaa kaksi vuotta myöhemmin, meille on tulossa (toivottavasti ainakin, kun alkaa tää olo jo olla aika tukala) parin viikon päästä toinen vauva.
Selvästi mies on ajatellut, että vauva saa tulle kun kerta hän on valmistunut. Onhan hän varmaan aina ajatellut, että lapsia saa tulla myöhemmin. Nyt on teille se aika. Todella hyvä kun mies on noin mukana. Ei se sua mihinkään jätä. Huomaa, että sulla itsellä tuli nyt epävarmuus. Mutta teillä on sitten 9kk aikaa sopeutua ajatukseen. Kyllä se luonto hoitaa sen valmistautumisen.
Onnea vauvantekopuuhiin!