Lapsen 3 v. neuvola jännittää...

Meillä 3-vuotias ei tehnyt juuri mitään mitä olisi pitänyt. Näön testaaminenkaan ei onnistunut. Th ei meitä syyllistänyt mistään, kertoi vaan asiallisesti, mistä on huolissaan ja miksi. Ehdotti arviointikäyntiä psykologilla ja toimintaterapeutilla (puheterapia oltiin jo aloitettu), että saatais lähete neurologisiin tutkimuksiin.



Menet sinne neuvolaan, annat th:n tehdä tarvittavat testit, kuuntelet, mitä mieltä hän on. Älä stressaa, äläkä mene sillä asenteella, että "kuitenkin se syyttää mua". Ei syytä. Mahdolliset kysymykset vauva-ajoista ja muusta ovat kysytään sen takia, että sieltä voi löytyä jotain selittävää, ei siksi että sun epäillään tehneen jotain pahoja "virheitä".



Onko se sitten paha asia, jos jatkotutkimuksiin laitetaan? Mun mielestä mieluummin poissuljetaan turhilla tutkimuksilla, kuin jätetään tutkimatta vaikka ehkä aihetta olisi.

Meillä 3-vuotias ei tehnyt juuri mitään mitä olisi pitänyt. Näön testaaminenkaan ei onnistunut. Th ei meitä syyllistänyt mistään, kertoi vaan asiallisesti, mistä on huolissaan ja miksi. Ehdotti arviointikäyntiä psykologilla ja toimintaterapeutilla (puheterapia oltiin jo aloitettu), että saatais lähete neurologisiin tutkimuksiin.

Menet sinne neuvolaan, annat th:n tehdä tarvittavat testit, kuuntelet, mitä mieltä hän on. Älä stressaa, äläkä mene sillä asenteella, että "kuitenkin se syyttää mua". Ei syytä. Mahdolliset kysymykset vauva-ajoista ja muusta ovat kysytään sen takia, että sieltä voi löytyä jotain selittävää, ei siksi että sun epäillään tehneen jotain pahoja "virheitä".

Onko se sitten paha asia, jos jatkotutkimuksiin laitetaan? Mun mielestä mieluummin poissuljetaan turhilla tutkimuksilla, kuin jätetään tutkimatta vaikka ehkä aihetta olisi.

En pelkää mahd. jatkotutkimuksia,jos th näkee sellaisille tarvetta, näen ne positiivisena. Eniten jännittää se mahd. vanhemman syyllistäminen, aika paljon sitä olen kuullut tuttavapiirissäni tapahtuneen. Ja tulihan asia tuosta tämänpäiväisestä Iholla-jaksostakin mieleen, missä Saaralle oli motkotettu ettei hän askartele tarpeeksi lapsensa kanssa jne., kun lapsi oli motorisesti kömpelö. Ei kai nyt kukaan täysjärkinen fysioterapeutti luule että se nyt voisi olla pelkästään syynä...

Eli siis juuri tuontyyppistä arvostelua pelkään. En ole varma pystyisinkö olla vetämättä herneitä nenääni jos minua alettaisiin tuolla tavalla syyllistämään jostain, jossa lapseni ei ole välttämättä ihan ikätasollaan. Esim.että sinä et puhu lapsellesi tarpeeksi, kun hän ei tuon paremmin puhu jne... :-(

Meillä on kohta kolmevuotias poika. Vaipat on täysin käytössä, lapsi käy potalla pari kertaa päivässä, mutta harvoin haluaa tehdä kakat pottaan tai pönttöön pienennysrenkaan kanssa. Änkää aina salaa kakat vaippaan, eikä edes kerro että kakka tuli. Se on ainut asia josta koen jonkun verran syyllisyyttä, kun en ole jaksanut tarpeeksi ahkerasti käyttää häntä potalla. Meillä on myös vauva, joten sekin aiheuttaa ehkä taantumusta sekä esikoiseen että äitiin!

Mutta joo, aina me äidit osataa syyllistää itseämme, liikaakin.

Koita relata, miksi juuri sinun pitäisi ollakaan täydellinen kasvattaja?

Esikoisellamme oli tuttikin 2,5-vuotiaaksi käytössä, onneksi jäi pois vaikka se vaikeaa olikin. Kaikissa meissä on. Huonot ja hyvät puolet kasvattajina ja ihmisinä. Itse koen olevani leikkisä, positiivinen ja turvallinen äiti, mutta hieman laiska opettamaan potalle. En myöskään jaksa houkutella lasta syömään, jos ei tekemäni ruoka maistu, niin saa olla syömättä.

Luulen, että siellä tuttavapiirissäkin enemmän on syyllisTYTTY kuin että neuvolassa olisi syyllisTETTY. Sitä niin herkästi ottaa itseensä.



Vähän niinkuin imetysasioissa tiedättehän: jos sanon, että äidinmaito on terveellisempää kuin korvike, niin moni ihan vilpittömästi kokee, että olen syyllistänyt heitä! Vaikken todellakaan ole.



Eli jos terveydenhoitaja nyt sanoo jollekulle äidille vaikkapa, että lapsen on hyvä päästä harjoittelemaan sosiaalisia taitoja toisten lasten seurassa jo ennen kolmen vuoden ikää, se EI tarkoita että hän syyllistää kotiäitiä, eikä edes että lapsi pitäisi viedä päivähoitoon ;-)



Tai jos hän sanoo, että sellainen lapsi jonka kanssa ei ole paljon piirrelty ei yleensä osaa sitä viivaa piirtää. Se on fakta. "Viivan piirtämisen taito 3 vuoden ikäisenä" ei ole mitenkään välttämätön, ja jos lapsi ei ole paljon piirrelly se selittää miksei. Ei mitään syyllistystä. Mutta sinä varmaan ottaisit sen sellaisena?

Tai jos hän sanoo, että sellainen lapsi jonka kanssa ei ole paljon piirrelty ei yleensä osaa sitä viivaa piirtää. Se on fakta. "Viivan piirtämisen taito 3 vuoden ikäisenä" ei ole mitenkään välttämätön, ja jos lapsi ei ole paljon piirrelly se selittää miksei. Ei mitään syyllistystä. Mutta sinä varmaan ottaisit sen sellaisena?

Päiväkodissa lapsi piirtää, kotonakin on piirtelyvehkeet aina saatavilla, harva se päivä otan ne esiin, (ja olen ottanut noin 1,5 v. ajan) poika töhertää suttua ehkä minuutin, parilla eri värillä, sitten lopettaa ja korjaa kynät purkkiin. Ei ole kauhean kiinnostunut siis piirtelystä, eikä todellakaan jäljennä ympyröitä tai viivoja. Ympyrän mallista suttua itse piirtelee. En olisi voinut varmaankaan enempää tehdä.

Niin, ja jos minulle todettaisiin ettei lapseni varmaankaan ole paljon piirrellyt, sanoisin että ei, kyllä on, useamman kerran viikossa minuutin verran, muttei ole siitä tippaakaan kiinnostunut. Eli en syyllistyisi koska ei olisi aihetta. :-)

Minun lapseni myös on suurimmaksi osaksi vaipoissa. Käy kyllä potalla ja pöntöllä ja tekeekin sinne joka kerta kun hänet sinne laittaa, osaa pidättääkin jo aika hyvin. Muttei jostain syystä ilmaise/tunnista vessahätäänsä, ei vaan ole siihen oppinut. Eli jos on ilman vaippaa pitkiä aikoja, jossain vaiheessa jos en tajua laittaa häntä potalle oikeaan aikaan, pissa tulee housuun. Tuo kyllä vähän huolestuttaa, koska yrittämisen puutteesta ei ole kiinni, ollaan harjoiteltu yksivuotiaasta. Se ei tosin ole sujunut kunnolla kuin kaksivuotiaasta, sitä ennen ei joko suostunut istumaan potalle ollenkaan, vaan pisti hanttiin ja huusi, heittäytyi kaarelle yms. , tai jos suostui, nousi useinmiten potalta 10 sek. päästä pois, eikä suostunut istumaan enää uudelleen. Nyt vasta ihan parin viime kk sisällä on alkanut suostua potalle /pöntölle, ja tekeekin sinne jotain. Joten uskon että on vaan vähän normaalia myöhempään kypsä opettelemaan kuivaksi, yritetty ollaan ihan urakalla todellakin. Kesällä olisi vakaa aikomus päästä vaipoista kokonaan eroon, ollaan paljon ulkona niin saa juosta ilman vaippaa, ehkä sitten oppii hätänsäkin tunnistamaan, kun näkee miten lorisee. :-D

Pidän itseäni siis ihan hyvänä äitinä, laiska en ole ollut oikeastaan muussa kuin talvisin ulkoilemisessa- joka päivä ei pakkasilla enää iltapäivällä töiden ja päiväkodin jälkeen jaksanut todellakaan ulkoilla. Uskon että pikemminkin saisin vähän jopa relata, etten yrittäisi liikaa. Siksi siis saatan helposti pahastua jos th olisi jotenkin tyly tai ilmaisisi asioita niin että se kuulostaisi syyllistämiseltä,esim. että sinä ET OLE tehnyt sitä tai tätä riittävästi lapsen kanssa, esim, juurikin piirtänyt tai opetellut pottailua. Kun olen todellakin. :-)

Ehkä ennakkoasennekin minulla saattaa olla aika negatiivinen, koska olen kuullut olleen aika paljon tuollaista syyllistystä, ihan suoraakin.

Mutta, täytyy vaan pitää pää kylmänä ja laskea kymmeneen sitten siellä neuvolassa. :-)

Lisään vielä, että olen lukenutkin moneen otteeseen, että äitinä sitä moni syyllistyy todella helposti. Itse allekirjoitan tuon ihan täysin, ehkä tosiaan liian herkästi. Mutta on noitakin th:ta jotka ovat väärällä alalla, eivät osaa asiakaspalvelua ja ilmaisevat kertomansa töksäyttäen ja ihan suoraan vanhempia syyttäen.



En nyt tässä viitsi esimerkkejä kertoa, mutta tösi törkeitä juttujakin olen kuullut th:den päästelevän suustaan lasten tarkastuksissa. Minulla olisi vastaavissa kyllä keittänyt NIIIIIIN yli ettei tosikaan.

Terveydenhoitajan ei missään nimesssä saisi syyllistää vanhempaa, jos ei jokin asia vielä lapselta suju. Kyllä heidän ammattitaitoonsa kuuluu ymmärtää lasten kehityksen yksilölliset erot. Toki heidän kuuluu myös neuvoa, mikäli johonkin asiaa lapsi tarvitsee lisäohjausta tai esim. toimintaterapiaa. Mutta vanhemman vika se ei ole! Ja JOS th nyt sattuu moittimaan sinua jostain asiasta, niin älä ota itseesi. Sinä tiedät tekeväsi parhaasi lapsesi kasvun tukemiseksi. Valitettavasti joskus törmää ihmisiin, jotka kohtelevat toisia hiukan natsi-meiningillä... Annat vaan mennä ohi sellaiset jutut. Hyvin se menee :)

Terveydenhoitajan ei missään nimesssä saisi syyllistää vanhempaa, jos ei jokin asia vielä lapselta suju. Kyllä heidän ammattitaitoonsa kuuluu ymmärtää lasten kehityksen yksilölliset erot. Toki heidän kuuluu myös neuvoa, mikäli johonkin asiaa lapsi tarvitsee lisäohjausta tai esim. toimintaterapiaa. Mutta vanhemman vika se ei ole! Ja JOS th nyt sattuu moittimaan sinua jostain asiasta, niin älä ota itseesi. Sinä tiedät tekeväsi parhaasi lapsesi kasvun tukemiseksi. Valitettavasti joskus törmää ihmisiin, jotka kohtelevat toisia hiukan natsi-meiningillä... Annat vaan mennä ohi sellaiset jutut. Hyvin se menee :)

Kiitokset tsempistä! Täytyy vain tosiaan yrittää ottaa rennosti, ei siinä muu auta. Lasken vaikka kymmeneen jos meinaa ärsyttää. :-D

Ja ihan vain siksi, että tiedän pahoittavani mieleni herkästi jos th syyllistää minua jostain lapseni kehitykseen tms. liittyvästä asiasta. Tiedän olevani hyvä äiti lapselleni, ja yrittäväni parhaani kaikessa hänen kanssaan. Silti hän ei ihan kaikkia juttuja kyllä osaa mitä 3 v.neuvolassa vaaditaan.

<a href="http://www.terveysportti.fi/dtk/lno/koti" alt="http://www.terveysportti.fi/dtk/lno/koti">http://www.terveysportti.fi/dtk/lno/koti</a&gt;

Mitä tapahtuu jos lapsi ei noita ihan kaikkia osaa? Onko th:ta jotka syyllistävät vanhempia siitä? Meillä oikeastaan vaan muutama juttu ei suju, esim. puhuu kyllä juuri ja juuri noita vaadittavia 3 sanan lauseita. (puheterapeutin kontrollissa ollaan käyty nyt 3 kertaa, 2,5-vuotiaana ekan kerran) Mutta ei osaa pyydettäessä piirtää suoraa víivaa eikä ympyrää, eikä tunnista eri värejä. Osaa kyllä sanoa keltainen , punainen, sininen jne. , mutta saattaa sanoa punaista siniseksi jne. Lisäksi ei kyllä osaa muotoja sanoa, kolmio, neliä jne. ja mietin tuota näkötestiäkin, osaako ilmaista siinä sanoin mitä näkee.

Olen vaan aika monelta tutulta kuullut että vanhempia olisi ihan suoraan syytetty jostain mitä lapsi ei osaa/halua tehdä. Ja laitettu jatkotutkimuksiin jos ei joku suju. Siinä ei mitään, mutta lähinnä tuo syyttely jännittää. Kun tosiaan ollaan yritetty parhaamme.

Sanokaa mulla että stressaan ihan turhasta, ja että olen vähän ylihysteerinen äiti, niin ehkä uskon ja opin ottamaan rennommin. :-D

Ja kannustavia ja positiivisia vastauksia kaipailisin, ilkeilijät, viisastelijat ja muuten vaan kuttuilijat voivat siirtyä seuraavaan viestiin, tai vaikka mennä nukkumaan, syömään tai ihan mitä vaan. :-)

Harvoin ne kolmevuotiaat suorittavat kykynsä tasolla tällaisessa uudessa oudossa tilanteessa. Älä siis ole huolissasi.Muutenkin tämä testaamis into neuvolassa on mennyt vähän överiksi. Jos Sinulla itselläsi on hyvä olo lapsesi kehityksestä etkä ole huolissasi niin ei tarvitse jännittää.Sitäpaitsi ei testaaminen ole mitenkään pakollinen. Itse käytin neuvolaa vain rokotuksia varten ja muuten hoisin lasta koskevat terveydlliset huolet muualla.

hermoile. Ei sinua kukaan syyllistä. Lapsellesi tehdään tod.näk. Lene-arvio ja sen perusteella joko suositellaan jatkotoimia tai ei. Mitään ihmeellistä intoa testailla lapsia siellä neuvolassa ei todellakaan ole, vaan nykyään toimitaan näin. Lapsille tehdään jo varhaisessa vaiheessa tällaisia seuloja, että tukea tarvitsevat havaittaisiin ajoissa. Näin eilisen Iholla jakson ja lähinnä mieleen tuli äidin tarve puolustaa lastansa. Ongelmaahan tuntui kuitenkin olevan, että oikeassa th oli asiassa ollut. Nykyään kuulee paljon kritiikkiä neuvolasta th:n selän takana. Useinmiten kuitenkin neuvolassa on puhuttu ihan oikeasta asiasta, mutta miten se on aikuisten niin vaikea hyväksyä?