Lue keskustelun säännöt.
Ettekö te tahdo antaa esikoiselle/edelliselle vauvalle rakkautta
02.05.2012 |
ja jakamatonta huomiota? Kun teette lapsia noin 1-vuoden ikäerolla.
Kommentit (14)
etteikö sitä riittäisi useammalle lapselle, ja vielä miehelle ja muille läheisillekin, samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, onneksi meillä on ikäero noin kaksi vuotta niin ei esikoinen tarvitse enää rakkautta ja huomiota ja voi keskittyä vaan tähän uuteen tulokkaaseen. Miehellenikään en tietenkään ole antanut huomiota tai hellyydenosoituksia enää vanhemmiksitulon jälkeen, katsotaan sitä hommaa sitten taas kun lapset ovat aikuistuneet.
Ei se huomio ole enää jakamatonta mitenkään jos siinä on toinen lapsi, vauva joka vaatii paljon enemmän kuin se esikoinen joka osaa jo paljon itse.
Monen aikuisen jolla on paljon sisaruksia olen kuullut toivoneen että olisi ollut joskus aikaa heillekin, vanhemmille lapsille. Väkisinkin he jäivät vähemmälle huomiolle vauvojen syntyessä.
Mutta turha tänne on mitään laittaa kun kaikesta vedetään hernarit nenään ja luetaan kuin piru raamattua.
ap
Huh, onneksi meillä on ikäero noin kaksi vuotta niin ei esikoinen tarvitse enää rakkautta ja huomiota ja voi keskittyä vaan tähän uuteen tulokkaaseen. Miehellenikään en tietenkään ole antanut huomiota tai hellyydenosoituksia enää vanhemmiksitulon jälkeen, katsotaan sitä hommaa sitten taas kun lapset ovat aikuistuneet.
lapsuusvuosilta yhtään mitään. Eli sinänsä ei ole apua, onko sitä 1v vai 3v sisaruksen syntyessä. Sitä edeltävältä ajalta ei, eikä sen jälkeiseltäkään, ole aikuisella mielikuvia. Eli tuosta teoriastasi voisi päätellä, että kouluikäiset ovat saaneet sisaruksia ja menettäneet silloin sen vanhempien jakamattoman huomion.
Meillä tosiaan saavat molemmat 5v ja 6v päivittäin jomman kumman vanhemman jakamattoman huomion ja nauttivat ylettömän paljon toisistaan
Kaksi vuottakin on hyvin lyhyt aika ja kyllä minä myönnän, että oli alkuun vaikeaa tyydyttää molempien lasten tarpeet.
Toisaalta se tasapaino esikoisen ja kuopuksen kanssa löytyi aika pian, löytyi myös tavat olla molempien kanssa yhdessä ja vähän myöhemmin myös sisarusten välinen läheisyys.
Mutta semmostahan se elämä on. Eikä rakkauden määrä ole mikään vakio, jossa esikoisen osuus automaattisesti pienenisi sisaruksen syntyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarukset eivät koe mustasukkaisuutta tai kateutta, vaan pelkkää rakkautta!
edelleen joka päivä. Samalla saa rakkautta ja jakamatonta huomiota sisarukseltaan
yleensä ole lainkaan mustasukkaisia jos heidän tarpeensa edelleen hoidetaan.
nimim monta lasta ja kaikenlaisia ikäeroja
Sisarukset eivät koe mustasukkaisuutta tai kateutta, vaan pelkkää rakkautta!
edelleen joka päivä. Samalla saa rakkautta ja jakamatonta huomiota sisarukseltaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä ole lainkaan mustasukkaisia jos heidän tarpeensa edelleen hoidetaan.
nimim monta lasta ja kaikenlaisia ikäeroja
Sisarukset eivät koe mustasukkaisuutta tai kateutta, vaan pelkkää rakkautta!
edelleen joka päivä. Samalla saa rakkautta ja jakamatonta huomiota sisarukseltaan
Eikä ole mikään tavoite, ettei mustasukkaisuuden tunteita tulisi. 1-vuotias ei myöskään aina ole 1-vuotias, joten hänen tunneilmaisunsa muuttuu.
Ja voin taata, että esikoinenkin sai/saa rakkautta ja paljon. Toki kuopuksen vauva-ajan alussa hän tarvitsi paljon huomiota, mutta tilanne tasaantuu nopeasti. Ja perheessä on kaksi aikuista, joten kyllä sitä huomiota piisaa molemmille. Ja nyt kun lapset ovat isompia, leikkivät he ison osan päivästä keskenään ja saavat paljon enemmän huomiota toisiltaan, kuin mitä aikuiset voivat antaa. Ja usein ajavat leikeistään pois, jos vanhemmat koittavat mennä mukaan sähläämään :)
Ja kuten täälläkin on kommentoitu, isompi ikäerohan aiheuttaa sen, että kun lapsi on esim. 5-vuotias ja tarvitsee todellakin tukea kaikkien uhmiensa kanssa, niin vauva vie paljon huomiota ja aiheuttaa mustasukkaisuustta. Veikkaan ettei esikoisemme muista laikaan sitä aikaa kun joutui "häviämään" huomiossa kuopuksellemme.
AP:n aloitus sai mahdollisesti siksi tiukkaa palautetta, että rivien välistä voi luea aloituksen väheksyvän vanhempia, joilla on lapset pienellä ikäerolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei kumpikaan ole koskaan saanut olla se ainoa vauva, joka on universumin kiistaton keskipiste. Kyllä, kumpikin on välillä huutanut vuoroaan odottaessaan.
Ehkäpä juuri siksi heistä on tullut noin fiksuja (ovat 18v) kun keskipisteilluusiota ei ole koskaan päässyt kehittymään..
Lapsen saada jakamatonta huomiota? Ehkei se ole edes hyväksi! Itse olen sen verran itsekäs että haluan tehdä välillä omiakin juttujani, jolloinnlapsi leikkii yksin siinä lähellä. Onneksi molemmat lapset ovat viihtyneet välillä yksinkin, leikkivät autoilla ja legoilla jne. Toki otan syliin molempia ja seurustelen ja hassuttelen heidän kanssaan, leikinkin välillä, luen ja koitan antaa esikoiselle laatuaikaa kun vauva nukkuu.
Mutta olen sitä mieltä että sisarukset ovat vain plussaa, ei yksi tai kaksi sisarusta ainakaan minun rakkauttani vie isommalta! Nyt toisen lapsen myötä koen olevani parempi äiti molemmille, ja mikä tärkeintä, saan olla kotiäitinä esikoisellekin!
3v.n ja 1v.n äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuskinpa se luontoäiti olis luonut ihmisen lisääntymissysteemiä näin mutkattomaksi, jos ihmislapsen tarkoitus olisi viettää elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta vanhempiensa jakamattoman huomion piirissä.
Luoja mitä yksinkertaisuutta!
Mites se kakkonen saa jakamatonta huomiota?
edelleen joka päivä. Samalla saa rakkautta ja jakamatonta huomiota sisarukseltaan