Ystävän tapa kasvattaa lasta ottaa päähän..

juuri tuolla tavalla kasvatettujen lasten takia osa ammattikunnastamme on burn-outin partaalla. Monet lapset kuvittelevat, että kaikki pyörii heidän ympärillään, ja he saavat käyttäytyä miten lystäävät, kun mitään rajoja ei ole asetettu kotona.



Ei lapset itse vielä ymmärrä, mikä on heille parasta, ja siksi vanhempien aikuisina pitäisi olla auktoriteetteja.

Joko annat pojan rellestää sun luona samallailla tai sitten sanot, että sun kotona on sun säännöt ja kiellät, komennat jne. lasta.

Muuten et voi lapsen kasvatukseen puuttua mitenkään. Jossain vaiheessa äiti huomaa mokansa, mutta sekään ei ole sun ongelma.

sitä saa mitä tilaa, ko. ystävä on vielä todella helisemässä tenavansa kanssa viim. murrosiässä. Mitäpä sinä sille voit, kotonasi voit tietenkin komentaa (niin ainakin minä tekisin, meillä on meidän säännöt ja jos ne eivät herrantertulle sovi, vieraat voivat poistua.)

Jos ystävä korvaa, niin mitäs sitten? Ei ole sun menetys

Jos ystävä korvaa, niin mitäs sitten? Ei ole sun menetys

Ei kyllä hyvältä kuulosta! Et varmaan voi tuolle mitään muuta, kuin tehdä selväksi millaiset säännöt teillä on kun tulevat kyläilemään.



Tää ei nyt varsinaisesti kuulu tänne, mutta mua ärsyttää tää suomalaisten asenne, että mistään ei saa sanoa kenellekään eikä mihinkään puuttua. Jossain tapauksessa ois ihan lapsen itsensä kannalta parasta jonkun ottaa asiat puheeksi. Lapsi tuosta kasvatuksen puutteesta loppujen lopuksi eniten kärsii, mun mielestä tuollaiset lapset kuuluu ihan oikeasti lastensuojelun piiriin!

Jos ystävä korvaa, niin mitäs sitten? Ei ole sun menetys

Mulle ei todellakaan olisi OK, jos joku tulisi mun kotiini hajottamaan paikkoja ja tavaroitani (vaikkapa perintökalleuksia tai esineitä, joilla on tunnearvoa).

Kyllä lapsille pitää opettaa, että toisia ihmisiä kunnioitetaan, myös heidän kotiaan ja tavaroitaan.

Mitäs sitten, kun tuo lapsi tuosta vähän kasvaa ja tutustuu ikätovereihin. Ei kukaan halua olla tuollaisen kaveri, eikä kutsua kylään, jos pitää koko ajan pelätä, mitä se seuraavaksi rikkoo.

Jos ystävä korvaa, niin mitäs sitten? Ei ole sun menetys

Mielestäni ap:n tulee huolehtia siitä, että hänen luona ollessaan lapsen ei anneta rikkoa mitään. Ei kaikki ole korvattavissa tai uusittavissa.

Meillä on paljon juttujaa kotona, jotka eivät ole kovin kalliita, mutta niillä on arvoa ja tunnearvoa.

Ei niitä voi ostaa uusia.

Eikä meillä muutenkaan kukaan saa mtään rikkoa, vaikka lupaisikin korvata.

Minun tavaroitani ei tarvitse ainakaan kenenkään tulla hajottamaan tietentahtoen. Mitäs jos menee joku arvokas perintövaasi? Kuka ja millä se korvataan?



Ja olis se nyt aika perhanallista, jos oot aikeissa leipoa illalla ja tenava hajottais ainoan taikinakuljon. Tuskin se äiti kuitenkaan samantien kauppaan lähtee uutta hakemaan.



Vahinkoja sattuu, mutta jos kasvatus tyyli on se että saa tehdä mitä haluaa, niin pysykööt kaikki kersoineen silloin kotona rikkomassa niitä omia tavaroitaan. Ei minulle tulisi mieleenkään, että lapseni saisi mennä riekkumaan kylään ja hajottamaan paikkoja.



Laita ap sille kersalle rajat siellä sun luona. Ja jos ei onnistu niin sanot äidille, että ei ole tulemista kylään ennenkuin lapsi on oppinut käyttäytymään ja kunnioittamaan muiden omaisuutta.