Olen katkera äidiksituloiästäni, miten tästä pääsee yli?

muuten tyytyvinen ikääsi, itseesi ja elämääsi? Jos sua ei haittaakaan se äidiksituloikä vaan vanheneminen yleensä?

muuten tyytyvinen ikääsi, itseesi ja elämääsi? Jos sua ei haittaakaan se äidiksituloikä vaan vanheneminen yleensä?

Ehkä mulla on vain myöhäinen kolmenkympin kriisi. :/

äidiksi alle 30 v. nuorena ja nättinä pitää saada lentää ja elää.

niin, kyllähän se on lapsenteko nuorten hommaa, itse totesin sen kun iltatähti tuli 36 vuotiaana. Eihän se vielä tässä iässä tunnu, mutta nakkaa vaikka 14 vuotta eteenpäin, itse 50 ja toinen vasta 14, esikoinen onkin jo sitten lähellä 30v. Toisaalta, pysyypä näissä lastenjutuissa vielä tovin aikaa kiinni, ehkä se vaikuttaa jopa nuorekkaasti :)

äidiksi alle 30 v. nuorena ja nättinä pitää saada lentää ja elää.

ok

mieleen että lapsi olis pitänyt tehdä jossakin iässä.

Eikö ollut miestä vai eikö tärpännyt vai opiskeltko tmv.? Mun kaveripiirissä lähes kaikki on 30+ -äitejä, koska opiskelivat nuorena.

niin, kyllähän se on lapsenteko nuorten hommaa, itse totesin sen kun iltatähti tuli 36 vuotiaana. Eihän se vielä tässä iässä tunnu, mutta nakkaa vaikka 14 vuotta eteenpäin, itse 50 ja toinen vasta 14, esikoinen onkin jo sitten lähellä 30v. Toisaalta, pysyypä näissä lastenjutuissa vielä tovin aikaa kiinni, ehkä se vaikuttaa jopa nuorekkaasti :)

Ehkä tämä nuorentaa meitä, heh. :)

Jotkut ei saa lapsia ikinä.

täytän ihan kohta 50 v, nuorin lapsi on 9 v ja vanhimmat 18 v )yht. 5 lasta). hyvin jaksan. fyysinen kunto on parempi kuin koskaan ikinä, kiitos urheilun. mikä teitä väsyttää?

ja tilanne on se, että parisuhde ei kestänyt ja olen masentunut ja yksin lapsen kanssa. mietin, että jos olisin tuntenut miehen paremmin, ehkä ei olisi käynyt näin. elämäni raskainta aikaa. muut ikäiseni ovat vapaita eivätkä ymmärrä ongelmiani.



uskon, että myöhemmin elämässä aurinko taas paistaa minullekin. ole onnellinen ap, jos sinulla on vakaa elämäntilanne ja kunnollinen mies, eikä kaikkea tarvitse kantaa yksin. elämänkokemustakin sinulla on puolellasi.

Eikö ollut miestä vai eikö tärpännyt vai opiskeltko tmv.? Mun kaveripiirissä lähes kaikki on 30+ -äitejä, koska opiskelivat nuorena.

Opiskelin kyllä, mutta niin opiskelivat ystävänikin jotka nuorempana saivat lapsia(akateemisia), valmistuivat vuoden jäljessä ja tajusin opiskeluvaiheessa, kuinka hyvin lapsetkin siinä ohessa olisi menneet. Jotenkin työelämän sovittaminen nyt ja iso aukko uraputkeen ahdistaa, voi kunpa olisi jo sillon nuorena, vaikkapa opiskelujen välissä. Mutta en uskaltanut edes yrittää ja nyt kaduttaa.

miksi koet sen olevan jotenkin huonompi ikä kuin jokin muu?



Sinulla on varmaan muutenkin huonommuudentunnetta ja se heijastuu tähänkin.

ja tilanne on se, että parisuhde ei kestänyt ja olen masentunut ja yksin lapsen kanssa. mietin, että jos olisin tuntenut miehen paremmin, ehkä ei olisi käynyt näin. elämäni raskainta aikaa. muut ikäiseni ovat vapaita eivätkä ymmärrä ongelmiani.

uskon, että myöhemmin elämässä aurinko taas paistaa minullekin. ole onnellinen ap, jos sinulla on vakaa elämäntilanne ja kunnollinen mies, eikä kaikkea tarvitse kantaa yksin. elämänkokemustakin sinulla on puolellasi.

Minulla on ollut sama mies (ihana sellainen) jo 20vuotiaasta lähtien, tiesin sen silloinkin, mutta silti en uskaltautunut. Uskon että olisimme onnellisempia nuorempina vanhempina.

Millä ne nuoret äidit elättävät itsensä ja mukelonsa?



Mun verorahoilla???

EI kiitos!

miksi koet sen olevan jotenkin huonompi ikä kuin jokin muu?

Sinulla on varmaan muutenkin huonommuudentunnetta ja se heijastuu tähänkin.

Ei 30++ ole sen tavallisempi kuin 20++.

Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28v eli enemmän niitä nuoria äitejä on, tunnen näyttäväni tyhmältä puistoissa ja tuolla muutenkin ja viha nousee aina nuoren äidin nähdessäni. Tiedän, olen varmaan seonnut.

itse saanut lapset "kahessa satsissa",.

eli 20 ja 23 vuotiaana ja 28 ja 31 vuotiaana. ja en kyllä tuolloin nuorena tullut ajatelleeksi,että olisin jotenkin nuori äidiksi tms.

kaikella on puolensa, nuorena jaksaa paremmin jne.ja vanhempana näkee kauemmas kantoisemmin jne.

mutta yhtä kaikki; olkaamme onnellisia,että saamme olla äitejä,olimme sitten minkä ikäisiä vaan!

Millä ne nuoret äidit elättävät itsensä ja mukelonsa?

Mun verorahoilla???

EI kiitos!

Nyt ei puhuttu kyllä teiniäideistä, en olisi toivonut tulevani äidiksi vielä teini-ikäisenä. Mieluiten nuorena aikuisena jos saisin uudestaan valita. Niin ne minunkin äitiysavustukset tulivat verorahoista ja olin kalliimpi kuin opiskelijaäidit ympärilläni.

Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28v eli enemmän niitä nuoria äitejä on, tunnen näyttäväni tyhmältä puistoissa ja tuolla muutenkin ja viha nousee aina nuoren äidin nähdessäni. Tiedän, olen varmaan seonnut.

sori mutta tuo oli hauskasti sanottu..siis koetko, että olisitte olleet onnellisempia silloin nuorena jos olisitte tehneet lapset, vai että olisitte onnellisempia nyt, jos olisitte tehneet lapset aiemmin? Mikä sun onnellisuuden estää?

En elättänyt itseäni toisten verorahoilla sen enempää kuin kuka tahansa äiti. Sain äitiyspäivärahaa minimin, omaa yritystä pyörittävä mieheni tienaa perheemme elannon ja maksaa veroja huomattavasti enemmän kuin mitä opintotukeni on tällä hetkellä :D En ole koskaan saanut muita tukia kuin ne, mitä kaikki muutkin äidit saavat (äp-raha, kotihoidontuki, lapsilisä).



Jatkoin opiskelua ja käyn samalla töissä. Että tällainen kamala huono sossupummiteiniäiti minä olen! :D



Lapseni sain 18-vuotiaana ja opiskelen yliopistossa psykologiaa.



Ap:lle haluan sanoa, ettei ole mitään oikeaa ikää saada lapsia. Nauti siitä mitä sinulla on ja niistä asioista, jotka elämässäsi ovat nyt hyvin! Äidin nuori ikä ei aina tosiaan ole mikään siunaus perheen ja lapsen kannalta.



Ihanaa kevättä kaikille ja kaikenikäisille äideille!



Äiti, 23 ja lapsi, 5