Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksatte kuunnella lasten mussutusta joka päivä samoista asioista?
04.05.2012 |
Kertokaa, pliis, te kokeneet ja kärsivälliset äidit, miten jaksaa sadatta kertaa sanoa samoista asioista lapselle. Joka päivä. Luulis, että kun asiat toistuu samoina joka päivä, niin niistä ei tarvis keskustella joka kerta. Mutta ilmeisesti täytyy. Ja mulla on lapset vielä niin pieniä, että tätä samaa on edessä vielä vuosia...Mun täytyy varmaan alkaa harrastaan jotain meditointia, ettei jonakin päivänä vaan poks, pää räjähdä tähän samojen asioiden toistoon.
Kommentit (4)
Osaan ottaa käyttöön äitimoodin, ohjemoinnin, joka toistaa lämpimällä äänellä muistutuksia ja kehoituksia, rekisteröi sen kun toisella sukat kaipaavat vaihtoa, tukka kampaamista tai laukusta puuttuu kännykkä.
Hassua huomata, että äänensävy on pysynyt samanlaisena esikoisen kanssa kohta 21 vuotta!
- Kello alkaa olla kahdeksan, tulehan vähitellen tekemään iltapaa.
- Pese tänään tukka kaksi kertaa, sulla on huomenna työpäivä
- Milloin vaihdoit farkut? Pistäpä koneeseen ja hae kaapista puhtaat.
- Muistathan harjata hampaat. Aja partakin tänään.
- Laittakaahan astiat koneeseen suoraan.
- Nyt pojat nukkumaan. Kirjaa saa lukea vielä mutta pysykää peiton alla jo.
- Joo, on tänään torstai. On saunapäivä. Laita vaan lämpiämään seitsemältä. Joo, tuo kaupasta limupullo itsellesi (ihan kuin aina, viikosta toiseen, vuodesta toiseen...). onhan sulla rahaa vielä.
Lapset 6-20v ja esikoinen lievästi kehitysvammainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla menee järki jo lapsipuolten kanssa, ja he ovat täällä tosiaan vain sen joka toinen vkl ja lomat... Joka päivä samat kyselyt ja kyllä rassaa! Onneksi mies vastaa niihin enkä minä :D Mutta aikamoinen koulu jo tämä puolivanhemmuus on. Eipähän tule sitten yllätyksiä, jos joskus saan omia lapsia...
Alue: Aihe vapaa
Kyllä tuohon välillä lievästi tuskastuukin. Tänään poika kulki eestaas olohuoneessa ja väänteli käsiään, hengähteli jännittyneenä
- Onko tänään Suomi-peli?1
- On joo, kato vaikka omasta telkkarista. (Poika poistuukin veljen huoneeseen ja tulee kohta takaisin)
- Niin siis tuleehan tänään teeveestä Suomi-peili?
- Tulee tulee. Katso omasta telkkarista tai vaikka veljen kanssa.
- En minä tiedä näkyykö se meidän telkkarista. Miltä kanavalta se tulee? Isä vastaa.(Poika menee vuorostaan omaan huoneeseen räplämään telkkaria. Tulee taas olohuoneeseen, astelee levottomana välillä keittiönkin puolelle. Käy rapsitelemassa sipsipussia)
- Miltä kanavalta se tulee? Jos katson tässä olohuoneessa. Tai voisin toisestakin telkkarista... Mitähän veli haluaa?
- Kuule, laittakaa kisastudio veljen huoneeseen. Paista popcornia. Ota limut. Ota sipsit mukaan. Tarjotkaa kaverillekin.
- Joo! (huokaisee helpottuneena ja nappaa keittiöstä yhdellä kertaa mukaan kaikki naposteltaat ja asettuu poikasakkiin telkkarin ääreen)
Vähän vaikea kuvailla kirjoittamalla pojan tapaa olla ja saada asioista valmista, mutta tarvitsee aikaa "kohkata" eestaas. Ei kannata mennä heti paukauttamaan: Ota limu. Avaa telkkari. Istu alas. Tarvitsee tuota jahkaamista ja kävelyä eestaas ja johdattelua varsinaiseen asiaan. Jos ei itse pysty päättämään, teen lopulta ratkaisun.
Tuollainen lapsi on tehnyt hermoista vanhaa purukumia ja katseesta raukean kostean kuin lehmällä :)) 2